marginaali

Vahvuuksiani

#15046. Maanantai, 13. syyskuuta 2010 klo 16.33.26, kirjoittanut Jani.

Skeematerapia.fi:ssä tes­tit on sijoi­tet­tu has­sun­ni­mi­seen tie­dos­toon Page404.htm. Täl­lä ker­taa tein näi­tä koti­teh­tä­vä­nä psy­ko­lo­gil­le. YSQ:n mukai­set tun­ne­luk­ko­ni ovat alla. Liha­voin erit­täin vah­vat. #

  • Alis­tu­mi­nen: erit­täin vahva
    • Minul­la on vai­keuk­sia pitää puo­le­ni ja sik­si minus­ta tun­tuu usein, että tois­ten vaa­ti­muk­set ohjaa­vat elämääni.
    • Olen kilt­ti ja jous­ta­va ja väl­tän ristiriitoja.
  • Vaa­ti­vuus: vahva
    • Minun on hoi­det­ta­va kaik­ki vel­vol­li­suu­te­ni ennen kuin voin levätä.
    • Minun täy­tyy teh­dä par­haa­ni, toi­sek­si paras ei kel­paa. Aina on varaa parantaa.
  • Riip­pu­vuus: keskivahva
    • Minun on vai­kea luot­taa kykyy­ni teh­dä oikei­ta pää­tök­siä yksin­ker­tai­sis­sa­kin asioissa.
    • Vält­te­len vas­tuu­ta, aloit­teel­li­suut­ta ja haas­teel­li­sia tilan­tei­ta, kos­ka en luo­ta kykyihini.
  • Ulko­puo­li­suus: erit­täin vahva
    • En oikein sovi jouk­koon vaan koen usein itse­ni ryh­mäs­sä ulkopuoliseksi.
    • Olen jol­lain perus­ta­vaa laa­tua ole­val­la taval­la eri­lai­nen kuin muut.
    • Vält­te­len sosi­aa­li­sia tilan­tei­ta, kos­ka jou­dun ole­maan niis­sä varuillani.
  • Vaja­vuus: keskivahva
    • Ihmi­set saa­vat minut toi­si­naan tun­te­maan itse­ni arvot­to­mak­si tai häpeälliseksi.
    • Esi­tän ihmi­sil­le muu­ta kuin olen ja pel­kään, että pal­jas­tun ja huo­nom­muu­te­ni tulee ilmi.
  • Kal­toin koh­te­lu: erit­täin vahva
    • En luo­ta toi­siin ihmi­siin kovin hel­pos­ti vaan uskon, että minut ennen pit­kää pete­tään tai minua loukataan.
    • Lähei­set ovat käyt­tä­neet minua hyväk­seen tai koh­del­leet minua kaltoin.
    • Suo­je­len itseä­ni ja pidän ihmi­set etääl­lä ettei­vät he voi lou­ka­ta minua.
  • Oikeu­tus: erit­täin vahva
    • Minun ei tar­vit­se toi­mia samo­jen sään­tö­jen tai sosi­aa­lis­ten nor­mien mukaan kuin muiden.
    • Minun tapa­ni teh­dä asiat on oikea tapa. Suu­tun tai tur­hau­dun, jos asiat eivät mene mie­le­ni mukaan.
  • Ran­kai­se­vuus: vahva
    • Olen anka­ra itsel­le­ni jos teen vir­heen tai tuna­roin, ja saa­tan ran­gais­ta itseä­ni siitä.
    • Olen vihai­nen itsel­le­ni kos­ka olen niin heik­ko, tun­teel­li­nen tai tarvitseva.
  • Emo­tio­naa­li­nen esty­nei­syys: erit­täin vah­va
    • Minun on vai­kea ilmais­ta tun­tei­ta­ni spontaanisti.
    • Sisäl­le­ni ker­tyy vihaa ja mie­li­pa­haa, joi­ta en juu­ri­kaan ilmaise.
  • Pes­si­mis­mi: erit­täin vahva
    • Kiin­ni­tän pal­jon huo­mio­ta elä­män nega­tii­vi­siin asioihin.
    • Pyrin ole­maan huo­lel­li­nen etten teki­si vää­riä asioi­ta, jot­ka voi­vat joh­taa katastrofiin.
  • Hyväk­syn­nän haku: erit­täin vahva
    • Minul­le on tär­ke­ää, että kaik­ki ihmi­set pitä­vät minus­ta, myös sel­lai­set, jois­ta minä en pidä.
    • Kun teen pää­tök­siä, jou­dun miet­ti­mään hyväk­sy­vät­kö muut valin­ta­ni ja miten he rea­goi­vat päätöksiini.
  • Uhrau­tu­mi­nen: erit­täin vahva
    • Minun on vai­ke­aa pyy­tää mui­ta huo­leh­ti­maan minus­ta. Tois­ten tar­peet mene­vät vii­me kädes­sä omie­ni edelle.
    • Tun­nen syyl­li­syyt­tä, jos en toi­mi tois­ten odo­tus­ten mukaan.
    • Löy­dän aina aikaa muil­le ja huo­leh­din lähei­sis­tä­ni. Olen tot­tu­nut kuun­te­le­maan tois­ten ongelmia.

Tämä poik­ke­aa parin vuo­den takai­ses­ta tulok­ses­ta­ni jon­kin ver­ran, mut­ta koko­nais­ku­va on edel­leen sama vai­keas­ti moni­vam­mai­nen. #

Oikeu­tuk­sen voi nois­ta pudot­taa pois ohjeis­tuk­sen sil­lä kri­tee­ril­lä, että jos “kuvaus ei pidä lain­kaan paik­kaan­sa, sinul­la ei ole kyseis­tä tun­ne­luk­koa”. Nuo tuos­sa yllä (kie­lia­sun osal­ta hie­man sovel­taen) sitee­raa­ma­ni pät­kät eivät siis ole näi­tä kuvauk­sia vaan vas­tauk­sia­ni, jot­ka kyl­lä pitä­vät oikeu­tuk­sen­kin koh­dal­la paik­kan­sa. Var­si­nai­nen kuvaus oikeu­tuk­ses­ta hah­mot­te­li tois­ten tun­teis­ta enim­mäk­seen piit­taa­mat­to­man ihmi­sen, ja sen lisäk­si, etten koe itseä­ni sel­lai­sek­si, se oli­si aika räi­keäs­ti ris­ti­rii­das­sa noi­den joi­den­kin mui­den kans­sa. #

Tulok­sen “pes­si­mis­mi­hän” on tie­tys­ti vain rea­lis­mia­ni opti­mis­ti­sen tes­tin­te­ki­jän näkö­kul­mas­ta. #

Tämän poh­jal­ta minun pitäi­si jat­kos­sa sit­ten yrit­tää tun­nis­taa toi­min­taa­ni eri tilan­teis­sa, eli havain­noi­da sitä miten nämä mal­lit akti­voi­tu­vat käy­tän­nös­sä ja mitä vai­ku­tuk­sia niil­lä on toi­min­taa­ni. Havain­noin­tiin itseä­ni moti­voi­dak­se­ni ostin oikein muis­ti­kir­ja­sen­kin. #

MP3-ovikello on Clas Ohlsonia parhaimmillaan!

#12629. Keskiviikko, 21. huhtikuuta 2010 klo 14.33.02, kirjoittanut Jani.

Pihtiteesihti Niin hän itse minul­le kau­pas­sa ker­toi kai­ut­ti­men väli­tyk­sel­lä! #

Kei­tin tee­tä. En löy­tä­nyt muki­sih­tiä, niin piti Clas Ohl­so­nil­ta ostaa pih­ti­sih­ti, mut­ta ihan hyvin sekin tun­tuu pelaa­van. Tämä on Fors­ma­nin Cham­raj-lime­sit­ruu­na­vih­re­ää. En löy­tä­nyt City­mar­ke­tis­ta maus­ta­ma­ton­ta ollen­kaan. #

On pari päi­vää teh­nyt mie­li olla vähän omis­sa olois­sa, kun vii­kon­lop­pu tuli sosi­aa­lis­tel­tua Tal­lin­nan-reis­sun mer­keis­sä. Se oli muka­va reis­su se, tuli pit­käs­tä aikaa otet­tua kuvia oikein kun­nol­la, ja videoi­ta­kin. Ja poo­nuk­se­na oikein susi­pu­te­li Jäge­riä. #

Sain psy­ko­lo­gil­ta teh­tä­väk­si tark­kail­la ajat­te­lua­ni tilan­teis­sa, jois­sa tur­huu­den tajua­mi­nen on läs­nä. #

Ensim­mäi­nen tee­mu­kil­li­nen on koh­ta lop­pu. Tai­dan ottaa toi­sen. Juma­la­vi­ta, tätä menoa­han minä olen koh­ta oikein itä­mai­sen filo­so­fian mes­ta­ri. #

Tietoisuustaito

#12099. Keskiviikko, 10. maaliskuuta 2010 klo 19.27.33, kirjoittanut Jani.

Kolmas silmä ja sen yhteys korkeampiin maailmoihinJoo­nasn sitee­ra­si David Fos­ter Wal­lacea jos­tain, mikä minus­ta kuu­los­ti tie­toi­suus­tai­dol­ta. Tulin sen perään kom­ment­tia väsä­tes­sä­ni hiu­kan jäsen­nel­leek­si aja­tuk­sia­ni, joten ajat­te­lin kir­ja­ta hah­mo­tel­maa­ni tän­ne­kin. #

Siis, kuten joo­nasn loi­he lausu­maan: Miten pää­si­si sii­hen tilan­tee­seen että osai­si päät­tää mitä halu­aa aja­tel­la? #

Epäi­li­sin, että sii­nä on kyse tai­dos­ta, jota minul­le on jos­tain (kas­va­tuk­ses­ta tai ympä­ris­tön vai­ku­tuk­ses­ta) siu­naan­tu­nut lap­suu­des­sa jon­kin ver­ran. Uskoak­se­ni se edel­lyt­tää toi­miak­seen int­ros­pek­tio­ky­vyn ohel­la moti­vaa­tio­ta, joka kai­ke­ti useim­mi­ten, ja aina­kin ilmei­ses­ti täs­sä HOT-ajat­te­lus­sa, tulee uskos­ta sii­hen, että sen int­ros­pek­tion tuo­man hal­lin­nan mah­dol­li­suu­den val­jas­ta­mi­nen omien arvo­jen mukai­seen elä­mään pyr­ki­mi­seen on kan­nat­ta­vaa. Jos sel­lais­ta uskoa löy­tyy, eli on sitä moti­vaa­tio­ta, on vain äärim­mäi­sen luon­nol­lis­ta käyt­tää omaa miel­tä väli­nee­nä sen oman arvo­maa­il­man toteut­ta­mi­seen. #

Eli kysy­myk­seen, kuin­ka omaa ajat­te­lu­aan voi­si hal­li­ta, teki­si mie­le­ni vas­ta­ta, että se tapah­tuu kuin itses­tään sil­loin, jos uskoo sen ole­van riit­tä­vän vah­va ja paras käy­tet­tä­vis­sään ole­va kei­no omien arvo­jen toteut­ta­mi­seen pyr­ki­mi­ses­sä. Voin siis joka het­ki vali­ta oman arvos­te­lu­ky­ky­ni avul­la aja­tuk­sis­ta­ni sen, joka vai­kut­taa par­hai­ten pää­mää­rää­ni pal­ve­le­val­ta. Jos taas moti­vaa­tio tai pää­mää­rä on hukas­sa, ei ole mie­le­käs­tä teh­dä valin­to­ja, kun aja­tuk­sien kes­ki­näi­sel­le parem­muu­del­le ei ole mitään mit­ta­puu­ta. Yhtä hyvin voi­si sil­loin vaik­ka arpoa seu­raa­van siir­ton­sa. #

Tämä moti­vaa­tio- ja pää­mää­rä­osuus on se, mis­tä se minul­la itsel­lä­ni nykyi­sin on kiin­ni. Eli vaik­ka oli­sin­kin vää­räs­sä tuos­sa olet­ta­mas­sa­ni, että int­ros­pek­tion jäl­keen on vain kyse luon­te­vien, jol­lei perä­ti vais­ton­va­rais­ten valin­to­jen teke­mi­ses­tä, niin kuten sanoin, uskoak­se­ni tätä kykyä minul­ta jon­kin ver­ran löy­tyy. Sen sijaan pää­mää­rä­ni on täy­sin hukas­sa. #

HOT-teo­rian ter­mi­no­lo­gian rais­kaa­mis­ta jat­kaak­se­ni täh­täi­me­ni on hukas­sa, kos­ka arvo­maa­il­ma­ni hajo­si taan­noin tuhan­nen pil­lun päreik­si. Huo­ma­sin, että koko tämä hie­no raken­nel­ma­ni, arvo­maa­il­ma­ni pal­ve­luun val­jas­ta­ma­ni super­tie­to­ko­ne ei kyke­ne­kään tuot­ta­maan arvo­je­ni mukai­sia tulok­sia. Reu­naeh­to, jon­ka mukaan tämä omien arvo­jen mukai­sen elä­män puo­les­ta kamp­pai­lu on mie­le­käs­tä, vaik­ka sii­nä koh­tai­si­kin vas­toin­käy­mi­siä, osoit­tau­tui lii­an isok­si: jos tör­mää ker­ta­kaik­ki­aan ylit­se-, alit­se- ja lävit­se­pää­se­mät­tö­mään sei­nään, kamp­pai­lu lak­kaa ole­mas­ta mie­le­käs­tä. #

Pie­nem­mäs­sä mit­ta­kaa­vas­sa on vie­lä mah­dol­lis­ta kor­ja­ta tavoit­tei­ta arvo­jen puit­teis­sa. Tar­peek­si kau­as alku­pe­räi­ses­tä etään­tyes­sään tavoit­teet kui­ten­kin lak­kaa­vat ole­mas­ta arvo­jen mukai­sia, ja sil­loin TA-DAA! Onnek­si olkoon, jaoit juu­ri nol­lal­la. #

Unable to handle kernel NULL pointer dereference

#11271. Maanantai, 18. tammikuuta 2010 klo 16.12.12, kirjoittanut Jani.


Tie­to­ko­nei­den lait­teis­to-ongel­mat ruok­ki­vat minus­sa jos­tain syys­tä hel­pos­ti tai­kaus­kois­ta, tai suo­raan sanot­tu­na para­noi­dia ajat­te­lua. Epä­toi­voi­suus ei näis­sä hom­mis­sa suin­kaan ole vii­mei­nen pää­te­pis­te, ehei! Sii­tä se vas­taa alkaa! Kun rat­kai­sua ei löy­dy, sitä vajo­aa vähä vähäl­tä sel­lai­seen har­haan, ettei tämä tule iki­nä toi­mi­maan­kaan niin kau­an kuin minä olen tätä kor­jaa­mas­sa. #

Lopul­ta sitä on val­mis pais­ka­maan jär­jel­lä vesi­lin­tua, ja selit­tä­mään havait­se­mi­aan ilmiöi­tä mie­luum­min vaik­ka pahoil­la hen­gil­lä tai kos­mi­sil­la säteil­lä, kos­ka sel­lai­set seli­tys­mal­lit suo­je­le­vat pet­ty­myk­sil­tä logiik­kaa parem­min. Ei siis sik­si, että­kö logiik­ka sane­li­si, ettei tämän pitä­nyt­kään toi­mia, vaan sik­si, että sen mukaan sen pitäi­si ilman muu­ta toi­mia, eikä se juma­lau­ta toi­mi sil­ti­kään. #

Ohjel­mis­to­puo­lel­la en ole lähes­kään yhtä altis täl­le hul­luu­del­le. Ehkä se joh­tuu sii­tä, että aina­kin vakai­ta käyt­tö­jär­jes­tel­miä käy­tet­täes­sä asioil­la on useim­mi­ten joh­don­mu­kai­nen, toi­mi­va seli­tys sii­nä mis­sä rau­ta­puo­lel­la ne tun­tu­vat tosi­aan­kin useim­mi­ten ole­van ihan silk­kaa satun­nai­suut­ta. Eri­lai­sia seli­tys­mah­dol­li­suuk­sia on mil­joo­na, ja ne kaik­ki tun­tu­vat yhtä (epä)todennäköisiltä. #

Psy­ko­lo­gin kans­sa tule­vien kes­kus­te­lu­jen raa­me­ja hah­mo­tel­les­sam­me nousi esiin tämä, että haluai­sin, että ihmis­ten kans­sa asioi­mi­nen oli­si minul­le edes pik­ki­riik­ki­sen hel­pom­paa kuin mitä se on nyt. Siis tar­koi­tan sel­lais­ta, mis­tä nyt tämä­kin tie­to­ko­neon­gel­ma­ni osit­tain joh­tui (mitä minun on vai­kea sanoa täl­lä taval­la, kos­ka minun näkö­kul­mas­ta­ni se on ihan eri­lais­ta): useim­mat oli­si­vat minun tilan­tees­sa­ni var­maan­kin olleet yhtey­des­sä huol­toon jo viik­ko sit­ten. #

Minul­le se on kui­ten­kin viho­vii­mei­nen kei­no, johon on pak­ko tur­vau­tua vas­ta sit­ten, kun on ker­ta­sen kaik­ki­sen viho­vii­meis­tä pisa­raa myö­ten kaik­ki muut kons­tit kokeil­tu. Siis sel­lai­set kons­tit, jois­sa minun ei tar­vit­se ottaa kon­tak­tia vie­raa­seen ihmi­seen. #

16:48 “Ohel­mis­to­puo­lel­la” → “Ohjel­mis­to­puo­lel­la” #

Veli PuhVeli PuhVeli Puh

#9535. Keskiviikko, 9. syyskuuta 2009 klo 12.11.39, kirjoittanut Jani.

Miscellanea (Wellington Grey): Science vs. Faith
Täy­tyy­pä hakea taas ins­pi­raa­tio­ta sii­tä van­has­ta kikas­ta, ettei saa käyt­tää Backs­pace- tai Dele­ta-nap­pia. Huh, täs­tä saat­taa­kin tul­la todis­te sii­tä näp­pik­sei kum­ma­lii­su­des­ta mis­tä kir­joi­tin… aargh. Jaa mut­ta kuin­kas nuo muo­toi­u­koo­dit? No jos­pa lisään ne jäl­ki­kä­teen. #

Luen Umber­to Econ Ruusun nimeä. Yleen­sä olen hidas luki­ja, mut­ta tuo ete­nee kyl­lä ripeäs­ti: suun­nil­leen joka toi­sel­ta aukea­mal­ta voi­hyp­piä yli noin 2/3 tur­haa jaa­rit­te­lua (mil­lai­nen mikä­kin on ja mitä kaik­kea mis­sä­kin on). Lisäk­si tari­na vai­kut­taa tosi köy­käi­sel­tä. Käsit­tääk­se­ni tuo on jon­kin sor­tin klas­sik­ko, joten ja … uh… siis: Ecoa en ole miel­tä­nyt sel­lai­sek­si popu­laa­ri­viih­de­kir­jai­li­jak­si (a’la Dan Brown) jol­lai­sel­ta se ny t aina­kin tuon tähän saak­ka luke­ma­ni perus­teel­la vai­kut­taa. Panen taas ker­ran toi­vo­ni sen varaan, että kyse on tuos­sa lus­sa , siis alus­sa jon­kin­lai­se­ta poh­jus­tuk­ses­ta postb­mo­der­nil­le kikal­le joka käy ilmi vas­ta lop­pu­puo­lel­la. #

Mut­ta munk­ki­luos­ta­ria­ja­tus herät­tää kyl­lä tas sen aja­tuk­sen että minujt­kin on teh­ty sel­lai­seen elä­mään, siis alis­tu­maan sil­lä taval­la ulko­siel­le auk­to­ri­tee­til­le ja siir­tä­mään sil­lä lail­la vas­tuu kai­kes­ta itse­ni ulko­puo­lel­le, kai­kes­ta pait­si stit­ten oman itse­ni nujer­ta­mi­ses­ta, joka taas täy­tyy teh­dä rau­tai­sel­la nyr­kil­lä (omal­la­ni). Link­kaan tähän koh­taan sen kuvan joka havain­nol­lis­taa ratio­naa­li­sen ja uks­kon­nol­li­sen ajat­te­lun välis­tä eroa. [P.S.: Ohei­nen kuva­link­ki.] Minun aja­tus­maa­il­ma­ni on, niin pal­jon kuin se minusa inoht­taa­kin, raken­teel­taan juu­ri sel­lai­nen, että ote­taan idea ja sit­ten piä­ty­dy­tään sii­nä ja tor­ju­taan kaik­ki päin­vas­tai­nen. #

En ehkä vai­ku­ta sit­lä kos­ka minul­ta puut­tuu se ulkoi­nen auk­to­ri­teet­ti joka sane­lee sen idean. Olen raken­ta­nut ne kiin­to­pis­tee­ni elä­mäs­sä itse kat­ke­rien koke­mus­ten kaut­ta… arhg, voi­si­pa tuon nyt muut­taa mut­ta ei. Siis tuo kuu­los­ti rdra­maat­ti­sem­mal­ta kuin tar­koi­tan: siis kat­ke­raa koke­muk­sis­sa­ni on ain­osa­taan, tai sii­tä on teh­nyt kat­ke­raa inoas­taan juu­ri tuo ajat­te­lu­maa­il­ma­ni käjä… jäyk­kyys. Siis kun ajat­te­lu on teh­ty kives­tä, se iei tai­vu vaan mur­tuu. #

Eli sen takia se on ollut hna­ka­laa, mut­ta että ne ideat, jot­ka minul­la nyt on, eivät siis ole tul­leet (enim­mäk­seen) miil­tä än ulko­puo­li­sel­ta ukto­ri­tee­til­ta val­mii­na, ja sii­nä pio­koi… poik­kean usko­vai­ses­ta. Mut­ta aja, omis­ta aja­tuk­sis­ta­ni kiin­ni pitä­mi­ses­sä olen siis yhtä irra­tio­naa­li­nen. Minus­ta ei siis kui­ten­kaan tuli­si munk­kia, jol­lei sit­ten oli­si kse ateis­ti­ses­ta luos­ta­ris­ta jos­sa kukaan ei oli­si tasa-aro­vi­sem­pi kuin toi­set. Ja sem­mois­ta ei vie­lä ole kek­sit­tyl. #