Sweet and pure and true
#13056. Maanantai, 7. kesäkuuta 2010 klo 18.05.26, kirjoittanut Jani. 10
En ole juurikaan sellaisista neurooseista kärsinyt, eikä sitä varmaan normaali ihminen kovin helposti tule ajatelleeksi, mutta juolahti mieleeni tänään, että päivittäistavarakaupassa käyminen on melko herkkää hommaa. #
Erityisesti ostosten kanssa kassan läpi meneminen on. Siinä sitä on hetken pelkkää ulkoisen olemuksensa paljastamistakin avoimempana, kun omat ostokset valuvat liukuhihnalla kohti vierasta ihmistä, joka ottaa ne yksitellen käteensä ja katsoo ne läpi ennen kuin siirtää hihnalla eteenpäin. Paljastan itseni sinulle: tätä ja tätä minä tänään tarvitsen elääkseni, näistä aion tänään valmistaa ruuan, jonka panen suuni kautta kehoni sisään. #
Ja lopuksi kohtalon hetki: maksetaan. Katsotaan, riittävätkö rahani sinulle, läpäisenkö kokeen, hyväksytkö tekemäni valinnat, hyväksytkö minut. Päästätkö minut lähtemään vai usutatko koirat kimppuuni. #
Ei ihmekään, että siitä joillekin muodostuu ylitsepääsemätön kynnys. Oma kauppaneuroottisuuteni on tähän mennessä rajoittunut siihen, että minua hävettää käydä pienessä kaupassa monta kertaa saman päivän aikana. Sekin pelko siis yleensä hukkuu automarketissa, jossa voi parhaassa tapauksessa kiertää eri kassan kautta, edellisen näkemättä. #
Automarketit ovatkin minusta parempia kuin pienet kaupat. Niissä on paremmat mahdollisuudet vältellä neurooseja aiheuttavia asioita, ja neurooseja aiheuttavilla asioilla eli ihmisillä on niin paljon muuta tekemistä, etteivät pysty kovin hyvin keskittymään neuroosien aiheuttamiseen. #
Itse en kehtaa ostaa epäterveellisiä mässyjä samalta kassatyypiltä perättäisinä päivinä (ihan kuin muka muistaisivat), en kehtaa ostaa kortsuja perjantaisin ettei kassat luule että minä luulen olevani niin haluttava että saisin munaa viikonloppuna jne. Jos joku kassatyyppi kommentoi mun ostoksia, valitsen jatkossa jonkun muun. Onneksi asioin aina Citymarketissa, siellä riittää vaihtuvuutta ja kassoja. Aina jos kerron näistä jonkun sellaisen aikana, joka on töissä kassalla, saan kuulla ettei niitä kassatyyppejä oikeasti kiinnosta paskan vertaa asiakkaiden ostokset mutta en voi sille mitään! Ja varsinkin kun tosiaan toisinaan niitä ostoksia kommentoidaan. Jos haluaa jutella, voi puhua muustakin. Esim joskus on kehuttu vaatteita tai puhuttu säästä tms mutta en halua että kommentoidaan ostoksia! Tänään just mun edellä meni joku joka osti vain kaljaa niin kassa kommentoi että jahas, iltapalaksi.
Minusta on kyllä pienoinen ihme, jos tuosta ei kauppakoulussa tai viimeistään töihin otettaessa opeteta, ettei sitten vittujumalautasaatana kommentoida asiakkaan ostoksia sanallakaan jollei asiakas itse ota jotain niistä puheeksi. En osaa tarkkaan sanoa mikä se siinä on, mutta minusta se on niin ilmeinen moka asiakaspalvelussa, että pitäisin tosiaan kummana jos sitä ei alan ammattilaisten parissa tunnettaisi. Tosin minun näkemykseni on kyllä varmaan insinööristyyppinen, ja voi olla, että kaupan työntekijöiden koulutus on jotain ihan muuta kuin ongelmakohtien korjaamista.
Etenkään mitään tuollaista sukkeluutta kassan ei missään nimessä pidä mennä suustaan päästämään, jollei sitten asiakas satu olemaan entuudestaan sen verran tuttu, että sellainen on turvallista. Ja vielä sittenkin täytyy ottaa huomioon muut asiakkaat, jotka eivät tiedä sitä että se vuorossa oleva asiakas onkin kassan tuttu.
Siitä taitaa muuten olla olemassa joku sketsikin, jossa kassa ruotii jokaisen asiakkaan ostokset pilkalliseen sävyyn. Pahus kun en muista että missä ohjelmassa.
Minulla ei myöskään ole isommin ongelmia minkään tiettyjen ostostyyppien kanssa, mutta se saattaa johtua pikemminkin siitä, etten osta juurikaan mitään paheellista. Vessapaperi lienee sieltä pahimmasta päästä, ja se kyllä kieltämättä antaakin oman tunnelmallisen vivahteensa siihen kassan läpi menemiseen (“niin, tällä minä aion PYYHKIÄ PERSEREIKÄNI”). Ja jos ostan yhden siiderin tms., minusta tuntuu, että vaikutan neidiltä (niin kuin tietysti vaikutankin).
Pitääkin kysyä entiseltä kassaneitisiskoltani että onko niille perehdytyksessä sanottu mitään kommentoinnista. Epäilen että ei olla.
Kotikotipaikkakunnallani on kaksi ruokakauppaa. Kerran ostin toisesta 12 litraa maitoa mikä ei luulisi olevan mitenkään ihmeellinen asia silloiselle 7 hengen taloudelle varsinkin kun äiti yleensä haki sen samaisen satsin säännöllisesti. Mutta sitten kun se olinkin minä niin kassa rupes vittuilemaan että oonko ruvennut maitodietille. En sen jälkeen asioinut siinä kaupassa, vittuako tarttee ruveta kommentoimaan, en ole niin huumorintajuinen kun muutenkin vitutti jo valmiiksi (se, että mut nakitettiin kauppaan).
Tiedän muuten kaksi ihmistä jotka eivät kehtaa ostaa itse vessapaperia.
Sen lisäksi etten siedä ostosten kommentointia ruokakaupassa, vihaan sitä myös muissakin kaupoissa! Esimerkiksi vaatekaupoissa usein myyjä heittää jotain: “tämmönen sitten löytyi”. No vittu, niin löytyi! Ja just viime viikolla kun ostin yhden mekon niin kassa lirkutti että sopii noi värit sulle hyvin. No kai helvetti ne sopii kun semmosen oon ostamassa! Vituttaa tommonen.
Minusta ongelma on enemmänkin tää suomalainen perinteinen inhososiaalinen epäsosiaalisuus.. Jos joku jostain ihmeellisestä syystä (ja koskaan se ei voi olla normaali syy, koska eihän normaali, epäilevä suomalainen koskaan puhu toiselle ihmiselle) puhuu toiselle suomalaiselle, on se pelkästään järkyttävää, koska se poikkeaa siitä, mihin on totuttu. Suomalainen pelkää small talkkia, varsinkin ku suomessa ei oikein sitä käsitettä tunneta. Kaikki small talk on aika latteaa ja ankeaa. Ja sit just tää epäilevä, kiukkuinen suomalainen luonne lisätään peliin, niin nekin asiat, mitkä yritetään sanoa lämminhenkisyyden nimissä, kuulostaa vittuilulta. Miksikäs ei? Kun ei sitä small talkkia ole :D
Minä ainakin ite monesti jutustan jotain pientä kassojen kanssa, vaikkakin jotain niin epämääräisen itsestään selvää kuin “joo, aattelin laittaa nakkikeittoa!” ihan vaan sen takia, että se pienikin voi joskus piristää. Vaikkapa jonkin hinnan kommentointi. Ja varmaan se piristää sen naama yleensä norsunvitulla kassalla istuvan henkilön päivää myös.
Joskus pitää ottaa vähän rennosti. :)
norsis: Kysypä, minuakin kiinnostaa tuo!
Carmabal: En usko, että kyse on small talk -pelosta vaan nimenomaan tuosta puheenaiheesta. Voi sitä tosiaan haastella vaikka säästä jos haluaa rupatella, sillä se ei ole henkilökohtaista ja yksityistä samalla tavalla kuin ne asiakkaan ostokset. Ymmärrän kyllä, että ne ostokset voivat kassasta tuntua hyvin luontevalta puheenaiheelta, kun ne kerta ovat siinä käsillä, eikä sillä niistä puhumisella tarkoiteta pahaa, mutta juuri senpä takia ne ovatkin herkkä aihe, kun ne ovat siinä vieraan ihmisen käsissä. Hinnasta puhuminen voi vielä menetellä silloin, kun se ei ole samalla tavalla henkilökohtaista (sekin voi olla sitä, jos on kyse vaikkapa köyhästä asiakkaasta, joka on köyhyytensä takia valinnut halvinta).
Enkä toki väitä että näin se on kaikilla, vaan kuten sanoin, tokihan kassa saa asiakkaan kanssa ostoksistakin rupatella silloin kun on selvää, ettei asiakas siitä pahastu. Ja asiakas tietysti saa rupatella niistä ihan niin paljon kuin huvittaa.
Mahdollisesti.. Mut ehkä itse käsitän suurimman osan ostoksista sellaisiksi joista minun mielestäni voi ja saa kommentoida. Enkä ole kyl koskaan sellaista kassaa tavannut joka olisi kommentoinut tamponien, siteitten, kondomien, paskapaperin tai muun sellaisen erittäin henkilökohtaisen ostamisesta. Tässäkin tietysti pelaa se, et mitä pitää sen verran henkilökohtaisena, ettei tahdo siitä mitään kuulla.
Siitä siinä varmaankin on kyse, että yksityisen raja kulkee eri ihmisillä eri paikassa, ja että mitenkä paljon siitä omasta yksityisyydestään kukin on valmis vieraan kanssa jakamaan.
Kysyin ja se sanoi että ei niillä mistään sellaisesta ole ollut puhetta, se joka sattuu oleen samassa vuorossa, näyttää miten kassakonetta käytetään ja se on siinä.
No sitten se ei ole ihmekään että sitä vieläkin tapahtuu.