Hulluuden vuorilla
#2629. Tiistai, 30. tammikuuta 2007 klo 18.00.19, kirjoittanut Jani. 2
“In the moment of madness under your angry skies
You are not what you feel - this is insanity
From the shadows that darken the depths of your angel eyes
No one, nothing is real - this is insanity” #
Hulluus on aina ollut minusta samanaikaisesti pelottavaa ja kiehtovaa. Edellisessä sairaalakeikassani oli se etu tämänkertaiseen verrattuna, että siellä ruokailtiin yhteisissä tiloissa muiden osastojen kanssa, ja pääsin näkemään omiani paljon vaikeampien psyykkisten ongelmien kanssa kamppailevia potilaita, mikä teki hyvää ainakin suhteellisuudentajulleni, jos ei muuta. #
Täällä Keski-Suomen keskussairaalassa avo-osasto 7 on ilmeisesti kaukana muista psykiatrisista osastoista (jos sellaisia on täällä lainkaan). Olen koettanut tarkkailla sillä silmällä huoneeni ikkunasta näkyvän rakennuksen ylimpiä kerroksia, joiden tuuletusikkunoissa on alemmista poiketen kalterit. #
Minä jotenkin yhtä aikaa haluaisin ja en haluaisi olla sillä tavalla hullu, että minutkin pitäisi oman ja muiden turvallisuuden vuoksi lukita sisälle. En haluaisi, koska rationaalinen minä tietää, etteivät sillä tavalla hullut voi hyvin. Haluaisin siksi, että emotionaalinen minä tietää, että sillä tavalla hullussa ihmisessä se saisi olla nykyistä vapaampi, ehkä jopa täysin vapaa rationaalisen minän orjuutuksesta. #
Edellinen osastojaksoni osui yksiin tämän emotionaalisen minäni vapautumiskaipuun riistäytymisen kanssa. Osin se oli ehkä myös seurausta siitä, sillä väkivallalla mässäilevät ajatukset, joita se toi päähäni, saivat minut huolestumaan siitä mitä voisi tapahtua. Tästä syystä kalterit kiehtovat minua: niiden taakse lukitaan se, mitä sisäiset kahleet eivät enää kykene pitelemään. #
Eivät ne väkivaltaiset ajatukset kokonaan vieläkään ole kaikonneet, mutta vähentyneet kyllä, koska niistä tuli hyvin pian arkisia. Lakkasin pelkäämästä väkivaltafantasioitteni todeksielämistä, kun se ei enää tuntunut vääjäämättömältä. Tätä nykyä ne kuvitelmat ovat entistä pienempi, mutta muun minän kanssa paremmin yhteensopiva osa persoonallisuuttani. #
Sadistiset ja itsetuhoiset ajatukseni ovat hyödyllisiä työkaluja, joita ilman en ehkä olisi selviytynyt. Ilman niitä en pysyisi vieläkään kasassa. Tuskin tulen koskaan pysymäänkään, enkä ole varma, että haluaisinko edes. #