“Mar­ras­kuun 19 p. war­hain aamul­la näyt­ti aiwan suu­ri susi itsen­sä Jela­gin luo­dol­la Pie­ta­ris­sa. Kel­lo 4 sama­na aamu­na koh­ta­si se Tutsh­kowan sil­lal­la porwa­ri Wla­sowin, täyt­ti hänen pääl­len­sä, löi hänen maa­han ja puri hän­tä wasem­paan olka­pää­hän. Eräs poli­si kii­ruh­ti apuun, mut­ta susi jul­muu­des­tan­sa puri hän­tä molem­piin käsiin. Mut­ta näh­des­sän­sä was­tuk­sen otti susi pakoon, juok­si mel­kein koko kau­pun­gin läpit­se ja haawoit­ti wie­lä 31 ihmis­tä. Kel­lo 7 aikaan saa­tiin hän hen­gil­tä. Haawoi­te­tut wie­tiin hos­pi­ta­lei­hin. Mut­ta kos­ka tämä susi oli hul­lu, antoi poli­si käs­kyn tap­paa kaik­ki kotie­läwät, joi­ta tämä susi oli saa­nut pur­ra; sil­lä sii­tä tulewat ne myös hul­luik­si ja purewat ihmi­siä, jot­ka saawat sii­tä jul­man kiwun nimel­tä wesi-kau­hu, joka kipu on aiwan waa­ral­li­nen.” #

Kan­sal­lis­kir­jas­ton His­to­rial­li­nen sano­ma­leh­ti­kir­jas­to: Sano­mia Turus­ta no 50 (12.12.1854), s. 3 #

Juma­leis­sön, kuin­ka mah­ta­vaa. Kun voi­si jos­tain ope­tel­la kir­joit­ta­maan tuo­hon tyy­liin! Mar­kus Kajo­han on kai vähän sel­lais­ta tapail­lut, mut­ta vain tapail­lut. #

Ant­ti Lap­pa­lai­sen Suden jäl­jet -kir­jas­ta luin tuon alu­nal­ku­jaan. On se karua mei­nin­kiä ollut tuol­loin 1800-luvul­la, tun­tuu että las­ta kaa­tui kuin hei­nää pel­käs­tään näi­den susien takia. #

Muu­ten nyt kun tuo­ta Lap­pa­lai­sen kir­jas­sa ole­vaa sitaat­tia ver­taan omaa­ni (yllä), jon­ka jäl­jen­sin kan­sal­lis­kir­jas­ton digi­toi­dus­ta kopios­ta, niin on sii­tä hän pudoit­ta­nut jon­kun sanan pois, vie­lä­pä kir­jai­men­kin, sii­tä kui­ten­kaan luki­jal­le erik­seen mai­nit­se­mat­ta. #

Mikäs sii­nä, saa­han vapaa­ta aineis­toa muo­ka­ta ihan mie­len­sä mukaan. Tulee­pi vain mie­leen, että onko kysy­myk­ses­sä taha­ten teh­ty pik­ku­vir­hei­den ripoit­te­lu, jol­lais­ta myös­kin kar­tan-teki­jät har­joit­ta­vat, jol­la sit­ten oma­pe­räi­syyt­tä vail­la ole­vas­ta läh­tees­tä sel­lai­nen teh­dään ja näin teki­jän-oikeut­ta rik­ko­vat jäl­jen­tä­jät kiin­ni saa­daan. #