Syömisen vastenmielisyys
#2702. Sunnuntai, 1. huhtikuuta 2007 klo 12.01.38, kirjoittanut Jani. 16
Syöminen on äärimmäisen vastenmielistä touhua. Jos ruoka on tarpeeksi hyvää, sen vastenmielisyyden voi kyllä täydellisesti unohtaa, mutta toisaalta taas on ruokia, joiden parissa se vastenmielisyys oikein erityisesti korostuu. #
Kun syö samalta istumalta kolmatta Ruispalaa, alkaa leukalihasten tekemä työ jo tuntua niissä. Samalla lailla kuin huuli johonkin kolahdettuaan (tai jos on onnistunut ottamaan turpaansa), koko suun alue on siihen kolmanteen leipään mennessä muuttunut erinomaisen herkäksi tuntoaistiltaan. Sitä ei pysty olemaan olematta tietoinen siitä, että tässä heti minun silmieni alapuolella, eli melkein kiinni minussa itsessäni on kaksi luista levyä, jotka mekaanisesti toisiaan vasten jauhamalla murentavat jotakin ainetta pienemmäksi, jotta sen saisi nieltyä. #
Ja mitä se nieleminenkin sitten on? En tiedä ovatko naiset ehkä jotenkin vähemmän herkkiä sille, kun heidän kehojensa sisään pannaan niissä olevista aukoista asioita, mutta ainakin minä miehenä koen sen äärimmäisen kiusallisena ja iljettävänä. Tästä saattaisi joku psykoanalyytikko olla aika innoissaan, mutta minä en koe mitään tarvettakaan kiistää sitä, että ajatus siitä, etten tulekaan toimeen itsenäni, vaan tarvitsen jotain itseni ulkopuolelta, saa minut tuntemaan itseni jotenkin ihan riittämättömäksi ja ennen kaikkea epäitsenäiseksi. Sen takia vieraiden ihmisten seurassa syöminen on minusta kammottavaa, koska en minä tuota omaa mitättömyyttäni halua julkisesti mainostaa. #
Nielemisen vastenmielisyys korostuu appelsiinin syömisessä. Niin hyvää kuin appelsiini onkin maultaan, sen koostumus, joka ei ole ihan kiinteää, mutta ei ihan pelkkää nestettäkään, vaan jotain epämääräistä näiden väliltä, tekee sen nielemisestä kammottavaa louskutuksen, lupsutuksen ja kurnutuksen sekamuotoa. Erityisesti siinä korostuu se miten paljon ilmaa ruuan mukana tulee pakostakin nieltyä, kun suuta ei siellä lilluvan nesteen takia voi raottaa, mutta nestettä ei myöskään sen joukossa olevien hedelmälihapalojen takia pysty suoraan nielemään niin kuin juotavaa. #
Näistä syistä minä tykkään eniten sellaisista ruuista jotka tekevät syömisestään mahdollisimman vaivatonta ja siten tietoisuudelle huomaamatonta. Ideaali minulle lienevät lätyt, jotka ovat juuri sopivan kiinteitä, jotta syöminen ei ole läheskään pelkkää nielemistä, mutta riittävän pehmeitä niin, että leuat eivät käytännössä väsy ollenkaan niitä jauhaessaan. Ja tietystihän se taivaallinen makukin auttaa unohtamaan miten raadollisesta puuhasta on kyse. #