Tuli aika kokeil­la jotain uut­ta joten vaih­dan lää­ki­tys­tä. Essi­ta­lopram-annok­sen puo­lit­ta­mi­nen alkoi näkyä vii­kon sisäl­lä ensin­nä­kin siten, että syl­ki­rau­ha­set alkoi­vat toi­mia. Olen jo niin tot­tu­nut sii­hen, että suu on kui­va jol­lei sitä jat­ku­vas­ti kos­tu­ta vedel­lä, etten enää hal­lit­se rau­ha­sia: jos kat­se­len alas­päin lii­an varo­mat­to­mas­ti, saat­taa suus­ta­ni yhtäk­kiä lurah­taa lat­tial­le lam­mi­kol­li­nen syl­keä. Siis ihan kuten meil­lä aidoil­la hul­luil­la kuu­luu­kin. #

Lisäk­si pääs­sä sähi­see. Tun­tuu samal­ta kuin jos unis­sa käy kuten piir­re­tyn elo­ku­van hah­mol­le, että aste­lee kal­lion­kie­lek­keen yli ja alkaa pudo­ta vas­ta, kun huo­maa teh­neen­sä niin. Jos sii­tä “Hup­sis­ta, tuli­pa astut­tua reu­nan yli!” -tun­tees­ta lei­ka­taan pois mahan tun­te­muk­set niin, että vain pään tun­te­muk­set jää­vät, niin sil­tä tämä tun­tuu. #

Nyt kokeil­laan mir­tat­sa­pii­nia. Tämän kans­sa ei saa juo­da alko­ho­lia joten lop­puu se jokail­tai­nen kal­jot­te­lu. Pitäi­si kuu­lem­ma vai­kut­taa alus­sa väsyt­tä­väs­ti ja tuli­han tuo­ta ensim­mäi­sen otet­tua­ni vii­me yönä nukut­tua­kin, mut­tei­vät kak­si­tois­ta­tun­ti­set kyl­lä miten­kään vie­rai­ta ole muu­ten­kaan. Illal­la vain mei­na­si tun­tua joten­kin pöl­jäl­tä kun havah­duin mon­ta ker­taa olles­sa­ni juu­ri nukah­ta­mai­sil­la­ni. Ehkä se oli tuon vai­ku­tus­ta. #

Enti­sen lääk­keen puo­lit­ta­mi­sen piik­kiin menee myös­kin tun­ne her­kis­ty­mi­ses­tä taas kai­kel­le. Olo on kuin Dare­de­vililla yli-inhi­mil­li­si­ne ais­tei­neen. Teki­si mie­li ais­ti­tyh­ji­öön. #

Teki­si myös mie­le­ni tut­kail­la Jus­sin mai­nit­se­maa Kes­ki­päi­vän demo­nia. Ja tuli myös mie­lee­ni (lähin­nä var­maan vii­me­öi­ses­tä, TSH-aihei­ses­ta unes­ta joh­tuen), että voi­si lukea Hobi­tin. Tari­na sii­tä, kuin­ka sor­mus pää­tyi Bil­bon hal­tuun, kun kui­ta­taan elo­ku­vis­sa noin kah­del­la frei­mil­lä. #

Toi­saal­ta myös Ame­ri­kan psy­ko kiin­nos­tai­si lukea uudel­leen. Jokin sii­nä kir­jas­sa jäi häi­rit­se­väs­ti kutit­ta­maan pää­tä­ni. #