marginaali


  Uudempia postauksia »

Sweet and pure and true

#13056. Maanantai, 7. kesäkuuta 2010 klo 18.05.26, kirjoittanut Jani. 10 kommenttia.

Ostoskori En ole juu­ri­kaan sel­lai­sis­ta neu­roo­seis­ta kär­si­nyt, eikä sitä var­maan nor­maa­li ihmi­nen kovin hel­pos­ti tule aja­tel­leek­si, mut­ta juo­lah­ti mie­lee­ni tänään, että päi­vit­täis­ta­va­ra­kau­pas­sa käy­mi­nen on mel­ko herk­kää hom­maa. #

Eri­tyi­ses­ti ostos­ten kans­sa kas­san läpi mene­mi­nen on. Sii­nä sitä on het­ken pelk­kää ulkoi­sen ole­muk­sen­sa pal­jas­ta­mis­ta­kin avoi­mem­pa­na, kun omat ostok­set valu­vat liu­ku­hih­nal­la koh­ti vie­ras­ta ihmis­tä, joka ottaa ne yksi­tel­len käteen­sä ja kat­soo ne läpi ennen kuin siir­tää hih­nal­la eteen­päin. Pal­jas­tan itse­ni sinul­le: tätä ja tätä minä tänään tar­vit­sen elääk­se­ni, näis­tä aion tänään val­mis­taa ruu­an, jon­ka panen suu­ni kaut­ta keho­ni sisään. #

Ja lopuk­si koh­ta­lon het­ki: mak­se­taan. Kat­so­taan, riit­tä­vät­kö raha­ni sinul­le, läpäi­sen­kö kokeen, hyväk­syt­kö teke­mä­ni valin­nat, hyväk­syt­kö minut. Pääs­tät­kö minut läh­te­mään vai usu­tat­ko koi­rat kimp­puu­ni. #

Ei ihme­kään, että sii­tä joil­le­kin muo­dos­tuu ylit­se­pää­se­mä­tön kyn­nys. Oma kaup­pa­neu­root­ti­suu­te­ni on tähän men­nes­sä rajoit­tu­nut sii­hen, että minua hävet­tää käy­dä pie­nes­sä kau­pas­sa mon­ta ker­taa saman päi­vän aika­na. Sekin pel­ko siis yleen­sä huk­kuu auto­mar­ke­tis­sa, jos­sa voi par­haas­sa tapauk­ses­sa kier­tää eri kas­san kaut­ta, edel­li­sen näke­mät­tä. #

Auto­mar­ke­tit ovat­kin minus­ta parem­pia kuin pie­net kau­pat. Niis­sä on parem­mat mah­dol­li­suu­det väl­tel­lä neu­roo­se­ja aiheut­ta­via asioi­ta, ja neu­roo­se­ja aiheut­ta­vil­la asioil­la eli ihmi­sil­lä on niin pal­jon muu­ta teke­mis­tä, ettei­vät pys­ty kovin hyvin kes­kit­ty­mään neu­roo­sien aiheut­ta­mi­seen. #

Avainsanat: psykologia

Pisteen tuolle puolen

#12660. Tiistai, 4. toukokuuta 2010 klo 10.53.13, kirjoittanut Jani. 8 kommenttia.

Kallionjyrkänne Olen saa­nut tähän men­nes­sä kerä­tyk­si kak­si tapaus­ta psy­ko­lo­gin anta­maan teh­tä­vään. Teh­tä­vä­nä­ni oli siis tark­kail­la nii­tä tilan­tei­ta, jois­sa tur­huu­den tajua­mi­nen on läs­nä. #

Ensim­mäi­ses­sä mie­tin sitä, kuin­ka minun pitäi­si joten­kin onnis­tua vies­tit­tä­mään hänel­le se, että kuten aina, tun­nen siel­lä­kin puhues­sa­ni puhu­va­ni ihan vää­ris­tä asiois­ta ja esit­tä­vä­ni oikeat­kin asiat aivan vää­rin pai­no­tuk­sin. Tämä oli siis erään­lai­nen päi­vä­uni, jos­sa onnis­tuin selit­tä­mään tuon tun­te­muk­se­ni, ja jos­sa se ymmär­re­tään, min­kä jäl­keen sii­hen pääs­tään käsik­si ja sitä kaut­ta pääs­tään ikään kuin uudel­le tasol­le yhtei­sym­mär­ryk­ses­sä. #

Sii­nä vai­hees­sa, kun haa­vei­lu­ni ete­nee tuo­hon pis­tee­seen, jos­sa yhtei­sym­mär­ryk­sen syn­ty­mi­ses­tä on koi­tu­mas­sa mie­li­hy­vää, tajuan, tai pikem­min muis­tan, että todel­li­suus on toi­sen­lai­nen. Ensin­nä­kään juu­ri sik­si, että ilmai­su­ni on niin heik­koa, en pys­ty ymmär­ret­tä­väs­ti ilmai­se­maan edes sitä, että ilmai­su­ni on niin heik­koa. En pys­ty saa­maan tois­ta tun­te­maan täs­mäl­leen sitä mitä minä tun­nen, vaan jään tun­tee­ni kans­sa yksin. #

Toi­sek­seen, vaik­ka onnis­tui­sin­kin täs­sä koh­taa ylit­tä­mään itse­ni, tai jos toi­sen ymmär­rys­ky­ky pys­tyy kom­pen­soi­maan ilmai­su­ni heik­kout­ta riit­tä­väs­ti niin, että pys­tyn välit­tä­mään tun­tee­ni, sen välit­ty­mi­nen on vain het­kel­lis­tä. Toi­nen kyke­nee palaut­ta­maan itsen­sä takai­sin tun­ne­ti­laan, joka vas­taa hänen ilmai­su­ky­ky­ään, ja minä jään taas omaan tun­ne­ti­laa­ni yksin. Het­kel­li­nen yhtei­sym­mär­rys voi­daan siis saa­vut­taa, mut­ta sil­lä ei ole mitään vai­ku­tus­ta minuun, sii­tä ei ole mitään hyö­tyä kun taas olen yksin. #

Tämän seu­rauk­se­na en pys­ty moti­voi­tu­maan tun­teis­ta­ni yllä kuva­tul­la taval­la ker­to­mi­seen. Voin moti­voi­tua vain siten, että upo­tan sen osak­si täl­lais­ta meta­ker­to­mus­ta, jon­ka tur­huut­ta yri­tän olla ajat­te­le­mat­ta. Jos en yri­tä, aja­tuk­se­ni kul­kee samaa rataa kuin sisen­ne­tys­sä ker­to­muk­ses­sa, ja mene­tän moti­vaa­tion myös meta­ker­to­muk­sen esil­le tuo­mi­seen. #

Toi­nen tapaus oli sekin pikai­nen päi­vä­uni. Häm­mäs­te­len usein japa­ni­lais­ten moti­vaa­tio­ta, sil­lä se muis­tut­taa sitä nyt naii­vi­na pitä­mää­ni moti­vaa­tio­ta, jota minul­la itsel­lä­ni­kin oli kou­lui­käi­se­nä, mut­ta joka toi­sel­la puo­lel­la maa­pal­loa vai­kut­taa kes­tä­vän aikui­siäl­le. Se perus­tuu maa­gi­seen uskoon sii­tä, että kun teen asiat mah­dol­li­sim­man huo­lel­li­ses­ti ja hyvin, sii­tä koi­tuu minul­le hyvää. Saan itse­ni sil­loin täl­löin vie­lä­kin kiin­ni täs­tä ajat­te­lus­ta, ja sii­tä täs­sä tapauk­ses­sa oli kyse: mie­tin, että jos opis­ke­li­sin jotain, ja teki­sin sen mah­dol­li­sim­man hyvin, sii­tä seu­rai­si ehkä jotain hyvää. #

Tämä on se pis­te jota nuo­rem­pa­na en osan­nut ylit­tää, ja jon­ka seu­raus­ta kaik­ki saa­vu­tuk­se­ni oli­vat. Opis­ke­lus­sa on lop­pu­jen lopuk­si var­sin help­po lois­taa, jos antaa kaik­ken­sa ja uskoo kaik­ken­sa anta­mi­sen ole­van paras­ta mitä voi teh­dä, eli on sata­pro­sent­ti­sen moti­voi­tu­nut. Mut­ta kyse on siis vain hyvin sup­peal­la alu­eel­la päte­väs­tä sään­nös­tä, joka elä­män laa­jem­man kir­jon käy­tän­töön sovel­let­tu­na on silk­kaa magi­aa. Hyvin teke­mis­tä voi kaa­taa elä­mään loput­to­mas­ti, eikä sil­lä ole mitään vai­ku­tus­ta itsel­le koi­tu­van hyvän mää­rään. #

Tajusin siis opis­ke­lu­haa­vei­ta taas het­ken elä­tel­tyä­ni, etten sil­lä saa­vut­tai­si kui­ten­kaan sitä hyvää, mitä elä­mäl­tä haluan. Vaik­ka ole­te­taan, että kyke­ni­sin­kin opis­ke­luun, ja että kyke­ni­sin jopa moti­voi­tu­maan sii­hen tuol­la edel­lä kuvaa­mal­la­ni taval­la, mah­dol­li­set saa­vu­tuk­se­ni sijoit­tui­si­vat kui­ten­kin vain täl­le sup­peal­le vyö­hyk­keel­le, jon­ka mer­ki­tys on minul­le lop­pu­jen lopuk­si rehel­li­nen ollak­se­ni aivan mitä­tön. Mitään kun­nian­hi­moa minul­la ei ole kos­kaan ollut. Saa­vu­tuk­se­ni ovat aina perus­tu­neet tuo­hon lap­se­nus­koon, että hyvin teke­mi­ses­tä seu­raa minul­le ylei­ses­ti jotain hyvää, että se tekee elä­mäs­tä­ni hyvää. Se hyvä, mitä opis­ke­lus­ta koi­tuu, ei kui­ten­kaan todel­li­suu­des­sa ole minul­le mer­ki­tyk­sel­lis­tä hyvää. #

Tämän oival­luk­sen myö­tä moti­vaa­tio haih­tuu täy­sin, ja jäl­jel­le jää vain tym­pey­den tun­ne, jon­ka päi­vä­unis­ta maan pin­nal­le paluu aiheut­taa. #

Avainsanat: motivaatio, opiskelu, psykologia

Muistatko viel?

#9172. Lauantai, 22. elokuuta 2009 klo 11.34.40, kirjoittanut Jani. 1 kommentti.

Zen-oppi­laat opis­ke­le­vat mes­ta­rin­sa joh­dol­la vähin­tään kak­si vuot­ta ennen kuin voi­vat itse ryh­tyä opet­ta­maan. Nan-in sai vie­raak­seen Ten­non, joka oli suo­rit­ta­nut oppi­las­jak­son­sa ja ryh­ty­nyt opet­ta­jak­si. Oli satei­nen päi­vä, joten Ten­nol­la oli jalas­saan puu­ken­gät ja muka­naan sateen­var­jo. Ter­veh­dit­ty­ään hän­tä Nan-in tie­dus­te­li: “Jätit ilmei­ses­ti ken­kä­si etei­seen. Ker­ro­han, onko sateen­var­jo­si ken­kien oikeal­la vai vasem­mal­la puo­lel­la?” #

Ten­no ei osan­nut vas­ta­ta. Hän ymmär­si, ettei zen ollut hänel­lä läs­nä koko ajan. Hänes­tä tuli Nan-inin oppi­las, ja hän opis­ke­li vie­lä kuusi vuot­ta kye­täk­seen zeniin joka het­ki. #

101 Zen Sto­ries: Eve­ry-Minu­te Zen (suo­men­nos oma­ni) #

Minul­la on tuo Ten­non ongel­ma, mut­ta vain monin ver­roin pahem­pa­na: minun on hyvin vai­kea olla tie­toi­ses­ti läs­nä mis­sään mitä teen. Tuol­lai­ses­sa sateen­var­jo­ta­pauk­ses­sa se on pel­käs­tään noloa, mut­ta minul­le sii­tä on käy­tän­nön asiois­sa ihan hait­taa­kin. Kun esi­mer­kik­si läh­den jos­tain pai­kas­ta, joka minun täy­tyy muis­taa luki­ta läh­ties­sä­ni, huo­maan aina noin kol­me minuut­tia läh­dön jäl­keen etten enää muis­ta, lukit­sin­ko sen oven sit­ten­kään. #

Tai että panin­ko sen ruu­an jää­kaap­piin. Tai että sam­mu­tin­ko sen levyn. Tai että otin­ko lom­pa­kon mukaan. #

Vie­lä tähän men­nes­sä en ole unoh­ta­nut mitään, vaan olen vain aina teh­nyt tar­vit­ta­vat asiat niin auto­maat­ti­ses­ti ettei niis­tä ole jää­nyt mitään muis­ti­jäl­keä. Se ei kui­ten­kaan auta kun taju­aa ettei enää muis­ta, eikä sik­si voi olla var­ma. #

Avainsanat: ajattelu, psykologia, zen

Ihmispeto

#9022. Sunnuntai, 2. elokuuta 2009 klo 11.16.23, kirjoittanut Jani. 3 kommenttia.

Tho­mas Mül­le­rin Ihmis­pe­to on huo­noin luke­ma­ni kir­ja. Jos “Euroo­pan joh­ta­van kri­mi­naa­lip­sy­ko­lo­gin” ajat­te­lu on oikeas­ti näin haja­nais­ta ja epä­joh­don­mu­kais­ta, niin sää­li mei­tä euroop­pa­lai­sia. #

Kyse on kui­ten­kin toi­vot­ta­vas­ti vain sii­tä, että mies on sur­kea kir­jai­li­ja — samaa luok­kaa kuin psy­ko­paat­ti empa­tias­sa. Oikeas­ti­han hom­man oli­si pitä­nyt men­nä niin, että päte­vä toi­mit­ta­ja oli­si istu­nut muis­ti­kir­jan, nau­hu­rin ja Mül­lerin kans­sa alas, ja työs­tä­nyt sit­ten kir­jan psy­ko­lo­gin jut­tu­jen poh­jal­ta. Toi­mit­ta­ja oli­si luo­nut kir­jal­le raken­teen ja kie­lia­sun, Mül­ler sisäl­lön. Nyt Mül­ler on ilmei­ses­ti saa­nut avuk­seen vain oiko­lu­ki­jan, ja on vali­tet­ta­vas­ti oiko­lu­ku pois­lu­kien saa­nut täy­sin vapaat kädet kir­jan tuot­ta­mi­ses­sa. #

Elät­te­lin vii­mei­sil­le sivuil­le saak­ka toi­voa sii­tä, että Mül­ler vain tekey­tyy täy­sin lah­jat­to­mak­si tar­koi­tuk­se­naan opet­taa käy­tän­nön kaut­ta miten ihmi­siä pui­ja­taan. Ikä­vä kyl­lä hän oli kui­ten­kin täy­sin vil­pi­tön: mies ei vaan ker­ta kaik­ki­aan osaa ilmais­ta itse­ään kir­joit­ta­mal­la. Tai sit­ten kri­mi­naa­lip­sy­ko­lo­gia on silk­kaa huu­haa­ta. #

Avainsanat: Ihmispeto, psykologia, Thomas Müller

Johtajuus

#11593. Tiistai, 10. maaliskuuta 2009 klo 11.25.54, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

“Mut­ta mitä muu­ta joh­ta­juus lopul­ta oli kuin sokei­ta valin­to­ja vaih­toeh­to­jen välil­lä ynnä kykyä näy­tel­lä, että pää­tök­set oli teh­ty jär­ke­väs­ti?” #

Robert Har­ris: Pom­pei­ji. Suom. Jaak­ko Kan­kaan­pää.
 #

Avainsanat: psykologia
« Vanhempia postauksia
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.9 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö