marginaali

Cash was so shit

#25068. Tiistai, 7. helmikuuta 2012 klo 17.17.03, kirjoittanut Jani.

Olen käyt­tä­nyt käteis­tä nyt olo­suh­tei­den pakos­ta muu­ta­man päi­vän. Onpa se han­ka­laa! Ei nyt niin han­ka­laa ettei­kö sii­hen tot­tui­si, jos kort­tia ei yhtäk­kiä enää oli­si, mut­ta vihe­liäis­tä las­kes­kel­la ensin että miten pal­jon ostok­set suun­nil­leen tule­vat teke­mään, ja sit­ten lopul­li­sen sum­man jäl­keen että mit­kä sete­lit ja koli­kot pitää vali­ta. Jäl­kim­mäis­tä ongel­maa ei tie­ten­kään sil­loin ole, kun on vain iso sete­li joka riit­tää. Mut­ta ent­ro­pia hajot­taa suu­ret sete­lit pik­ku hiluik­si, jois­ta iso­jen sum­mien kokoon kää­ri­mi­nen on hikis­tä hom­maa kas­sal­la, kun jono peräs­sä kas­vaa. #

Ei se kai­kil­la tie­ten­kään tee­tä­tä vai­keuk­sia. Toi­set tun­tu­vat suo­ras­taan naut­ti­van sii­tä kun saa­vat mah­dol­li­sim­man kau­an ton­kia lom­pak­koa sii­nä mak­saes­saan. Minus­ta vain minun ainut vel­vol­li­suu­te­ni asiak­kaa­na kas­sal­la on suo­riu­tua mak­sa­mi­ses­ta mah­dol­li­sim­man nopeas­ti, jot­ta jono liik­kui­si. Liu­ku­hih­nan peräl­lä on kak­si kais­taa sitä var­ten, että siel­lä omal­la kais­tal­la saa sit­ten munia nii­den ostok­sien ja raho­jen kans­sa aina­kin niin kau­an, että se seu­raa­va­kin asia­kas on saa­nut mak­se­tuk­si. #

Kävin aptee­kis­sa. Ostin Mag­neci­tia, kun las­kes­ke­lin, että se on aina­kin täkä­läi­sil­tä kau­poil­ta saa­ta­vis­ta mag­ne­sium­sit­raa­teis­ta hal­vin­ta: 15,50 € / 200 kpl (avai­n­asia­kas­tar­jouk­ses­sa). Otin myös A-vita­mii­ni­suih­ket­ta, kun nenän lima­kal­vot on täs­sä pari viik­koa olleet kovil­la. Lähet­tyä­ni jäin ihmet­te­le­mään hin­taa. Tar­kis­tin kui­tis­ta, ja niin­hän se oli, että sii­tä Mag­neci­tis­tä ei ollut tul­lut alen­nus­ta. Pala­sin apo­teek­kiin oikai­sut­ta­maan tämän, ja se meni ihan suju­vas­ti. #

Kau­pas­sa jou­duin las­kes­ke­le­maan ostok­sia­ni ja jät­tä­mään lopul­ta päh­ki­nät pois, jot­ta raha­ni oli­si­vat riit­tä­neet. Jos en tuo­ta aptee­kin ereh­dys­tä oli­si huo­man­nut, eivät oli­si riit­tä­neet­kään. Ihan oma moka­ni se kyl­lä­kin oli­si ollut, kun olin varan­nut mukaa­ni niin vähän sitä käteis­tä. Sekin sen ärsyt­tä­vyyk­siä, yrit­tää enna­koi­da jo ennen läh­töä tar­kas­ti että mitä kaik­kea tulee osta­maan. #

Kotiin tul­les­sa­ni tein talon­mie­hen työn pyö­rä­va­ras­ton ovel­la: pot­kin polan­teen pois niin että oven saa nyt kun­nol­la auki. Lumi­työt teh­dään täs­sä yhtiös­sä kyl­lä hyvin ajal­laan, mut­ta tuo oven edus­ta jäte­tään jos­tain syys­tä aina hoi­ta­mat­ta. #

Koto­na sii­vo­sin hul­lu­na. Ensin tis­ka­sin, sit­ten pyy­hin pölyt, sit­ten imu­roin, sit­ten mop­pa­sin, sit­ten vein yli­mää­räis­tä romua varas­toon ja lasi­jä­tet­tä keräyk­seen (tuos­sa 50 met­rin pääs­sä) ja lopuk­si pesin ves­san. Tis­ka­sin jopa kah­vi­pan­nun ja -mukin­kin! Kyl­lä nyt kel­paa! #

Tis­ka­tes­sa­ni soit­ti­vat vii­mein siel­tä päi­vä­osas­tol­ta­kin. Menen sin­ne ensi tiis­tai­na aloi­tus­ta­paa­mi­seen, jos­ta tämän­ker­tai­nen jak­so arva­ten­kin sit­ten alkaa. Kuu­lem­ma sel­lais­ta uutuut­ta oli­vat mul­le nyt kaa­vail­leet, että kävi­sin siel­lä 2-3 päi­vä­nä vii­kos­sa. #

Maailman paskin muotiblogaus

#24884. Tiistai, 3. tammikuuta 2012 klo 21.13.06, kirjoittanut Jani.

Olin­pa tänään reip­pa­ha­na. Lähin junal­la ja jäin ex tem­po­re Kau­niai­sis­sa, Gran­kul­la, pois. Kävin kat­sas­ta­mas­sa Data-Sys­tem­sin tilat, mut­ta vain ulkoa­päin. Se oli nii­tä mität­tö­män pie­niä tie­to­ko­ne­pu­tiik­ke­ja, jois­sa kaik­ki on sei­nil­lä tis­kin taka­na. Ei se sinän­sä minua hait­taa muu­ten kuin että sel­lai­sis­sa myy­mä­löis­sä en tyk­kää asioi­da, kun niis­sä on olo niin kuin Sier­ran var­hai­sis­sa peleis­sä, kun menee lar­ry­nä johon­kin huo­nee­seen, jos­sa on itsen lisäk­si joku AI-hah­mo, joka sei­soo pai­kal­laan ja vas­tai­lee kone­mai­ses­ti kysy­myk­siin ja joil­le­kin kysy­myk­sil­le on ohjel­moi­tu sar­kas­ti­nen vas­taus. #

Mut­ta siis olen aja­tel­lut ruve­ta tilaa­maan kom­po­nent­te­ja jat­kos­sa tuol­ta, kun siel­lä on hal­vem­paa kuin Verk­ko­ku­pas­sa, ja sitä pait­si Verk­ko­kup­pa on taas jää­nyt muni­maan tilauk­se­ni kans­sa. Enää en kyl­lä ereh­dy siel­tä tilaa­maan mitään mitä ei ole saa­ta­vil­la heti. Ja vaik­ka oli­si­kin niin saa kyl­lä olla vähin­tään nel­jän­nek­sen hal­vem­paa kuin muu­al­la ennen kuin tilaan. #

Kau­niais­poik­kea­mi­nen oli sen ver­ran lyhyt että ker­ke­sin seu­raa­van Hel­sin­gin-junan kyy­tiin ja sil­lä jat­koin Lep­pä­vaa­raan, Alber­ga. Täh­täi­mes­sä oli t-pai­to­jen osta­mi­nen. Niin kau­an kuin muis­tan on ollut minul­la niin, että on pari kol­me sel­lais­ta t-pai­taa, joi­ta keh­taa pitää ihmis­ten ilmoil­la, ja sit­ten on sel­lai­set 7-8 van­haa, epä­muo­tois­ta, nuh­juis­ta ja risaa pai­taa, joi­ta voi pitää sil­loin kun ei tar­vi pääl­lys­vaat­tei­ta rii­sua, tai jos ollaan vain per­heen tai lähim­pien kave­rei­den kes­ken. Niin nyt sit­ten, kun on vähän rahaa sukan­var­res­sa, ajat­te­lin, että oste­taan­pa t-pai­to­ja niin että onkin 7-8 kel­vol­lis­ta pai­taa. Sehän tar­koit­tai­si, että voi­si pitää hyvää pai­taa vaik­ka vii­kon jokai­se­na päi­vä­nä! #

Alen­nus­myyn­nit­kin tie­tys­ti nyt ovat, mut­ta ne osoit­tau­tui­vat kyl­lä mel­ko keh­noik­si. Sta­diu­mil­le menin ensin. Siel­lä oli kyl­lä pal­jon eri­lai­sia pai­to­ja, mut­ta niis­sä kai­kis­sa oli jotain vikaa: enin osa oli ruman väri­siä, enin osa oli XL- tai XXL tai XXXL-kokoa tai S:ää (minä olen L), ja pai­na­tuk­set oli­vat heik­ko­laa­tui­sia. Merk­ki­tuot­tei­ta kyl­lä enin osa oli, mut­ta sil­ti osa oli val­miik­si vän­ky­rän muo­toi­sia. #

Nykyi­sin sen­tään tie­dän venyt­tää puu­vil­la­pai­dat pyyk­käyk­sen jäl­keen, mut­ta jos pai­ta on val­miik­si vän­ky­rä, se on kyl­lä hyvin epäi­lyt­tä­vää. Vän­ky­rä­pai­to­ja minul­la on enem­män kuin tar­peek­si. Mik­si­hän nii­tä onkin niin pal­jon? Saa­ta­na, hei­tän ne mene­mään! Heti tämän pos­tauk­sen lop­puun kir­joi­tet­tua­ni! #

Halo­sen edus­tal­la oli rekis­sä pai­to­ja. Alen­ne­tut hin­nat 20 € ja enem­män. Sen oli vis­siin tar­koi­tus olla sisään­heit­to­rek­ki, mut­ta minä kyl­lä kim­po­sin sii­tä äkkiä loi­tom­mal­le. #

Inters­por­tis­ta löy­tyi yllät­täen edu­kas­ta Adi­das-pai­taa. Siel­lä noin muu­toin oli kans­sa aika kal­lis­ta ales­ta huo­li­mat­ta, mut­ta Adi­dak­sen bro­dee­ra­tut ESSit oli­vat 12,90 €. Väre­jä oli ere­jä, otin tum­man lai­vas­ton­si­ni­sen. #

Jani Adidas-paidassa #

Top Spor­tis­sa ales­sa oli­vat vain nimet­tö­mät pai­dat, nimek­käät oli erik­seen lapu­tet­tu alen­ta­mat­to­mik­si. Vali­koi­ma oli pie­ni. #

Ant­ti­lan­kin vali­koi­ma oli pie­ni, mut­ta peräl­tä löy­tö­re­kis­tä löy­tyi Umbroa: tur­koo­si Rubio 10,47 €. #

Jani Umbron paidassa #

City­mar­ke­tin peräl­tä löy­tyi Kar­hun huip­pu­tek­ni­nen, 8 €. #

Jani Karhun paidassa #

Huo­maat­te­ko, kuin­ka en jak­sa­nut pukea pai­to­ja pääl­le­ni, ja jou­duin sik­si kan­nat­te­le­maan nii­tä käsil­lä­ni? #

Näil­le tek­ni­sil­le minul­la on kyl­lä käyt­töä salil­la, mut­ta oikeas­taan ajat­te­lin tila­ta Varus­te­le­kas­ta var­si­nai­sik­si sali­pai­doik­si Bun­desweh­rin käy­tet­ty­jä. #

Pris­man alen­nuk­set oli­vat kai­kis­ta pas­kim­mat: -30 % ja vali­koi­ma onne­ton. #

Päivitys

#24847. Tiistai, 27. joulukuuta 2011 klo 20.16.35, kirjoittanut Jani.

Eilen oli vesi poik­ki ja Ges­ter­bys­sä säh­köt­kin. Jää­kaa­pin pakas­te­lo­ke­ro oli sula­nut ja kaik­ki ruo­ka jää­kaa­pis­sa ja pakas­te­lo­ke­ros­sa läm­min­tä ja vet­ty­nyt­tä. Tilan­teen todet­tua­ni pää­tin jät­tää sen sil­leen, olin oikeas­taan tul­lut­kin vain vet­tä hake­maan, eikä sitä ollut (pait­si jää­kaa­pin hyl­lyil­lä ja ruo­ka­pak­kaus­ten pääl­lä). #

Tääl­lä der­pi­nan luo­na onnek­si oli säh­köä, ja kän­ny­kän varas­sa net­ti­kin pela­si (kaa­pe­li­net­ti ei). #

Tänään kävin uudem­man ker­ran koto­na ja yhä siel­lä oli pime­ää. Siwa­kin oli säh­köt­tö­mä­nä pan­tu kiin­ni. Kui­va­sin ja tyh­jen­sin jää­kaa­pin. #

Kävin psy­ko­lo­gil­la. Näin väläh­dys­mäi­ses­ti sen, miten var­hain kaik­ki minun koh­dal­la­ni meni pie­leen, ja miten pal­jol­ti se joh­tui omas­ta syn­nyn­näi­ses­tä ole­muk­ses­ta­ni. Olen oman epä­on­ne­ni sep­pä. #

Eilen katu­va­lot­kin oli­vat pai­koin pimei­nä, ja sen myö­tä tote­sin, ettei enää rii­tä se, että itse näyn pyö­rä­ni valoil­la muil­le, vaan tar­vit­sen kun­nol­li­sen näkö­va­lon. Ostin sit­ten Pris­mas­ta kun­nol­li­sen, aina­kin peri­aat­tees­sa (sen akku pitää lada­ta ennen käyt­töön­ot­toa). Pris­mas­ta sik­si, että sai­sin seu­raa­van bonus­ra­jan täy­teen. #

Kävin myös Sau­na­lah­den kojul­la (Pris­mas­sa) päi­vit­tä­mäs­sä mobii­li­liit­ty­mää­ni. Las­kin vii­kon­lop­pu­na nii­den tar­jous­las­ku­ril­la, että nykyi­sin sai­sin megai­sen data­pa­ke­tin samaan hin­taan kuin mitä olen mak­sa­nut 384 kbps:n pake­tis­ta­ni tähän saak­ka. Liit­ty­mä­ni oli sen ver­ran van­ha, että kojun sau­na­lah­te­lai­sel­la mei­na­si päi­vi­tyk­ses­sä men­nä sor­mi suu­hun, ja se jou­tui soit­ta­maan apu­jou­koil­leen. #

Vii­kon­lop­pu­na päi­vi­tin myös lan­ka­net­ti­ni kym­pis­tä 20-megai­sek­si. Kymp­pi­me­gai­sen puo­li vuot­ta puo­leen hin­taan -jak­so päät­tyi, eikä 20-megai­nen ollut kovin­kaan pal­jon täy­si­hin­tais­ta kymp­piä kal­liim­pi. #

( . )( . )

#24801. Torstai, 15. joulukuuta 2011 klo 12.38.09, kirjoittanut Jani.

Näin unta että olin näyt­te­li­jä­nä Hercu­le Poi­rot -näy­tel­mäs­sä. Olin otat­ta­nut sili­ko­ni­tis­sit, vas­ta­näyt­te­li­jä­ni (mies hän­kin syn­ty­jään, jos­kin minua kau­niim­pi) samoin, ja meil­lä oli näy­tel­mäs­sä suu­te­lu­koh­taus. Suu­del­man seu­rauk­se­na rakas­tuin tuo­hon vas­ta­näyt­te­li­jää­ni (en näy­tel­män juo­nen mukaan, vaan ns. oikeas­ti), mut­ta hän ei vai­kut­ta­nut minus­ta kiin­nos­tu­neel­ta, vaan vokot­te­li nais­näyt­te­li­jöi­tä (jot­ka siis oli­vat oikei­ta nai­sia). #

Lopus­sa kukai­nen­kin kävi vuo­rol­laan kumar­ta­mas­sa ylei­söl­le. En ollut oikein var­ma omas­ta vuo­ros­ta­ni, ja kun sit­ten olin sopi­van raon arvot­tua­ni käy­nyt kumar­ta­mas­sa, koin mui­den näyt­te­li­jöi­den pahek­su­van minua kat­seel­laan, kos­ka olin käy­nyt lii­an aikai­sin ja varas­ta­nut näin osan heil­le kuu­lu­nees­ta huo­mios­ta. #

Rei­lun kau­pan osta­mis­pro­jek­ti­ni ei ole eden­nyt kovin hyvin. Ostan näkö­jään niin vähän mitään ulko­mai­sia tuot­tei­ta noin yli­pään­sä että voi­sin tar­peek­si usein vali­ta Rei­lua. Kah­via tosin ostan, mut­ta sen­kin sit­ten aina unoh­dan ostaa Rei­lu­na, kun sitä tar­vii niin har­voin. Sitä pait­si aina­kin Pir­kan Rei­lu kah­vi oli pahaa. #

Mut­ta uusi Ryh­mä-X ilmes­tyi eilen, jipii! Olin aja­tel­lut tila­ta sen, mut­ta nyt sit­ten juu­ri tämän kuun nume­ros­sa toi­mit­ta­ja pal­jas­taa, että ensi vuon­na saat­taa ilmes­tyä koko­nais­ta nel­jä nume­roa, jos hyvin käy, ja sekin vain tämän meneil­lään ole­van tari­nan lop­puun­saat­ta­mi­sek­si. Sen jäl­keen kuka ties mitä, jos mitään. Ei pal­jon innos­ta tilaa­maan. #

Eilen kävin vii­na­kau­pas­sa osta­mas­sa uimao­pet­ta­jal­le kii­tok­sek­si ja jou­lu­lah­jak­si pul­lon glö­giä. Ohjaa­jal­le ostin kon­veh­te­ja. Vein ne tänään Avi­reen. #

Jokerilinja

#24700. Torstai, 1. joulukuuta 2011 klo 16.16.31, kirjoittanut Jani.

Tänään oli rek­ry­oh­jel­man ryh­mä­haas­tat­te­lu. Hätäy’yin eilen Pris­maan osta­maan pai­taa, kun kau­lus­pai­dat tun­tui­vat lii­an hie­noil­ta, ja kaa­pis­sa ollut fla­nel­li­pai­ta oli kit­sah­ta­nut nis­kas­ta niin ettei ylin nap­pi men­nyt kiin­ni. Onnek­si Pris­mas­sa oli yksi kel­vol­li­nen ja hal­pa pai­ta, etten tör­sän­nyt tur­haan, kun tänään tyy­peil­lä siel­lä tilai­suu­des­sa oli­kin tee­pai­to­ja ja nah­ka­tak­ke­ja. #

Se oli muu­ten­kin lep­poi­sam­pi tilai­suus kuin etu­kä­teen pel­kä­sin: meil­le vain esi­tel­tiin ohjel­ma noin pää­piir­teit­täin, ja lopuk­si oli esit­te­ly­kier­ros. Ei mitään tiuk­ko­ja kysy­myk­siä, jos nyt ei sitä ote­ta lukuun, että oman esit­te­lyn run­ko­na olleel­la kal­vol­la oli kyl­lä taus­ta­kar­toi­tus­ta ja lopuk­si paha­mai­nen “mik­si juu­ri sinut pitäi­si vali­ta”. #

Vie­lä täs­sä vai­hees­sa ollaan enem­män­kin rek­ry­toin­tia välit­tä­vän Sara­sen hoteis­sa, rek­ry­toi­va yri­tys pitää sit­ten jos­kus oman haas­tat­te­lun­sa kun­han kiin­nos­tu­nut sel­lai­nen jos­tain löy­tyy. Mut­ta sii­hen men­nes­sä ehkä olen jo pro­ses­sin pakos­ta pääs­syt pahim­mis­ta pelois­ta­ni sen suh­teen, että minut nau­re­taan ulos koko ohjel­mas­ta suht’ vaa­ti­mat­to­mien meriit­tie­ni takia. Jos minus­ta joku paik­ka kiin­nos­tuu, niin ei se tapah­du sat­tu­mal­ta vaan sik­si, että minus­sa näh­dään poten­ti­aa­lia aina­kin sen ver­ran, että kan­nat­taa haas­ta­tel­la. Ts. tus­kin sel­lai­seen haas­tat­te­luun tar­vit­see men­nä, jon­ka jär­jes­tä­jä ei sitä poten­ti­aa­lia näe. #

Merii­teis­tä puheen ollen, olin aina­kin oman arvio­ni mukaan kyl­lä nii­den puo­les­ta hei­koin ehdo­kas siel­lä olleis­ta, mut­ten kui­ten­kaan niin sur­keas­ti kuin mihin olin hen­ki­ses­ti varau­tu­nut. Oli niil­lä toi­sil­la sit­ten ker­to­man­sa perus­teel­la vähän kovem­mat odo­tuk­set­kin kuin minul­la, minä­hän oli­sin ihan tyy­ty­väi­nen koo­dia­pi­nan orja­töi­hin­kin. #

Inno­po­lil­ta läh­ties­sä­ni iski­vät lipun­tar­kas­ta­jat lin­ja-autoon. Lin­ja-autoon! Onko nau­ret­ta­vam­paa kuul­tu? Se oli sikä­li­kin has­sua, että olen mat­kus­ta­nut vii­mei­set nel­jä kuu­kaut­ta aina­kin ker­ran vii­kos­sa junal­la Mal­min­kar­ta­noon ja takai­sin Kirk­ko­num­mel­le, sii­tä kak­si kuu­kaut­ta vii­te­nä päi­vä­nä vii­kos­sa, enkä tätä ennen ole näh­nyt tar­kas­ta­jia kuin aloi­tus­päi­vä­nä. Sil­loin­kaan ne eivät ehti­neet minun vau­nuu­ni ennen kuin jäin pois. (Kyl­lä minul­la lip­pu on aina ollut, ei sil­lä.) #

Junas­sa olles­sa­ni soit­ti Eli­san myy­jä. Sil­lä oli­si ollut joku laa­ja­kais­ta­tar­jous, mut­ta Eli­san ver­kos­sa ollut puhe­li­me­ni puto­si lin­joil­ta juu­ri pahim­moil­li­set­si (“nopeus nousi­si tssssshhhhhklik”). #

Aioin ostaa täs­tä päi­väs­tä sel­viä­mi­ses­tä palk­kiok­si itsel­le­ni uuden Ryhmä-X:n, mut­tei City­mar­ke­tis­sa ollut. Lie­kö ilmes­ty­nyt­kään vie­lä tämän kuun nume­ro. #