Olemassa oleva
#11610. Lauantai, 20. kesäkuuta 2009 klo 16.05.28, kirjoittanut Jani. 0
“Kaikki olemassa oleva syntyy ilman syytä, jää olemaan heikkoudesta ja kuolee sattumalta.” #
Jean-Paul Sartre: Inho. Suom. Juha Mannerkorpi. #
“Kaikki olemassa oleva syntyy ilman syytä, jää olemaan heikkoudesta ja kuolee sattumalta.” #
Jean-Paul Sartre: Inho. Suom. Juha Mannerkorpi. #
Luen Sartren Inhoa. En ole vielä kovinkaan pitkällä, mutta luulen poimineeni siitä jo jotain, mitä en eksistentialismissa tätä ennen ole nähnyt. #
Eksistentialismin lähtökohta, olemassaolon korostaminen, on minusta tuntunut aina jotenkin hämärältä. Luulen saaneeni siihen nyt hiukan valaistusta kappaleesta, jossa päähenkilö korostaa oman todellisen olemassaolonsa eroa suhteessa kertomuksiin siitä. #
“Tapahtumien kulkua ei koeta tapahtumisena silloin, kun se eletään. Kulissit vaihtuvat, ihmisiä tulee ja menee, siinä kaikki. Millään ei ole alkua. Päivät liittyvät toisiinsa täysin saumattomasti, ne ovat loputonta, monotonista yhteenlaskua. […] Sellaista eläminen on. Mutta kun elämästä aletaan kertoa, muuttuu kaikki. Muutosta ei vain kukaan huomaa; onhan se mitä kerrotaan kertojan mielestä totta. Kunpa olisikin! Tapahtumilla on oma merkityssisältönsä, joka kertoessamme muuttuu kokonaan toiseksi.” #
Jean-Paul Sartre: Inho (suom. Juha Mannerkorpi) #
Tämän valossa eksistentialistista olemassaoloa voi nähdäkseni hahmottaa nimenomaan sen kautta, mitä se ei ole: se ei ole sellainen alusta loppuun johdonmukaisesti etenevä kertomus tai kertomusten sarja, jollaisena se yleensä esitetään. Olemassaolo — eksistenssi — on se likainen, muodoton, raskas ja ennen kaikkea jatkuva jokin, jonka jokainen meistä oikeasti ja välittömimmin kokee eläessään. #
Täytynee vielä alleviivata, että kyse ei ole vain tositapahtumista kertomisen ja keksittyjen kertomusten välisestä erosta, vaan vielä jostain tositapahtumistakin kertomisen, kertomisen sinänsä tuolle puolen ulottuvasta. Ero olemassaolon kokemuksen ja siitä kudottujen kertomusten — kenties aidosti eksistentialistiset kertomukset poislukien — välillä on vähän kuin ero tosielämän ja tosi-tv:n välillä: toinen vain uskottelee olevansa totta, toinen on sitä aidosti. #
En nyt sitten tiedä, että olenko käsittänyt tuota oikein, tai vaikka olisinkin, että onko sen merkitys koko filosofian kannalta sellainen kuin minkä minä sille nyt annan. Mutta jos se on sitä, niin ihmettelen, että miksei sitäkään sanota suoraan silloin kun eksistentialismista puhutaan. Ainakin minulle olemassaolokokemuksen poikkeaminen kaikesta siitä kerrotusta on jo kauan ollut niin itsestäänselvyys, etten ole toisaalta tiedostanut sen merkitystä, enkä toisaalta osannut myöskään ajatella, että joku saattaisi kokea (tai pikemminkin luulla kokevansa) toisin. #
Luulen myös, että voi olla vaarallisen helppoa kuvitella tuon subjektiivisen kokemuksen likainen muodottomuus pelkästään omalle kohdalle sattuneeksi, ja ajatella sen takia (tai siten), että “minä olen huonompi kuin muut”. En minäkään sille erehdykselle immuuni ole, mutta toisaalta luulen kyllä, että on ihmisiä, jotka kärsivät siitä paljon pahemmin kuin minä: että kaikki, mitä minun subjektini koskettaa, muuttuu samalla tavalla likaiseksi vain siksi, että minun subjektini koskettaa sitä, vaikka tosiasiassa kyse onkin juuri tuosta eksistentialistisesta olemassaolon kokemuksesta, joka on kaikille kaikkialla koko ajan yhteinen. #
Vai onko? #
Onko ihmisiä, joiden kokemus olemassaolosta ei ole tällainen? Siis ihmisiä, jotka kokevat elämästään kertomiensa tarinoiden kuvaavan sen sisältöä autenttisesti? “Eilisaamuna huomasin, ettei jääkaapissani ollut enää maitoa, joten päätin käydä kaupassa. Menin kauppaan ja ostin sieltä maitoa. Kassajonossa poimin mukaani vielä iltapäivälehden. Tulin kotiin ja keitin kahvit.” #
Ojanen taas asialla. #
“Ihmisten on vaikea uskoa, että maailmassa olisi mitään sattumanvaraista. Tulkintoja ohjaavat usein seuraavat hypoteesit: #
- Maailma on lopulta oikeudenmukainen. Hyvien ihmisten käy hyvin ja huonojen huonosti.
- Mikään ei tapahdu sattumalta. Koska mikään ei tapahdu sattumalta, asioihin on mahdollista vaikuttaa.
- Jos teen jonkin asian oikealla tavalla tai panen paljon itsestäni likoon, lopputulos on minun kannaltani hyvä.
- Hyvät tulokset ovat sisäisten ponnistelujeni tulosta, huonot tulokset ulkoisten tekijöoiden syytä.
- Jonkin ilmiön syitä on haettava sitä edeltävistä tekijöistä. Mitä lähempänä asiat tai ilmiöt ovat toisiaan, sitä varmemmin edellinen on jälkimmäisen syy.
On helppo nähdä, että näihin hypoteeseihin kätkeytyy uskontojen ja ideologioiden keskeistä ainesta. Me haluamme uskoa, että maailma on sekä oikeudenmukainen että ennustettava. Erilaisia tulkintoja maailmasta voidaan luonnehtia taulukon 6.1. mukaan. #
Taulukko 6.1. Erilaisia tulkintoja maailman perusolemuksesta. Maailma on oikeudenmukainen Kyllä Ei Maailma on ennustettava Kyllä HUMANISTINEN TIETEELLINEN Ei FATALISTINEN EKSISTENTIAALINEN Taulukossa kuvatut tulkinnat maailmasta on helppo tunnistaa. Moniin uskontoihin sisältyy fatalistisia aineksia. Maailma on lopulta oikeudenmukainen, vaikka emme voi käsittää Jumalan tarkoituksia. Ihminen ei pysty paljoakaan vaikuttamaan maailman kulkuun. Ihminen päättää, Jumala säätää. Humanistinen tulkinta korostaa ihmisen kykyä vaikuttaa maailmaan. Hänen toimintansa tuloksena maailmasta tulee oikeudenmukainen. Vaikka ihminen on erehtyväinen, lopulta kaikki käy hyvin. Tieteellisen näkökulman mukaan maailman oikeudenmukaisuudesta ei ole näyttöä. Pikemminkin on niin, että maailma on moraaliton. Hyvä ja paha ovat ihmisten tulkintoja. Maailmaa ja ihmistä voidaan kuitenkin ennustaa ja usein kontrolloidakin. Ihmisellä on edellytyksiä tehdä maailmasta parempi, mutta hän ei suinkaan aina käytä näitä mahdollisuuksia. Eksistentiaalisen tulkinnan kannattajat näkevät maailman sattumanvaraisena ja järjettömänä.” #
Tämän perusteella olen siis “eksistentiaalisen tulkinnan kannattaja”. Tuonnempana selviää, miksi Ojasen kieli on mennä solmuun kun hän puhuu tästä asiasta. #
“On helppo nähdä, että kaikissa tulkinnoissa on omat vaaransa. Marxin kirjoituksiin perustuvia sovelluksia on väitetty humanistisiksi, mutta ne ovat paljastuneet autoritaarisiksi. Jokin pieni vähemmistö tietää, mikä on ihmiselle hyväksi, ja haluaa väkisin toteuttaa tavoitteensa. Fatalistiset opit ruokkivat helposti ihmisen passiivisuutta ja alistumista. Myös niitä voidaan käyttää hyväksi. Mitä merkitsevät hetken vaivat tulevan onnen odotuksessa? Eksistentiaalinen tulkinta voi kääntyä nihilistiseksi tai egoistiseksi nautintojen etsinnäksi. Kun maailmassa ei ole mitään tarkoitusta tai merkitystä, miksi en pitäisi huolta vain itsestäni? Eksistentiaalinen tulkinta voi kääntyä myös tuskan ja ahdistuksen kokemiseksi. Seurauksena voi olla syvä masennus.” #
ed. #
Bingo! #
Ennen osumistaan oikeaan kirjoittaja kuitenkin myös paljasti oman kristillisen (siis fatalistisen) ajattelunsa ja olevansa sokea sille, että tähän hänen omaan ajattelutapaansa kuuluu mielihyvän halveksumispremissi (egoistinen nautintojen etsintä, hyi hyi!). Fatalismin kannattajaksi Ojasen paljastaa myös hieman myöhemmin tuleva mielipide: #
“Fatalistinen tulkinta on psyykkisesti ehkä kaikkein turvallisin ihmisen kannalta. Omia ponnistuksia tai suorituksia ei tarvitse arvioida, koska niillä ei lopulta ole merkitystä. Tulkinnan myönteisyys näkyy esimerkiksi itsemurhien vähäisyytenä niissä kulttuureissa, joissa tämä tulkinta on yleinen.” #
ed. #
Tahtoisinpa nähdä tässä yhteydessä viitteitä siitä mihin Ojanen tuon väitteensä itsemurhien vähäisyydestä perustaa. Niin voi olla, mutta arkiajattelussa fatalismi assosioituu ehkä kaikkein voimakkaimmin islaminuskoon, ja samoin tekevät itsemurhapommittajat. Ne tyypit lienevät tosin tilastollinen poikkeama omassakin kulttuurissaan, mutta tästäpä syystä olisi hyvä nähdä jotain dokumenttia aiheesta. #
Hauskaa, että äsken mielihyväntavoittelua itse rivien välissä paheksunut kirjoittaja kohta itse kuvailee fatalismin ongelmia näin: “Siihen kuitenkin liittyy välinpitämättömyyttä ihmisen fyysisestä puolesta, kurjuuden hyväksymistä ja sallimista.” #
Ja sitten tulee partaveitsenterävä toteamus kuin puolihuolimattomasti: “Eksistentiaalinen tulkinta on ihmiselle kaikkein vaikein. Näin ajattelevan ihmisen on oikeastaan pakko torjua oma tulkintansa selviytyäkseen henkisesti ehjänä.” #
Eli on joko valehdeltava itselleen tai oltava rehellinen ja sen takia elettävä elämänsä pysyvässä psyykkisessä vauriotilassa. Kuulostaa tuskallisen tutulta. Eikä ihme että fatalistikirjoittajapoloinen pelkää eksistentialistista ajattelua niin että joutuu koteloimaan sen “tulkinta”- ja “kannattaja”-tyylisillä taikasanoilla oman psyykensä ulkopuolelle. #
“Sanat “minä” tai “itse” tuovat välittömästi mieleen jotakin itsekästä tai minäkeskeistä.” #
ed. #
Eikä tämä ole missään esimerkissä neuroottisesta ihmisestä, vaan kirjoittajan ikään kuin itsestään selvyytenä mainitsema toteamus. Tällä jätkällä on ongelmia. Kyse on empatiaa koskevasta kappaleesta, jonka lopuksi Ojanen osoittaa esimerkillään, että suutari pysyköön lestissään, tai ainakin psykologi poissa evoluutiobiologian alalta: #
“Lajin säilymisen takaa vain joko vaistonvarainen kyky hoitaa jälkeläisiä ja oman lajin jäseniä tai sitten empatian kehittyminen niin voimakkaaksi, että huolenpito muista ylittää perustarpeiden tyydyttämisen ahtaat rajat.” #
ed. #
Justiinsa… #
Heh, hassu sana, tuo lesti. Les-ti. Lestilestilesti. Melkein kuin lehti, mutta ei läheskään. Lesti. Les-tiiii! #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]9.5.[/klo] Lisäys sisältäen lainauksen Ojasen tavasta pyöritellä minä-sanaa.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]13.10. 10:43[/klo] Korjasin viittauksen opuksesta kertovaan merkintään ja muotoilin nykykäytäntöni mukaisesti.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]19.10.2005 15:05[/klo] Muotoilin WP:lle. Nykyaikaistin tyyliä.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]25.1.2009 16:45[/klo] Päivitin tyyliä.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #