Näin kel­tai­sen kupla­volk­ka­rin, ja ensim­mäi­nen aja­tuk­se­ni oli, että kap­pas, Ted Bun­dy on liik­kel­lä. Oikeas­ti­han Bun­dyn volk­ka­ri on bei­gen väri­nen, miel­län sen kel­tai­sek­si vain Ted Bun­dy -elo­ku­van takia, sil­lä sii­nä auto oli syys­tä tai toi­ses­ta kel­tai­nen. (Saman elo­ku­van ansios­ta tulen ilmei­ses­ti aina miel­tä­mään Mic­hael Reil­ly Bur­ken Ted Bun­dyk­si, oli­pa elo­ku­va tai tv-ohjel­ma mikä tahan­sa. Kuten miel­län Jere­my Ren­ne­rin aina Jef­frey Dah­me­rik­si Dah­me­rin ansios­ta.) #

(Osaat­te­ko muu­ten kuvi­tel­la jon­kin auto­val­mis­ta­jan mark­ki­noi­van auto­aan Suo­mes­sa nyt, 2010-luvul­la, jol­lain niin kau­niil­la nimel­lä kuin “Kupla”? Tosin en tie­dä möi­kö Volkswa­gen­kaan aina­kaan van­haa Kuplaa kos­kaan sil­lä nimel­lä, vai­ko vain viral­li­sil­la tyyp­pi­ni­mil­lä. Uudel­leen­läm­mit­te­ly­jen yhtey­des­sä iko­ni­sen alku­pe­räis­mal­lin lem­pi­ni­miä on kyl­lä hyö­dyn­net­ty, mikä toki ansait­see tun­nus­tuk­sen, olla­ten­kin puh­taas­ti bis­nes- eikä kie­le­nes­te­tiik­ka­syis­tä teh­ty stra­te­gi­nen valin­ta.) #

(Osaat­te­ko kuvi­tel­la jon­kin auto­val­mis­ta­jan mark­ki­noi­van auto­aan sil­lä, että tun­net­tu sek­su­aa­li­ri­kol­li­nen käyt­ti sitä? “Volkswa­gen Pre­da­tor”. “Ford Nec­ro”. “Chev­ro­let Can­dy­van”. “Dod­ge Ram Rapist”. Minun pitäi­si työs­ken­nel­lä mark­ki­noin­nis­sa!) #

Vain vie­lä vähän aikaa sit­ten näin unia, jois­sa esiin­tyi psy­ko­paat­ti­hah­mo­ja kol­man­si­na per­soo­ni­na. Yleen­sä hah­mot eivät olleet suo­ra­nai­ses­ti minua uhkaa­via, vaan suh­tau­duin nii­hin vain niin kuin nyt psy­ko­paat­tei­hin noin yleen­sä­kin suh­tau­dun: petoe­läi­mi­nä, joil­ta voi peri­aat­tees­sa odot­taa mitä tahan­sa, ja jot­ka ehkä teke­vät mitä petoe­läi­met nyt elääk­seen saat­ta­vat teh­dä (mm. tap­paa), mut­ta joi­den polut eivät yleen­sä ris­teä omie­ni kans­sa, ja joi­den tiel­tä pyrin yleen­sä pysyt­te­le­mään­kin pois­sa. #

Nyt olen alka­nut näh­dä unia, jois­sa olen itse psy­ko­paat­ti. Pat­rick Bate­man olin aina­kin yhte­nä yönä, ja joku genee­ri­nen ano­nyy­mi psy­ko­paat­ti (paa­saa täs­sä nyt sit­ten auto­val­mis­ta­jien suo­men­kie­li­syy­des­tä) olen ollut jokusen muun ker­ran. #

Olen laih­tu­nut ihan vitus­ti. Ei ole ollut tar­koi­tus, tar­koi­tus on kyl­lä ollut kas­vaa. Mut­ta kun vii­kol­la ei jak­sa syö­dä lähes­kään tar­peek­si, niin näin­hän sii­nä käy. Vie­lä vii­me vii­kol­le asti näin sen vain vaa’as­ta, kun luke­mat tip­pui­vat tip­pu­mis­taan. Pei­lis­tä minus­ta näyt­ti päin­vas­tai­sel­ta, ihan kuin oli­sin läs­kis­ty­nyt. Mut­ta nyt huo­maan jo pei­lis­tä­kin, että nava­nym­pä­rys­läs­ki, jota olen kuu­ril­la jos toi­sel­la koet­ta­nut (tähän men­nes­sä aina tulok­set­ta) sulat­taa, on alka­nut huve­ta ihan vahin­gos­sa, työs­sä­käyn­nin sivu­vai­ku­tuk­se­na. #

Mut­ta jos luu­let­te, että aion tänä­kin kesä­nä vain täs­sä koneen ääres­sä hikoil­la, ereh­dyt­te pahas­ti! Kan­noin nimit­täin per­jan­tai­na Clas Ohl­so­nil­ta kotiin tuom­mo­sen saa­ta­nan­moi­sen tuu­let­ti­men! Tai “tuu­li­ko­neen” niin kuin ne itse tätä hal­kai­si­jal­taan puo­li­met­ris­tä, 90-wat­tis­ta ilma­mörs­sä­riä ei lain­kaan osu­mat­to­mas­ti nimit­tä­vät. #

 #