Ro-36
#17358. Tiistai, 1. maaliskuuta 2011 klo 17.54.25, kirjoittanut Jani. 2
Lepakko, joka on supistanut siipensä ja seisoo lajiepätyypillisesti töppöset jalassa oikeinpäin. #
Aamupalan tilalla oli minulla se hoitokokous. Jännitin jonkin verran, mutta osasin kutakuinkin esittää asiani kysyttäessä. Sain aika hyvin perille sen, että tarvin vähän tönimistä oikeaan suuntaan, ja sitä pitäisi nyt sitten jatkossa järjestyä, etenkin toimintaterapeutin taholta. #
Se alkoikin sitten heti pian kokouksen jälkeen: sain käytännön tehtäviä suoritettaviksi ja niissä suoriutumisesta pitää pitää kirjaa. Sellaista epämukavuusalueelleni eli ihmiskontakteihin menemistä, juuri sellaista mitä olin alusta asti odottanutkin. Nyt vaikuttaa siis hyvältä: enää ei pitäisi olla pelkoa siitä, että jaksosta hyötyminen jäisi yrittämisen puutteesta kiinni. Onnistumiseni näissä harjoitteissa on sitten tietysti katsottava erikseen. #
Osana ensimmäistä toimeksiantoani menin yhdessä toisen asiakkaan kanssa syömään, ja osallistuin siellä keskusteluun jonkin verran. Ruokana oli riisiä ja kalkkunaa, oli ihan hyvää. #
Etenin jonkin verran Pythagorasissakin. #
Aamupalalla oli puhetta tukista, kun irokeesini herätti huomiota. #
Tein Pythagorasta, se vaikea kuvio olikin 85. eikä 81. Enkä saanut sitä vieläkään läpi, oli pakko hypätä yli. Sitten kyllä etenin kuin liukuhihnalla päälle sadan. #
Ruokana oli stroganovia, oli ihan kelvollista. #
Omahoitajan kanssa pähkäiltiin lisää villakoirani ydintä. Huomisaamuna on hoitokokous, saa nähdä sitten. Ainakaan se ei nyt ole siitä kiinni, etteikö ongelmani olisi selvä. #
Näin toissayönä unta eeppisestä sarjamurhaajasta, joka aloitti toimintansa joskus Viiltäjä-Jackin aikoina ja hieman samanlaisella modus operandilla, mutta joka valitsi uhreikseen tavallisia tai pikemminkin jopa yläluokkaisia naisia prostituoitujen sijaan. Eeppisen tästä veikosta teki se, että hänestä sai alkunsa samanlaisten sarjamurhaajien sarja: aina entisen kuoltua ilmaantui seuraaja, joka ei ollut vain huono jäljittelijä, vaan yhtä pätevä kuin esikuvansa. Seurasin unessa tätä sarjamurhaajien katkeamatonta ketjua ensimmäisestä aina nykypäiviin saakka, ja lopussa olin jo sitten itsekin mukana tapahtumissa. #
Murhaajan surmatöihin liittyi aina äänimerkki: kissan ääntä muistuttava naukaisu ja sen jälkeen korkin avaamisen ääntä muistuttava poksahdus. Säikähdin aina aivan helvetisti kun kuulin sen äänen unessani. Tämä oli siis ihan kunnon painajainen. #
Jossain vaiheessa murhaaja piti uhriaan rauniotalossa, jossa olen käynyt joissain muissakin unissa. Tässä on sen talon pohjapiirros: #
Talon seinät on tehty kivestä, mitään eristeitä siinä ei ole. Se on autioitunut jo ajat sitten, sen lattialla lainehtii vesi (talon pohja on uponnut maanpinnan alapuolelle) eikä kattoa enää ole. Ikkunoita on vain kaksi pientä reikää yhdessä päädyssä, oviaukko on niiden viereisellä seinällä. #
Viime viikolla olin sunnuntaina jo niin puhkipoikki, etten meinannut jaksaa, ja se ohjelma olisi ollut viikonlopun kolmesta päivästä rankin. Niinpä vaihdoin lauantain ja sunnuntain ohjelmat, eli tein tänään huomisen ohjelman, huomenna teen tämänpäiväisen. Näin huominen on tasoituksena vähän kevyempi. #
Kävin apteekissa ostamassa isot kasat lääkkeitä, nyt niitä taas piisaa. #
Kävin saunassa ja söin mutakakkua. #