Men­nes­sä Hel­sin­ki-Van­taal­la tur­va­tar­kas­tuk­ses­sa oli säh­lin­kiä. Tar­kas­ta­jat nys­vä­si­vät piliä eikä liu­ku­hih­na ei vetä­nyt, joten jonoa alkoi ker­tyä, ja tykö­nään sei­so­ke­le­vat äly­pää­vir­kai­li­jat yrit­ti­vät hel­pot­taa tilan­net­ta usut­ta­mal­la ihmi­siä eteen­päin och sam­ma på engels­ka. #

Eihän kukaan ilman tava­roi­taan halun­nut tie­ten­kään läh­teä, ja kun minä näp­pä­rä­nä tyt­tö­nä menin sit­ten hih­nan toi­sel­le puo­lel­le omia­ni hake­maan, yksi niis­tä kusi­päis­tä komen­si minut tylys­ti takai­sin. Oli­si vetä­nyt pään­sä per­sees­tään ja teh­nyt työn­sä, vitun mul­kvis­ti, ettei mei­dän oli­si tar­vin­nut impro­vi­soi­da. Lop­pu­päi­vän laa­din ske­naa­rioi­ta sii­tä kuin­ka mon­ta niis­tä luuse­reis­ta onnis­tui­sin puu­kot­ta­maan puhe­ky­vyt­tö­mäk­si ennen kuin ne sai­si­vat minut pysäy­tet­tyä. #

Len­to­ko­neen las­keu­dut­tua Rova­nie­mel­le, ter­mi­naa­liin kävel­les­sä­ni tuli mie­leen, ehkä joi­den­kin vii­me­ai­kais­ten (ei suo­raan itseä­ni kos­ket­ta­nei­den) tapah­tu­mien myö­tä, että pitäi­si joten­kin pys­tyä ilmai­se­maan van­hem­mil­le­ni se, miten rak­kai­ta ja tär­kei­tä he minul­le ovat. #

No eihän sii­tä tie­ten­kään sit­ten käy­tän­nös­sä tul­lut mitään. Sen sijaan onnis­tuin kyl­lä saa­maan aikai­sek­si oikein kun­non rii­dan äitin kans­sa. Se oli aika sur­rea­lis­tis­ta, ympä­ril­lä Lapin luon­to kau­neim­mil­laan ja minä kiu­kus­ta kihis­ten huu­ta­mas­sa niin kuin vain jos­kus unis­sa, loput­to­mas­ti ja tuu­maa­kaan perik­si anta­mat­ta. #

Nopein reit­ti illal­la Hel­sin­ki-Van­taal­ta Kirk­ko­num­mel­le kul­kee jon­kun ihme Turun-lin­jan kaut­ta. Kul­jet­ta­ja sai rai­va­rin Lep­pä­vaa­ras­sa, kun mei­na­si jat­kaa mat­kaa, vaik­ka joku oli avan­nut tava­ra­luu­kun ottaak­seen siel­tä oman­sa. Juu­ri täs­tä syys­tä minä olen aina vihan­nut lin­ja-auto­jen tava­ra­ti­lo­ja: jos nii­den käy­tös­tä joku pro­to­kol­la onkin, sii­tä ei mis­säään mil­lään taval­la kos­kaan tie­do­te­ta mat­kus­ta­jil­le, ja sil­ti kul­jet­ta­jien on pak­ko teh­dä sen suh­teen ole­tuk­sia. #

Sit­ten ne Turun-mat­kus­ta­jat siir­ret­tiin toi­seen autoon Ikean pysä­kil­lä, eikä kul­jet­ta­jan kuu­lu­tuk­ses­ta saa­nut sel­vää piti­kö minun­kin, joka en ollut menos­sa Tur­kuun vaan Espoon kes­kuk­seen, siir­tyä vai ei. Piti kysyä sitä erik­seen. #

Niin pal­jon vir­hei­tä maa­il­mas­sa, niin pal­jon yksin­ker­tai­ses­ti rat­kais­ta­vis­sa ole­via ongel­mia, eikä kui­ten­kaan kukaan käy­tä äly­ään. #

Kirk­ko­num­mel­la jän­nä­sin pyö­rä­ni koh­ta­loa. Ase­man teli­neis­tä varas­te­taan sys­te­maat­ti­ses­ti kaik­ki pyö­rät, joi­ta ei ole tar­peek­si jyke­väs­ti lukit­tu. Oma luk­ko­ni on ihan hyvä, mut­ta minul­la ei ole tois­ta jol­la pyö­rän sai­si lisäk­si teli­nee­seen kiin­ni. #

Peril­lä odot­ti loh­du­ton näky: pyö­riä lojui maas­sa kuin Pyö­rien Sodan jäl­jil­tä. Joku oli ilmei­ses­ti pur­ka­nut tur­hau­tu­mis­taan kaa­ta­mal­la kai­ken tiel­leen sat­tu­neen, mut­ta kaik­kien nii­den raa­to­jen kes­kel­lä sei­soi minun pyö­rä­ni yksi­nään pys­tys­sä juu­ri sii­nä mihin olin sen jät­tä­nyt­kin. #

Tänään aloi­tin laih­du­tus­kuu­rin. Olen­han minä ollut kuu­ril­la jo yhdek­sän kuu­kaut­ta, ja on se ihan tehon­nut­kin, mut­ta vitut­taa kun navan ympä­ril­tä ei ole sinä aika­na läh­te­nyt var­maan yhtään läs­kiä. Niin nyt alan sit­ten oikein kun­non kuu­ril­le. Läh­te­kööt lihas­ta­kin min­kä läh­tee, kun­han pää­sen tuos­ta saa­ta­nan röl­ly­käs­tä. #