marginaali

Kurssipäivä 25 + 9

#23796. Torstai, 15. syyskuuta 2011 klo 19.57.52, kirjoittanut Jani.

Aamul­la etsis­ke­lin nii­tä har­joit­te­lu­paik­ka­kan­di­daat­ti­jär­jes­tö­jä. Löy­sin­kin muu­ta­man. #

Hain pyö­rän huol­los­ta. Siel­lä arvioi­tiin käsi­jar­run kor­jauk­sen osuu­dek­si 20 euroa, mikä on juu­ri riit­tä­vän pal­jon, että sitä kan­nat­taa rik­ko­jal­ta penä­tä. #

Menin Avi­reen lou­naal­le 12:ksi, ja sen jäl­keen Sel­loon sembaloimaan[alaviite]Minua huo­let­taa, että tämän­kin sanan mer­ki­tys täs­sä yhtey­des­sä hävi­ää ajan myötä.[/alaviite] aikaa tap­paak­se­ni. Tai oli minul­la sin­ne asi­aa­kin, piti ostaa vyö. #

Tein vähän hin­ta­ver­tai­lua ja pää­dyin H&M:n kym­pin vyö­hön. Oli­pa ihme tun­ne kun sen sain pai­koil­leen, housut pysyi­vät pitä­mät­tä jalas­sa! #

Ostin väli­pa­lak­si päh­ki­nöi­tä ja ED Green Ligh­tin. Jäl­kim­mäi­sel­lä lup­su­tin itse­ni pla­se­bo­ko­feii­ni­hu­ma­laan: kuvit­te­lin, että yhdes­sä pute­lis­sa on vaik­ka kuin­ka mon­ta kah­vi­ku­pil­lis­ta kofeii­nia, mut­ta sit­ten las­kin ja tut­kin Inter­ne­tiä ja tote­sin, että sii­nä onkin vain yksi. Ja näi­den­kö juo­mi­ses­ta las­ten paris­sa ovat kas­vat­ta­jat huo­lis­saan? #

Tulin vii­dek­si takai­sin Avi­reen, mis­sä minul­la oli se hie­ron­ta. Odo­tin kak­kos­ker­rok­sen aulas­sa niin kuin oli ohjeis­tet­tu, mut­ta vii­si yli arva­sin jo, että jokin on pie­les­sä. Kysyin hoi­ta­jal­ta, ja aivan oikein, ala­ker­ras­sa oli­si pitä­nyt odot­taa. No siel­tä hie­ro­ja sit­ten löy­tyi. #

Olin kaa­vail­lut puo­len tun­nin ohjel­mak­si jalat, eten­kin vasem­man­puo­lei­sen, joka tup­paa puu­tu­maan. Hie­ro­ja­po­loi­nen jär­kyt­tyi sil­min­näh­den koi­pee­ni tar­tut­tu­aan, sen ver­ran kireä se kuu­lem­ma oli. #

Ker­roin kyl­lä venyt­te­le­vä­ni, jos­kin aika vail­li­nai­ses­ti, ja sii­hen pitäi­si nyt sit­ten jat­kos­sa panos­taa enem­män. Ja hie­rot­ta­va­na­kin pitäi­si kuu­lem­ma käy­dä sään­nöl­li­ses­ti, seu­raa­val­la ker­ral­la puo­li­tois­ta tun­tia pel­kil­le jaloil­le. Mies ihmet­te­li että pys­tyn­kö ollen­kaan kyy­kis­ty­mään (mie­les­tä­ni ihan hyvin). #

Ihan hyväl­tä­hän (lue: sopi­van kivu­li­aal­ta) se rusi­koin­ti kyl­lä tun­tui, ettei­pä sen puo­leen, voi­si­han siel­lä useam­min käy­dä­kin. #

Jam-89

#23791. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2011 klo 21.08.51, kirjoittanut Jani.

Enter The Street: Omi­nous Inha­bi­tants Through My Veins. #

jani@saegusa:~$ diff -u jam-88.txt jam-89.txt \
| sed 's/ -- Jamendo.*//g' | grep -v @ | grep '^+'
+++ jam-89.txt	2011-09-14 21:02:36.021307289 +0300
+BS - Solar Storm
+idenline - You and me
+liplug - der ich
+liplug - gleichstrom ep
+liplug - klopftelegraph
+Viola - Informageddon
jani@saegusa:~$ diff -u jam-88.txt jam-89.txt \
| sed 's/ -- Jamendo.*//g' | grep -v @ | grep '^-'
--- jam-88.txt	2011-09-07 18:36:01.177538320 +0300
-EnerGy Dj - Lost In Sound
-Lar Clobsay - Holy Wars
-Xaviant Haze - Video Game Mushroom Funk - Part 2
-XIMENA DIAZ - Ximena Diaz Jingles

Kurssipäivä 25 + 8

#23783. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2011 klo 17.46.50, kirjoittanut Jani.

Aamul­la oli pien­ryh­mä­ta­paa­mi­nen. VR:n lip­pu­kaa­os ei suo­raan vai­kut­ta­nut lähi­ju­naa­ni, mut­ta arva­ten­kin juu­ri sen takia myö­häs­sä peräs­tä eli Turus­ta tul­lut IC sen sijaan myö­häs­tyt­ti mei­tä mei­tä ohit­taes­saan. #

Kuu­lu­mis­kier­rok­sel­la sanoin, etten ole teh­nyt mitään asia­ni edis­tä­mi­sek­si, kos­ka masen­nus. Sain heti sen joh­dos­ta yksi­lö­ta­paa­mi­sen varaoh­jaa­jal­le (oma on lomal­la) myö­hem­min sama­na päi­vä­nä. #

Lou­naan jäl­keen tapoin vähän aikaa mui­den kans­sa luen­nol­la keho­tie­toi­suu­des­ta. Sit­ten oli se tapaa­mi­nen. #

Teh­tiin varaoh­jaa­jan kans­sa pikai­nen psy­ko­ti­lan­nea­na­lyy­si, ja pes­si­mis­mis­tä­ni huo­li­mat­ta hän onnis­tui löy­tä­mään hel­pot­ta­van käy­tän­nön rat­kai­sun. Yksi lisä­ra­si­te täs­sä tilan­tees­sa oli har­joit­te­lu­paik­ka-asia, jota olin vii­me vii­kon jäl­keen aja­tel­lut läh­teä hake­maan vähän erin eri­koi­sa­lan liik­keis­tä. Aja­tus täs­tä suun­nan­muu­tok­ses­ta oli kui­ten­kin lähin­nä onnis­tu­nut tap­pa­maan moti­vaa­tio­ni koko haku­hom­maan koko­naan. #

Ohjaa­ja toi nyt esiin kol­man­nen sek­to­rin mah­dol­li­suu­det: siel­tä saat­tai­sin löy­tää sitä web­jul­kai­su­hom­maa, johon oikeas­ti alun- ja lopun­pe­rin halusin. Sitä pait­si aja­tus har­joit­te­lus­ta vaik­ka jos­sain sosi­aa­li- ja ter­vey­sa­lan jär­jes­tös­sä tun­tuu minus­ta jo läh­tö­koh­tai­ses­ti mie­lek­kääm­mäl­tä kuin joku fir­ma. “Mut­ta Jani”, sinä nyt kysyt, “mik­set sit­ten alu­nal­ku­jaan­kin hake­nut johon­kin sel­lai­seen paik­kaan?” Oikein hyvä kysy­mys, muka­vaa kun tulit kir­joit­ta­maan sen tuo­hon koh­taa minun blo­gia­ni, rakas luki­ja! Sai­sin­ko nyt sala­sa­na­ni takai­sin? #

Kyl­lä minä jo ryh­mä­jak­son aika­na haa­vei­lin täs­tä, mut­ta kun sitä ei kovin vah­vas­ti tuo­tu sil­loin esil­le, minä tie­tys­ti ole­tin asioi­ta ja paker­sin vain eteen­päin omal­la tiel­lä­ni. Juu­ri näin minä toi­min, se on kans­sa yksi osa tätä idioot­ti­mais­ta luon­net­ta­ni. Ei mis­sään nimes­sä saa kysyä tyh­miä, vaik­ka kuin­ka pai­no­tet­tai­siin, ettei tyh­miä kysy­myk­siä ole­kaan! #

Läh­din tapaa­mi­ses­ta oikein hyvil­lä mie­lin, sil­lä vaik­ka tämä tus­kin oli tämän­ker­tai­sen mie­lia­lan­not­kah­duk­sen perim­mäi­siä syi­tä (haluai­sin yhä räjäy­tel­lä asioi­ta), aina­kin kes­kus­te­lun myö­tä nii­den vyyh­dis­tä saa­tiin tämä har­joit­te­lua­sia nyt eril­leen ja purek­sit­ta­vaan muo­toon. #

Avainsanat:

Liha ja lihan vaihtoehdot

#23768. Tiistai, 13. syyskuuta 2011 klo 19.28.20, kirjoittanut Jani.

Jotain hämä­rää on taas pää­ko­pas­sa­ni liik­keel­lä. Mie­tin vir­tu­aa­lis­ta itse­mur­haa, kai­ken tuhoa­mis­ta, en vain vir­tu­aa­li­sen, tapet­tu­ja lap­sia, dra­maat­ti­sia tra­ge­dioi­ta, mas­sii­vi­sia mur­he­näy­tel­miä, huvin vuok­si. #

Voi­sin kir­joit­taa tähän jon­kin teo­reet­ti­sen jutun, joka selit­täi­si tätä, mut­tei täl­lai­sel­la mie­lel­lä voi olla mis­tään sel­lai­seen riit­tä­väs­ti (itse)varma. #

Minun pitäi­si, kak­sin­ker­tai­nen à pro­pos, miet­tiä asioi­ta kah­del­ta kan­til­ta. Mut­ta juu­ri sii­nä ongel­ma onkin, en kes­tä sitä ettei maa­il­ma ole joko-tai vaan sekä-että. Se tekee lii­ak­si kipe­ää. Minä olen joko-tai. #

Olen epä­on­nis­tu­nut, enkä pys­ty koke­maan sitä onnis­tu­mi­se­na, kos­ka en ole oma epä­on­nis­tu­mi­se­ni vaan jon­kun muun, jonkin muun. #

(Tämä ei ole jää­hy­väis­vies­ti. Mut­ta sen vir­tu­aa­li­tes­ta­ment­ti­ni voi­sin kyl­lä jo pik­ku hil­jaa teh­dä.) #