Tie­dät­te­kö, mikä on minus­ta ihmeel­li­nen elin? Se ei ole aivot. Aivot­han on maa­il­man yksin­ker­tai­sin elin: säh­kö viu­huu pit­kin piu­ho­ja sin­ne tän­ne, ja sen tulok­se­na syn­tyy jän­niä jut­tu­ja blo­giin, has­su­ja nyt­käh­dyk­siä juu­ri ennen nukah­ta­mis­ta ja niil­le, joi­den aivot ovat pie­net, jopa kuvi­tel­mia sii­tä, että kaik­ki nii­den kuvi­tel­mat eivät tapah­du­kaan aivos­sa, vaan osa niis­tä onkin jos­sain vähän säh­kön­si­ni­seen vivah­ta­vas­sa, usva­mai­ses­sa, ihmis­hah­moi­ses­sa pil­ves­sä, joka sijait­see jota­kuin­kin samas­sa koh­das­sa aika-ava­ruut­ta kuin hei­dän kehon­sa aina sii­hen saak­ka, että sii­tä kehos­ta kat­kais­taan vir­ta, jol­loin se siner­tä­vä pil­vi pöläh­tää äkkiä jon­ne­kin ava­ruu­den toi­seen lai­taan mui­den saman­lais­ten pil­vien jouk­koon. #

Ei, ei se ole aivot. Se on keuh­kot. #

Vedä­pä hen­keä, näin: siii­sään… ja uuuuuu­los. Sil­lä lail­la. Nyt kun luit tuon, ja kuvit­te­lit ehkä jopa mie­les­sä­si teh­nee­si­kin, mitä sii­nä käs­ket­tiin, niin huo­maat­ko? Huo­maat­ko, kuin­ka se tapah­tui? Jotain näky­mä­tön­tä, jota on kaik­kial­la ympä­ril­lä­si, siir­tyi juu­ri sisäl­lä­si ole­viin kam­mioi­hin, jos­sa sitä sil­män­rä­päyk­ses­sä pum­pat­tiin kudok­sii­si­si ja veri­suo­nii­si. Eikä sii­nä vie­lä kaik­ki. Samal­la pum­pat­tiin sisuk­sis­ta­si nii­hin kam­mioi­hin jotain tois­ta, yhtä näky­mä­tön­tä ainet­ta, joka sit­ten tul­la tup­sah­ti ulos, put­kea pit­kin, suusi kaut­ta suo­raan naa­ma­si eteen, etkä näe sitä! #

Tämä on aina ollut minus­ta mel­ko ihmeel­lis­tä. Eihän joku syö­mi­nen ole tähän ver­rat­tu­na mitään! Syö­mi­ses­sä­hän suu­hun pan­naan ihan oikeas­ti jota­kin tava­raa, joka sit­ten vai­val­loi­ses­ti ja mas­sii­vis­ten syyl­li­syys­tus­kien kou­ris­sa lous­ku­te­taan murusik­si ja huuh­del­laan alas, ja sit­ten se lojuu siel­lä sisäl­lä päi­vä­kausia, mikä on ihan ymmär­ret­tä­vä aika muut­taa jotain näky­vää näky­mät­tö­mäk­si, kuten läm­mök­si ja liik­ku­mis­voi­mak­si. #

Mut­ta ilma ja hen­git­tä­mi­nen! Ihan näky­mä­tön­tä jut­tua, sil­män­rä­päyk­sel­lis­tä kaa­su­jen­vaih­toa ihmi­sen sisäs­sä! #

Ehkä sik­si minus­ta tukeh­tu­mi­nen on aika kam­mot­ta­vaa. Olen jon­kun ker­ran pudon­nut seläl­le­ni niin, että olen jou­tu­nut hauk­ko­maan hen­keä lytis­ty­neil­lä keuh­koil­la, eikä se ollut yhtään muka­vaa. Onnek­se­ni en kos­kaan näe tukeh­tu­mi­su­nia. Tun­nen hir­vit­tä­vää sää­liä ast­maa­tik­ko­ja koh­taan, kos­ka mikään ei ole minus­ta yhtä ahdis­ta­vaa kuin hen­ge­nah­dis­tus, vaik­ka se joh­tui­si vain mität­tö­mäs­tä ja vaa­rat­to­mas­ta fluns­san­poi­ka­ses­ta. Oli­si karua jos ei voi­si hen­git­tää! #

Olen mel­ko var­ma, että ketään ei kiin­nos­ta minun tavoit­tee­ni kun­toi­lun suh­teen. Niin­pä minun täy­tyy tie­ten­kin esi­tel­lä se täs­sä ja tavoil­le­ni uskol­li­ses­ti mitä räi­keim­män raa’al­la taval­la. Tavoit­teen saa näky­viin vie­mäl­lä hii­ren osoit­ti­men kuvan pääl­le. Nap­saut­ta­mal­la kuvaa saa esiin sen, mitä yri­te­tään vält­tää (ei suo­si­tel­la pien­ten las­ten eikä herk­kä­mie­lis­ten näh­tä­väk­si). Vasem­mal­la on se, mitä yri­tän vält­tää, kes­kel­lä nyky­ti­lan­ne ja oikeal­la tavoi­te. #

 #

Tavoit­tee­na on siis pääs­tä pois tuos­ta tie­de­mie­hen ole­muk­ses­ta, eli siir­tää outo­kum­pua muu­ta­ma kym­me­nen sent­ti­met­riä ylös­päin. Kyl­lä, tavoit­teet ovat muut­tu­neet sit­ten lait­teen saa­mi­sen (jol­loin ajat­te­lin, että kun­han nyt jotain har­ras­tus­ta täs­sä yri­tän kehit­tää). Näh­tä­väs­ti näl­kä siis kas­vaa syö­des­sä (yhdes­sä mahan kans­sa). #

Kii­tok­set Jus­sil­le koo­din­pät­käs­tä. Sitä lukuu­not­ta­mat­ta Jus­si on täy­sin syy­tön tähän neron­lei­mauk­seen. #

Ja pahoit­te­lut jo näin etu­kä­teen ruo­ka­ha­lun­ne pilaa­mi­ses­ta. #

(En minä oikeas­ti ole pahoil­la­ni vaan vahin­go­ni­loi­nen.) #

Ensim­mäi­set mit­te­löt uuden kämp­pik­sen kans­sa. Täl­le aloi­tus­vii­kol­le ase­tan varo­vai­ses­ti tavoit­teik­se­ni lait­teis­toon tutus­tu­mi­sen ohel­la kor­kein­taan muu­ta­man sil­mäs­tä kat­ken­neen veri­suo­nen ja vähän kän­siä käsiin (joka tosin vai­kut­taa ennak­ko-odo­tuk­sia­ni haas­teel­li­sem­mal­ta tavoit­teel­ta, sen ver­ran peh­meät ovat kah­vat) ja ilman näi­tä pahem­pia vam­mau­tu­mi­sia sel­viy­ty­mi­sen. #

Elän taas tätä vai­het­ta, jos­sa mie­li on aloit­te­li­jan mie­li (zen-mie­li), ja muu­ta­man has­sun hiki­pi­sa­ran ulos­puser­ta­mi­sen jäl­keen endor­fii­ne­ja pur­sui­lee kor­vis­ta ulos. Mut­ta täs­sä, toi­sin kuin käve­lys­sä, on apu­na­ni sak­sa­lais­ten insi­nöö­ri­tie­tei­den ihmeet; kyl­lä lait­tees­ta huo­maa, että pit­kään ja tark­kaan on hiot­tu yksi­tyis­koh­tia ja panos­tet­tu moni­puo­li­suu­teen ja koko­nai­suu­den toi­mi­vuu­teen. Heti kokoa­mi­sen yhtey­des­sä yksi muo­vi­pa­la­nen irto­si, mut­ta tote­sin sen aina­kin tois­tai­sek­si täy­sin hyö­dyt­tö­mäk­si ja tar­peet­to­mak­si suo­ja­lait­teek­si, jota ei tar­vit­se jos lait­teen nive­lo­sia ei aio nuo­les­kel­la tai hyväel­lä muil­la pal­jail­la ruu­mii­no­sil­laan hyvin intii­mis­ti. #

Muka­na tul­lut ohje­vi­deo (VHS) oli kyl­lä hyö­dyl­li­nen, kun kuvien perus­teel­la ei täl­lai­nen täys­tum­pe­lo aina tajua, mis­tä kaut­ta ne vem­put­ti­met pitää vetää eteen ja (tai) taak­se. Aion kyl­lä digi­toi­da sen heti­mi­ten, jot­ta se ei kulu heti puh­ki kela­tes­sa liik­kei­den mal­li­suo­ri­tuk­sia edes­ta­kai­sin. #

Ehkä­pä häpeäl­li­sin­tä oli huo­ma­ta, että tuo­hon rei­den veny­tys­a­sen­toon pää­sy oli han­ka­laa, kos­ka kyl­kiin kerään­ty­nyt vara­ra­vin­to oli tiel­lä. #

 #

Epäi­len myös, että ano­rek­sia ei tule ole­maan tavoi­te­lis­tal­la­ni mis­sään vai­hees­sa, vaik­ka video niin tun­tuu­kin vih­jaa­van. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]14.5.2007 10:14[/klo] Pois­tin mädän­neen Maxxus-lin­kin. Nyky­ai­kais­tin tyy­liä, lin­ki­tin Wikipediaan.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Sen­kin uhal­la että kuu­los­tan japa­ni­lai­sel­ta las­ten­piir­re­tyl­tä: minun pitäi­si oppia hen­git­tä­mään oikein. Aina het­kit­täin huo­maan että käy­tän vain mität­tö­män pien­tä osa-aluet­ta keuh­kois­ta­ni, ja jos vedän ne aivan täy­teen ilmaa, nii­den ylä­osa tun­tuu sil­tä kuin sitä ei oli­si käy­tet­ty moneen vuo­teen. Kun­nol­li­nen hen­gi­tys myös keuh­ko­jen ylä­pääl­lä paran­tai­si sitä pait­si ryh­tiä, mikä puo­les­taan sai­si minut näyt­tä­mään vähem­män pul­le­rol­ta vyö­tä­rön seu­dul­ta. Puhu­mat­ta­kaan sii­tä, että pol­ku­pyö­rä­mat­ka Kel­joon ja takai­sin ei ehkä kun­nol­li­sel­la hen­gi­tys­tek­nii­kal­la päät­tyi­si kuo­le­man­kie­lis­sä lää­hät­tä­mi­seen ja lop­pu­mat­kan pyö­rän­ta­lu­tuk­seen kuin van­hal­la pult­sa­ril­la. #

Käsit­tä­mä­tön­tä että tuo­ta en muis­ta käsi­tel­lyn mis­sään län­si­mai­seen lää­ke­tie­tee­seen nojaa­vas­sa kir­jas­sa, ja kaik­ki Google-tulok­set­kin tun­tu­vat viit­ta­van vain täy­sin huu­haa-hom­miin. Vaik­ka “hen­git­tä­mi­nen on elä­mää” on jo ehkä tur­han suu­reel­li­ses­ti sanot­tu, niin onhan se nyt sen­tään kai­kis­ta ihmi­sen tar­vi­mis­ta syöt­teis­tä se kaik­kein tär­kein. Eikä se, että jokai­nen hen­git­tää, suin­kaan tar­koi­ta sitä, että kaik­ki sen osaa­vat oikein. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]22.1.2009 17:04[/klo] Muo­toi­lin WP:lle.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #