Käy­tiin onki­mas­sa. Kor­pin serk­ku­tyt­tö (ala­va­sem­mal­la ole­vas­sa kuvas­sa) sai sär­jen! #

 #

 #

Sit­ten toi­se­na päi­vä­nä käy­tiin otta­mas­sa mit­taa isos­ta kuuses­ta. Noin pak­sua puu­ta en ole ennen tain­nut luon­nos­sa näh­dä, eivät­kä ne noin poh­joi­ses­sa usein noin isoik­si kas­va­kaan. Kuvas­sa kuuses­ta tukea ottaa P. Uusi­ta­lo (isä­ni). #

 #

Näyt­tä­vät kuu­lem­ma pimeil­tä nämä kuvat aina­kin yhdes­sä moni­to­ris­sa. Omas­sa­ni ovat ok. #

Pai­nan 82,6 kg. Eihän sen näin pitä­nyt men­nä, minun­han piti tur­vo­ta muo­dot­to­mak­si näil­lä her­kuil­la: #

 #

Kyl­lä minä sii­tä kui­va­li­ha­kei­tos­ta­kin luu­lin kuvan otta­nee­ni vaan sen on näkö­jään digi­ka­me­ra nie­lais­sut. #

Tääl­lä koto­na oli­vat lait­ta­neet pyyk­ki­tu­van remont­tiin ja käs­ki­vät käyt­tää naa­pu­ri­ta­lo­jen pyyk­ki­ko­nei­ta. Oli­sin jo käy­nyt varaa­mas­sa vuo­ron, vaan enpä pääs­syt mei­dän talon avai­mil­la sin­ne! Pyyk­kää sii­nä sit­ten. Kyse­lin jo tätä säh­kö­pos­tit­se toi­mis­tos­ta. Tyy­pil­li­ses­ti siel­tä tulee vas­taus, että kyl­lä ne avai­met nii­hin oviin käy, ja sit­ten kun menen kokei­le­maan uudes­taan, niin mys­ti­ses­ti ne sit­ten yhtäk­kiä käy­vät­kin. Tämän var­mis­taak­se­ni yri­tin kyl­lä ryn­kyt­tää nii­tä luk­ko­ja voi­mie­ni takaa. #

Lin­ja-autot­kin oli­vat siir­ty­neet taas kesä­ai­kaan, joten lähi­mar­ke­teil­la pitää taas ruve­ta kul­ke­maan pyö­räl­lä. Mikä on ihan hyvä, noin kun­non kan­nal­ta. #

Olin myös saa­nut Sun äidil­tä hyvän lei­man! Kii­tän sii­tä mitä kau­ni­him­min ja lisään sen sivul­le heti­mi­ten. #

Jes, we´re back in busi­ness! Siir­te­len pik­ku hil­jaa nuo vaih­toeh­to­sai­til­le rus­taa­ma­ni jutut kom­ment­tei­neen tän­ne, joten haa­mu­päi­vi­tyk­siä on odo­tet­ta­vis­sa. #

Toi­saal­ta tuos­sa kai­ken tuot­ta­mi­ses­sa itse, omin käsin, oli jotain niin ker­ta­kaik­ki­sen sek­si­käs­tä, että tai­dan jät­tää tuon vaih­toeh­to­sai­tin­kin pys­tyyn ja tie­dot­te­len siel­lä jat­kos­sa aina­kin näis­tä enna­koi­mat­to­mis­ta pal­ve­lu­kat­kois­ta. #

Vähän kuten vel­je­ni Lei­jo­na­kie­li ker­ran kir­joit­ti, haluai­sin ker­toa teil­le, että haluai­sin ker­toa teil­le, mitä haluai­sin. Kos­ka kui­ten­kin sen ker­to­mi­nen, mitä haluai­si ker­toa, on mah­do­ton­ta ilman, että samal­la tuli­si pal­jas­ta­neek­si, mitä haluai­si, ja kos­ka sii­tä puhu­mi­nen on poik­keuk­set­ta tul­kit­ta­vis­sa vää­rin pel­käs­tään sää­lin- tai huo­mion­ker­juuk­si, pää­tin täl­lä ker­taa jät­tää sen ker­to­mat­ta. Ehkä sen sijaan ker­ron­kin jotain muu­ta: ver­tauk­sen. #

Täy­teen­pu­hal­let­tu­na ole­mi­nen ei ole ilma­pal­lon luon­nol­li­nen tila. Ilma­pal­lon luon­nol­li­nen tila on olla tyh­jä ilmas­ta; joko niin, että ilmaa ei kos­kaan ole pal­loon puhal­let­tu, tai sit­ten niin, että se pal­loon puhal­let­tu ilma on tul­lut ulos joko vähi­tel­len ajan myö­tä tai sit­ten väki­val­tai­sen, puh­kea­mi­ses­ta räjäh­tä­mi­sen het­ke­nä. Tämän mää­rää ter­mo­dy­na­mii­kan toi­nen pää­sään­tö. #

Olen aina pelän­nyt ilma­pal­lo­ja, kos­ka ilma­pal­lot voi­vat räjäh­tää. Ker­ran räjäh­tä­nyt ilma­pal­lo ei enää voi räjäh­tää, mut­ta räjäh­tä­nees­tä ilma­pal­los­ta jää­neil­lä rie­ka­leil­la on mah­dol­lis­ta teh­dä pie­ni temp­pu: ote­taan isoin, koko­nai­nen rie­ka­le, ja ase­te­taan se tiu­kas­ti vas­ten rao­tet­tu­ja huu­lia. Sit­ten imais­taan ilmaa sisään­päin, jol­loin rie­ka­le pul­lis­tuu suu­hun pie­nek­si pal­lu­kak­si. Huu­let puris­te­taan tiu­kas­ti yhteen ja ulos jää­neet reu­nat pyö­ri­tel­lään itsen­sä ympä­ri mon­ta ker­taa; mah­dol­li­ses­ti jopa sol­mi­taan, jos sii­hen on varaa. #

Tulok­se­na on pik­ku­rui­nen ilma­pal­lo, joka on minus­ta vähin­tään­kin yhtä haus­ka kuin täy­si­ko­koi­set pal­lot ilmei­ses­ti joi­den­kin mie­les­tä ovat. Vää­jä­mät­tä seu­raa­vas­sa räjäh­dys­ta­pah­tu­mas­sa tämä pik­kui­nen pal­lo ei aiheu­ta lähes­kään yhtä kam­mot­ta­vaa, pok­sah­ta­vaa ään­tä, eivät­kä rie­ka­leet sin­koi­le hir­vit­tä­väl­lä taval­la joka suun­taan, kuin ison pal­lon räjäh­täes­sä. #

Täs­sä vai­hees­sa se lie­nee jo ihan ilmeis­tä, mut­ta alle­vii­va­taan se nyt täs­sä: minä olen rie­ka­lees­ta teh­ty pik­ku­pal­lo. Aina jos­kus minä tun­nus­te­len aivan kauim­mai­sia reu­no­ja­ni, joi­den repa­lei­suus muis­tut­taa minua sii­tä, että ker­ran minä­kin olin iso pal­lo, joka pok­sah­ti hir­vit­tä­väs­sä, väki­val­tai­ses­sa räjäh­dyk­ses­sä rie­ka­leik­si. Samal­la tun­nen salais­ta, sadis­tis­ta mie­li­hy­vää sii­tä, että kaik­ki tekin, te isot pal­lot, tyh­je­net­te vää­jää­mät­tä joko pik­ku hil­jaa tai sit­ten samal­la taval­la kuin minä, räjäh­täen ker­ral­la tus­kal­li­ses­ti kap­pa­leik­si. #

Mie­tin myös sitä, että jonain päi­vä­nä minä­kin taas pok­sah­dan, vaik­ken yhtä kovas­ti kuin ensim­mäi­sel­lä ker­ral­la, mut­ta sen jäl­keen ei enää ole riit­tä­vän pien­tä suu­ta, joka tai­koi­si jäl­jel­lä ole­vis­ta rie­ka­leis­ta edes pie­nen­pie­nen pal­lon. #

Muis­ta­kaa tämä: täy­teen­pu­hal­let­tu­na ole­mi­nen ei ole ilma­pal­lon luon­nol­li­nen tila. Ilma­pal­lon luon­nol­li­nen tila on olla tyh­jä ilmas­ta. #

“Van­has­sa UWI­MAP-pal­ve­li­mes­sa sijait­se­vat säh­kö­pos­ti­laa­ti­kot siir­re­tään uuteen pal­ve­li­meen tiis­tai­na 31.5. klo 17 alkaen. Siir­ros­ta aiheu­tu­va käyt­tö­kat­ko kes­tää arviol­ta usei­ta tun­te­ja. Pal­ve­lu pyri­tään saa­maan takai­sin toi­min­taan tiis­tain aika­na.” #

“UWI­MAP-käyt­tä­jien siir­to uuteen pal­ve­li­meen tiis­tai­na 31.5. klo 17 alkaen” #

Jyu/Atk-kes­kus #

Jaa­ha. Kii­tos kun ker­roit­te täs­tä heti, kun olin huo­man­nut, ettei säh­kö­pos­ti­ni enää toi­mi ja etsin seli­tys­tä tuol­ta. Miten oli­si ilmoi­tus säh­kö­pos­tit­se? Tahi RSS-vir­taa näis­tä tie­dot­teis­ta? #

“Uudes­sa pal­ve­li­mes­sa ote­taan käyt­töön levy­kiin­tiöt. Saa­pu­vien pos­tien kan­sion kiin­tiö tulee ole­maan 50Mt ja mui­den kan­sioi­den yhteen­las­ket­tu kiin­tiö 100Mt.”  #

ed.  #

Gulp. No, minä en kyl­lä edes mitään doc-tie­dos­to­ja pahem­min ruu­kaa säh­kö­pos­til­la lähe­tel­lä, että eikö­hän täs­tä sel­vi­tä. #