Olen syö­nyt samaa ruo­kaa yhtä­mit­tai­ses­ti pian kak­si viik­koa, eikä kyl­läs­ty­mi­sen merk­ke­jä ole havait­ta­vis­sa. Kun lisä­sin alku­pe­räi­seen nuu­de­li­päi­väl­li­seen töl­kil­li­sen ton­ni­ka­laa, tulin samal­la näh­tä­väs­ti kek­si­neek­si vuo­si­sa­dan kuli­naa­ri­sen elä­myk­sen: se on aivan mie­li­puo­li­sen hyvää. #

Aluk­si sii­tä annok­ses­ta mei­na­si jää­dä näl­kä ja sitä koet­ti haa­ru­koi­da jok’i­ki­sen murusen lau­ta­sel­ta suu­hun­sa, mut­ta nyt se on jo ihan riit­tä­vä, itse asias­sa lop­pu­jen lopuk­si suo­ras­taan run­sas. Ilmei­ses­ti maha­lauk­ku on kutis­tu­nut, vaik­ka ulko­puo­lel­ta sitä ei huo­maa­kaan. #

Olen myös kokeil­lut eri­lai­sia eksoot­ti­sia hedel­miä, tai tar­kem­min sanot­tu­na söin äsken yhden huna­ja­me­lo­nin puo­lik­kaan. Ei piru ollut rapi­aa. Kuin jät­ti­mäis­tä, vetis­tä banaa­nia oli­si lup­sut­ta­nut. Mitä opim­me täs­tä? Kos­kaan ei kan­na­ta kokeil­la mitään uut­ta. #

Noi­den tuo­rei­den tut­ki­mus­tu­los­ten valos­sa har­kit­sen B-vita­mii­nin, tar­kem­min sanot­tu­na B12:n lisää­mis­tä aamu­nap­pien jouk­koon. Met­säs­tin jo Orio­nin hyl­lys­tä val­mis­teen, jos­sa sitä on eni­ten. #

“Tyvi­tu­mak­kei­den dopa­mii­nit­rans­port­te­ri (DAT) tiheys oli masen­nus­po­ti­lail­la mer­kit­se­väs­ti kor­keam­pi ver­rat­tu­na ter­vei­siin ver­tai­lu­hen­ki­löi­hin. Täs­tä löy­dök­ses­tä voi pää­tel­lä solu­vä­li­ti­lan dopa­mii­ni­pi­toi­suu­den ole­van masen­nus­po­ti­lail­la mata­lam­pi kuin ter­veil­lä. Masen­nus­po­ti­lai­den oireet, kuten hidas­tu­mi­nen, väsy­mys, kes­kit­ty­mis­vai­keus, muis­tion­gel­mat, ajat­te­lu­ky­vyn ja tark­kaa­vuu­den vai­keu­det, joh­tu­vat todel­li­sis­ta aivo­toi­min­nas­sa esiin­ty­vis­tä häi­riöis­tä. #

Seu­ran­ta­tut­ki­muk­ses­sa ver­rat­tiin masen­nus­po­ti­lai­ta ennen ja jäl­keen hoi­don. Toi­pu­neil­la masen­nus­po­ti­lail­la kes­kiai­vo­jen sero­to­nii­nit­rans­port­te­ri (SERT) tiheys lisään­tyi sel­väs­ti ver­rat­tu­na toi­pu­mat­to­miin. Tämä klii­ni­ses­ti tär­keä löy­dös osoit­taa, että aivo­toi­min­ta voi kor­jau­tua - mah­dol­li­ses­ti palau­tua ennal­leen - masen­nuk­ses­ta toi­pues­sa. #

Aivo­jen kuvan­ta­mis­tut­ki­mus­löy­dös­ten perus­teel­la on ilmeis­tä, että masen­nuk­seen liit­tyy kes­kus­her­mos­ton toi­min­ta­häi­riö. Masen­nuk­sen hoi­dos­sa tär­ke­ää on var­hai­nen hoi­don aloi­tus sekä lää­ke­hoi­don ja psy­ko­te­ra­peut­ti­sen hoi­don yhdis­tä­mi­nen. Löy­dök­sem­me vah­vis­ta­vat masen­nuk­sen aktii­vi­sen hoi­don mer­ki­tys­tä ja tuke­vat sitä tun­net­tua havain­toa, että masen­nuk­ses­ta on mah­dol­lis­ta toi­pua.” #

Tei­ja­ma­ri Laa­so­nen-Balk: “Neu­roi­ma­ging of depres­sion using single-pho­ton emis­sion com­pu­te­rized tomo­grap­hy (Depres­sion aivo­ku­van­ta­mi­nen käyt­täen yksi­fo­to­nie­mis­sio­tie­to­ko­ne­to­mo­gra­fi­aa)” #

“Monien kes­ki-ikäis­ten itä­suo­ma­lais­ten mies­ten folaa­tin saan­ti oli ravin­to­suo­si­tuk­sia vähäi­sem­pää tut­ki­muk­sen ajan­koh­ta­na. Vähäi­seen folaa­tin saan­tiin liit­tyi sekä sel­väs­ti kohon­nut ris­ki olla masen­tu­nut tut­ki­muk­sen ajan­koh­ta­na että yli kol­min­ker­tai­nen ris­ki jou­tua psy­kiat­ri­seen sai­raa­la­hoi­toon masen­nuk­sen vuok­si seu­ran­ta-aika­na ver­rat­tu­na nii­hin jot­ka sai­vat run­saas­ti folaat­tia. Myös kor­ke­aan homo­kys­teii­ni­pi­toi­suu­teen liit­tyi kohon­nut vaa­ra olla ajan­koh­tai­ses­ti masen­tu­nut. Nel­jän­nes­sä osa­työs­sä todet­tiin, että vaka­vaa masen­nus­ti­laa sai­ras­ta­vien toi­pu­mi­sen toden­nä­köi­syys 6 kuu­kau­den kulues­sa oli sitä suu­rem­pi, mitä kor­keam­pi see­ru­min B12-vita­mii­ni­pi­toi­suus heil­lä oli. #

Yhtei­se­nä joh­to­pää­tök­se­nä väi­tös­kir­jan osa­töis­tä voi­daan tode­ta, että var­sin suu­rel­la toden­nä­köi­syy­del­lä ravin­nol­la ja sii­hen sidok­sis­sa ole­vil­la B-vita­mii­nien saan­nil­la ja pitoi­suuk­sil­la on yhteyt­tä psyyk­ki­seen hyvin­voin­tiim­me. […] Vita­mii­nien riit­tä­vän saan­nin tur­vaa­vis­ta lisä­ra­vin­teis­ta saat­taa olla hyö­tyä masen­nuk­ses­ta kär­si­vil­le muun hoi­don ohel­la. Sii­tä, voi­ko lisä­ra­vin­teil­la ehkäis­tä masen­nus­ta muu­ten ter­veil­lä ihmi­sil­lä kai­va­taan vie­lä lisä­tut­ki­muk­sia ennen suo­si­tus­ten anta­mis­ta.” #

Tom­mi Tol­mu­nen: “Depres­sion, B vita­mins and homocys­tei­ne (Masen­nus, B-vita­mii­nit ja homo­kys­teii­ni)” #

Kuo­pion yli­opis­to (via MTV3) #

Ai niin, piti vie­lä ihme­tel­lä sitä, että mis­tä minä olen saa­nut sel­lai­sen yli­luon­nol­li­sen kyvyn vali­ta mar­ke­tin kas­sois­ta juu­ri sen, jos­sa edel­lä oli­joi­den jou­kos­ta jol­la­kul­la on joku ihme löy­tö, jon­ka hin­taa sit­ten ihme­tel­lään kas­san ja kas­sa puhe­li­men kaut­ta jon­kun osas­to X:n vas­taa­van kans­sa puo­li tun­tia? Ehkä­pä minä olen peri­nyt sen äidil­tä, joka kans­sa uskot­te­lee itsel­leen omaa­van­sa kai­ken­lai­sia täl­lai­sia yli­luon­nol­li­sia kyky­jä. (“Jus­tiin ajat­te­lin vii­me vii­kol­la, että pitää­pä sinul­le soit­taa, mis­tä tie­sit­kin!”) #

Mut­ta ei se hai­tan­nut, sil­lä City­mar­ke­tis­sa oli sisäl­lä tali­tint­ti, joka lau­loi ja len­te­li siel­lä kum­mis­saan sii­tä, mihin paik­kaan oli jou­tu­nut. Se piris­ti. Sii­tä voi­tai­siin teh­dä elo­ku­va, jos­sa City­mar­ke­tin väki jah­tai­si tali­tint­tiä pit­kin käy­tä­viä ja kii­pei­li­si­vät hyl­lyil­le ja tava­rat putoai­si­vat siel­tä has­sus­ti pää­hän. Pää­osis­sa oli­si­vat Adam Sand­ler ja joku muu, toi­nen. Vaik­ka Tom Crui­se. Sit­ten minä voi­sin hauk­kua sen elo­ku­van ihan lyt­tyyn. Kaik­kea pas­kaa sitä teh­dään­kin, on se kum­mal­lis­ta. #

Voih, miten säke­nöi­vä kau­no­tar tuo June Lock­hart (kuvas­sa) onkaan rat­sas­tus­pu­vus­sa! #

Tämä She-Wolf of Lon­don muis­tut­ti minua taas erit­täin osu­vas­ti yhdes­tä syys­tä, mik­si nämä van­hat kau­hue­lo­ku­vat minua vetä­vät puo­leen­sa, yhä vie­lä­kin, kuten jo pie­ne­nä. Näis­sä hir­viöi­tä ja nii­hin liit­ty­viä mui­ta, käsit­tä­mät­tö­miä ja hir­vit­tä­vän pelot­ta­via ilmiöi­tä vas­taan tais­tel­laan aivan jär­jet­tö­män mität­tö­mil­lä ja älyt­tö­män tehot­to­mil­la kei­noil­la kuten kukil­la, lam­puil­la, ris­teil­lä ja ties mil­lä. Lisäk­si ihmi­set suu­rim­mak­si osak­si vain sei­so­vat tum­put suo­ri­na ja jee­sus­te­le­vat, mitä ympä­ril­lä tapah­tuu sil­loin, kun pitäi­si toi­mia. #

Kun nuo­ri nai­nen pel­kää muut­tu­van­sa ihmis­su­dek­si, ei kukaan pidä vah­tia huo­nees­sa eikä ovia ja ikku­noi­ta tel­je­tä ulko­puo­lel­ta. Kun kau­pun­gis­sa liik­kuu vam­pyy­ri, ikku­nat jäte­tään auki ja uhrin avuk­si jäte­tään van­ha hoi­ta­ja­tar, vaik­ka talos­sa oli­si ris­ke­jä ja pelot­to­mia mie­hiä. Sanal­la sanoen kaik­ki, kaik­ki rat­kai­sut, joi­ta teh­dään, ovat niin käsit­tä­mät­tö­män vää­riä ja huo­no­ja, että ei ihme, että muis­tan pie­ne­nä ahdis­tu­nee­ni kovas­ti näis­tä. Näi­den kat­so­mi­nen on pie­nes­tä lap­ses­ta kuin kat­soi­si hir­vit­tä­vän vää­ris­ty­nyt­tä ver­sio­ta todel­li­suu­des­ta. #

Tai sit­ten vain poik­keuk­sel­li­sen osu­vaa, täs­mäl­lis­tä kuvaus­ta todel­li­suu­des­ta. Juu­ri näin minä nimit­täin koin tuol­loin todel­li­sen­kin elä­män. #

Kun pelot­ta­via asioi­ta tapah­tui, kun vaik­ka­pa van­hem­mat rii­te­li­vät, tun­tui, kuin maa­il­mas­sa oli­si minun lisäk­se­ni ollut vain mie­li­sai­rai­ta tai vajaa­mie­li­siä ihmi­siä. Oli kuin omat van­hem­pa­ni, ne aikui­set ihmi­set, jois­ta minun, lap­sen, oli­si pitä­nyt voi­da hakea tur­vaa, oli­si­vat­kin yhtäk­kiä näis­sä pai­na­jai­su­nen­omai­sis­sa tilan­teis­sa muut­tu­neet itseä­ni­kin lap­sel­li­sem­man lap­sen tavoin toi­mi­vik­si, aikui­sen nah­koi­hin pue­tuik­si näyt­te­li­jöik­si, jot­ka eivät tajua mis­tään mitään, puhu­vat, rii­te­le­vät aivan vää­ris­tä asiois­ta, eivät tee mitään oikein, eivät tee mitään minun pel­ko­ni hel­pot­ta­mi­sek­si, vaan kes­kit­ty­vät omaan sur­re­aa­li­seen näy­tel­mään­sä, täyn­nä huu­toa, itkua, ovien ja esi­nei­den pais­kon­taa. Ei ihme­kään, että opin hyvin pian hal­lit­se­maan itse oman kau­hu­ni, puris­ta­maan sen pois, mie­len ulko­puo­lel­le, nie­le­mään kyyneleet[alaviite]Onkohan Piik­ka­ri löy­tä­nyt vas­tauk­sen tähän pul­maan?[/alaviite] omin voi­min. #

En tie­dä, pitäi­si­kö sen havain­non, että meil­lä koto­na ole­vat rii­dat ja muut aikuis­ten las­ten­lei­kit eivät ole olleet miten­kään poik­keuk­sel­li­sia mää­räl­tään tai laa­dul­taan täs­sä maas­sa, olla niin­kään hel­pot­ta­va kuin pelot­ta­va aja­tus. Se nimit­täin voi tar­koit­taa sitä, että joka het­ki joka puo­lel­la tätä maa­ta lap­set jää­vät aikuis­ten infan­tii­lien pro­jek­tio­leik­kien jal­koi­hin, eikä yksi­kään aikui­nen ihmi­nen minun lisäk­se­ni sitä tun­nu tajua­van, sil­lä täs­tä ei puhu­ta mis­sään eikä kukaan tee mitään. Sehän puo­les­taan oma­na koke­muk­se­na­ni on taas suo­ra toi­sin­to juu­ri edel­lä kuvaa­mas­ta­ni lap­suu­den­ko­ke­muk­ses­ta­ni. #

Toi­saal­ta taas tämä havain­to voi tar­koit­taa sitä, että minus­sa on läh­tö­koh­tai­ses­ti ollut jotain vikaa, jotain sen syvyys­luo­kan herk­kyyt­tä ja heik­kout­ta, jon­ka vuok­si olen koke­nut, mitä olen koke­nut, niin voi­mak­kaas­ti ja hir­vit­tä­vän pelot­ta­va­na asia­na. Samal­la se voi mer­ki­tä sitä, että kos­ka koke­muk­se­ni ei ole niin­kään epä­oi­keu­den­mu­kai­nen ylei­sel­lä mit­ta­puul­la mitat­tu­na (kuten pahoin­pi­te­ly tai suo­ra­nai­nen lai­min­lyön­ti oli­si), sen seu­raus­ten kor­jaa­mi­seen eivät ylei­sem­min­kin epä­oi­keu­den­mu­kai­sik­si kat­sot­tu­jen koke­mus­ten kor­jaa­mi­seen vali­koi­tu­neet mene­tel­mät tehoa­kaan. #

Yksin, väsyt­tää. Ihan täs­sä vas­ti­kään tuli hie­man aiem­paa kon­kreet­ti­sem­pa­na mie­leen tun­ne sii­tä, että entä­pä sit­ten, kun minä nyt istun tuon tera­pian lop­puun, eikä mikään ole muut­tu­nut? Mitä sen jäl­keen? Jotain vuo­si­kausien yksi­lö­te­ra­pi­aa vie­lä sen pääl­le? Ja mik­si sii­tä­kään sit­ten oli­si mitään apua, jos ei täs­tä­kään, ja jos oli­si, ja täs­tä ryh­mä­te­ra­pias­ta ei, niin mik­si ihmees­sä minä nyt oli­sin täs­sä ryh­mä­te­ra­pias­sa? Voi­ko tera­peut­ti, jon­ka raha­kirs­tun pääl­lä poti­las istuu, tosis­saan näh­dä oikeas­ti sen, jos poti­las ei hyö­dy­kään tera­pias­ta? Eikö sii­nä, jos tera­pia onkin poti­laal­le yhtä tyh­jän kans­sa, ole tera­peu­tin koko oma minä­kä­si­tys, ammat­tiyl­peys ja elä­män­ta­pa kysee­na­lai­se­na? Tera­peut­ti­han on sil­loin hul­lum­pi kuin poti­las, jos kyke­nee tuos­ta vain ampu­maan itse­ään näin monin­ker­tai­ses­ti jal­kaan heit­tä­mäl­lä poti­laan ulos tera­pias­ta! #

Ja mitä se, että minä nyt poh­din tätä, tar­koit­taa? Ja mitä sen, mitä tämän poh­ti­mi­nen nyt tar­koit­taa, poh­ti­mi­nen hyö­dyt­tää, mil­lä taval­la se muka voi­si olla arvok­kaam­paa poh­din­taa kuin alku­pe­räi­nen poh­din­ta? Mitä ihmeel­lis­tä poh­din­nas­sa toi­seen tai kol­man­teen potens­siin muka oli­si, ette­kö te muut muka tee sitä niin kuin minä, ihan muu­ten­kin, ihan joka päi­vä? #

Minua ilah­dut­taa se, että Lor­din pro­ses­si ete­nee, että syk­syi­sen pro­ses­si on pääs­syt niin hyvin käyn­tiin, ja minul­la on ikä­vä Olen­toa ja danaa. Minä olen Lon­toon ihmis­susi ja minul­la on vain Marip­ha­sa lupi­na lumi­na. #