Vaik­ka veik­kaan, etten jää vii­mei­sek­si, sik­si “vie­lä yhdek­si”, niin here goes: Tam­pe­reen Kale­vas­sa on kalus­tet­tu kämp­pä vuo­kral­lean­net­ta­va­na. #

Ugus tosi­aan jär­jes­ti taas kovia sano­ja tiuk­kaan jonoon, ja sai minut har­mit­te­le­maan sitä, etten ollut itse saa­nut aikai­sek­si tääl­lä mai­ni­ta tuo­ta tee­maa hyvin vah­vas­ti sivua­vaa, omaa aja­tus­ta­ni: sitä, että oli­si ker­ta kaik­ki­aan mah­ta­vaa se, miten järi­syt­tä­vät seu­rauk­set oli­si sil­lä, että juu­ri minä tai joku kal­tai­se­ni, omil­la kas­voil­laan ja nimel­lään esiin­ty­nyt tyyp­pi erää­nä päi­vä­nä vain yhtäk­kiä pal­jas­tai­si olleen­sa alus­ta asti pelk­kää huo­lel­li­ses­ti suun­ni­tel­tua ja pedant­ti­ses­ti toteu­tet­tua fik­tio­ta, ja sit­ten katoai­si. #

Aja­tel­kaa nyt: siis kaik­ki lap­suus­muis­tot, sen­su­roi­dut Pöy­ry-kir­joi­tuk­set seu­rauk­si­neen, masen­nus, tera­pia, unet, web­ka­me­ra­ku­va - jos se kaik­ki yhtäk­kiä pyyh­käis­täi­siin pois nii­den asioi­den jou­kos­ta, jot­ka olet­te tul­leet tun­te­maan osa­na “todel­lis­ta maa­il­maan­ne”! En nyt väit­täi­si, että seu­rauk­set oli­si­vat maal­li­sel­la tasol­la miten­kään mul­lis­ta­vat, mut­ta siis aivon­ne saat­tai­si kyl­lä sii­nä vai­hees­sa jät­tää väliin lyön­nin tai kaksi.Toisin sanoen koki­sit­te mas­sii­vi­sis­sa mää­rin sen, mis­tä minä koin aavis­tuk­sen­omai­sen väläyk­sen lukies­sa­ni ben­ro­pen vas­taa­van vision itseä­ni sivua­vil­ta osin, ja het­kek­si sii­hen narah­det­tua­ni. Sano­kaa, että se oli vain ereh­dys! Ihmis­mie­li saat­tai­si ehkä jopa het­ken ajan kään­tää asian pää­lael­leen: kos­ka tämä on mah­do­ton­ta, sen täy­tyy olla niin päin, että tämä vii­mei­sin onkin fik­tio­ta, sil­lä siten tuon kai­ken muun “todel­li­suus” säi­lyy. #

Mut­ta älkää huo­li­ko, rak­kaat luki­jat. Kyl­lä­hän te minut tun­net­te: en minä kos­kaan voi­si teh­dä sel­lais­ta kenel­le­kään. Toi­saal­ta taas, jos olet­te saa­neet minus­ta sel­lai­sen käsi­tyk­sen, etten voi­si, se on sil­ti­kin vain sitä: tei­dän käsi­tyk­sen­ne. Voit­te vain toi­voa, että se ei ole vain tei­dän käsi­tyk­sen­ne, vaan että se kor­re­loi edes jos­sain mää­rin jon­kin sel­lai­sen kans­sa, mitä voi­si pitää “todel­li­se­na”. Jon­kin sel­lai­sen kans­sa, jon­ka jat­ku­vuu­teen voi luot­taa. #

Tuhat sivua käsin­kir­joi­tet­tua päi­vä­kir­jaa, jos­sa näh­dään Angle­seyn 1700-luvun maa­lai­se­lä­mää, on tulos­sa Inter­ne­tiin. Ban­go­rin Wale­sin yli­opis­to on saa­nut 6,500 pun­nan apu­ra­han, jon­ka tur­vin Wil­liam Bul­ke­ley -nimi­sen saa­re­lais­her­ras­mie­hen päi­vä­kir­jat siir­re­tään www:hen. Bul­ke­ley ker­too päi­vä­kir­jois­saan kai­ken­lai­sia asioi­ta niin sääs­tä kuin tyt­tä­ren­sä ja meri­ros­von väli­ses­tä avio­lii­tos­ta­kin. #

BBC: His­to­rical dia­ries to go online
suo­men­nos oma­ni #

Oli­si­pa siis­tiä, jos tuo teh­täi­siin blo­gi­muo­dos­sa, niin että päi­vä­mää­rät oli­si­vat ihan alku­pe­räi­si­nä, siis esi­mer­kik­si “6. kesä­kuu­ta, 1728”! #

Eilen oli hyvää tera­pi­aa. #

Tapah­tu­nut tähän men­nes­sä: ker­to­mal­la psy­kiat­ril­le epä­luu­lois­ta, joi­ta minul­la on tera­pian hyö­dyt­tä­vyy­den suh­teen, panin itse­ni tilan­tee­seen, jos­sa minun oli pik­ku pak­ko puhua näis­tä epä­luu­lois­ta­ni myös ryh­mäs­sä: psy­kiat­ri ei nimit­täin oli­si mie­luus­ti kir­joit­ta­nut tera­pia­tuen jat­ka­mi­seen tar­vit­ta­vaa todis­tus­ta sel­lai­se­na, että sii­tä ilme­ni­si­vät nämä epä­luu­lo­ni ja se, etten niis­tä ole ryh­mäs­sä puhu­nut. #

Niin­pä sit­ten vein tämän pik­ku pom­mi­ni sin­ne vähän aikaa sit­ten, ja sen seu­rauk­set oli­vat itsel­le­ni var­sin posi­tii­vi­set: olen sen jäl­keen saa­nut seli­tel­lä itseä­ni ja näke­myk­siä­ni useam­paan ottee­seen. Tämä ase­tel­ma muis­tut­ti samal­la psy­koa­na­lyyt­ti­sel­la taval­la koo­mi­ses­ti väki­sin­vään­net­tyä kol­mio­draa­maa: minul­la on salai­nen suh­de ryh­män ulko­puo­li­seen psy­kiat­riin, uhkaan kara­ta hänen kans­saan ja jät­tää ryh­män. Nän-nän-nää! #

Eilen kat­soin myös sil­mäs­tä sil­mään ora­vaa, joka oli kii­ven­nyt tuo­hon par­vek­keel­le. Sen jal­ka täri­si, luul­ta­vas­ti enem­män vii­den­teen ker­rok­seen kii­peä­mi­ses­tä kuin kyl­mäs­tä. Tänään näin, että vii­me vii­kol­la sata­nut lumi ei ollut jää­dyt­tä­nyt par­vek­keen teräk­si­sen kat­to­pal­kin sisäl­lä pesi­vien tali­tint­tien pyrs­tö­sul­kia, kun ker­ran vie­lä­kin siel­lä majai­le­vat. Anteek­si, kun välil­lä mul­koi­len jul­keas­ti tei­dän revii­reil­len­ne, kans­sae­lä­jät. #

Vie­lä täl­lä het­kel­lä tämä kevät on ihas­tut­ta­van kolea, hämä­rä ja syk­syi­nen. #

Uudes­ta ylä­pal­kis­ta saan kiit­tää Nor­sis­ta, jon­ka pape­ri­nu­ken­ku­vat pal­jas­ti­vat tar­koi­tus­pe­rii­ni sopi­vak­si pii­rus­te­li­jak­si! Rajaus, naa­man väri ja sil­mien sini­tys ovat omia lisäyk­siä­ni (vrt. alku­pe­räi­seen). #