marginaali

Kurssipäivä 25 (ryhmäjakson päätöspäivä)

#23620. Perjantai, 2. syyskuuta 2011 klo 18.39.46, kirjoittanut Jani.

Aamu­päi­väl­lä mie­tit­tiin kulu­nut­ta viit­tä viik­koa ja omia tun­te­muk­sia. Nii­den läpi­käyn­tiä jat­ket­tiin sit­ten lou­naan jäl­keen­kin. Omas­sa osuu­des­sa­ni tote­sin onnis­tu­nee­ni kol­men alus­sa aset­ta­ma­ni tavoit­teen suh­teen seu­raa­vas­ti. #

Amma­tin­va­lin­nal­li­nen osuus roik­kuu ilmas­sa har­joit­te­lu­pai­kan puut­tu­mi­sen takia, ja jää roik­ku­maan­kin mikä­li oman alan paik­kaa ei irtoa. Työ­mark­ki­noil­la­toi­mi­mis­tai­to­ja olen kurs­sin aika­na hank­ki­nut, ja eten­kin var­muut­ta ver­tais­tuen kaut­ta. En kui­ten­kaan tar­peek­si uskoak­se­ni pär­jää­vä­ni vie­lä kurs­sin jäl­keen­kään sii­nä suh­tees­sa omin päin. #

Par­hai­ten olen pär­jän­nyt sosi­aa­lis­ten tai­to­jen har­joit­te­lus­sa. Sii­tä kiit­te­lin ryh­mää, joka on toi­mi­nut hyvä­nä har­joi­tus­ma­te­ri­aa­li­na. Kehuin mui­ta myös muu­ten, sil­lä mie­les­tä­ni olim­me poruk­ka, jol­la nat­sa­si yhteen oikein mai­nios­ti. Jokai­nen oli sel­väs­ti oman­lai­sen­sa ja toi siten oman arvok­kaan ja eri­lai­sen lisän­sä ryh­mään, mut­ta ilman, että mitään iso­ja hen­ki­lö­ke­mial­li­sia ris­ti­rii­to­ja oli­si kui­ten­kaan jäsen­ten kes­ken ilmen­nyt. #

Yri­tin sanal­lis­taa sitä vähän parem­min hie­man pää­tös­kak­ku­kah­vien jäl­keen, kun kurs­si­ka­ve­rin kans­sa kävel­tiin junal­le ja jutel­tiin vähän intii­mim­min: jokai­ses­sa on omat ärsyt­tä­vyy­ten­sä ja jot­kut ovat ärsyt­tä­väm­piä kuin toi­set, mut­ta sii­nä, mis­sä aiem­min en oli­si kyen­nyt sel­lais­ta sie­tä­mään, nyt kyke­nin näke­mään sel­lai­seen eri­lai­suu­teen samal­la sisäl­ty­vän rik­kau­den. Eri­tyi­ses­ti pys­tyn näke­mään, mikä arvo jos­sain toi­ses­sa tilan­tees­sa voi olla sel­lai­sel­la toi­sen ryh­mä­läi­sen omi­nai­suu­del­la, joka minua ehkä suun­nat­to­mas­ti­kin välil­lä ärsyt­tää. #

Toi­sin sanoen ryh­mäy­dyin ensim­mäis­tä ker­taa sit­ten armei­jan, jos­sa se tapah­tui olo­suh­tei­den ja ajan pakos­ta. #

Vie­lä kevääl­lä käyt­täy­ty­mi­se­ko­lo­gian kurs­sia käy­des­sä­ni tuo­ta sie­to­ky­kyä minul­la ei vie­lä ollut, mut­ten tie­dä onko täs­sä välil­lä sit­ten tapah­tu­nut jotain, vai oli­vat­ko syy­nä kun­tou­tus­kurs­sin jär­jes­te­tyt olo­suh­teet, jot­ka kiel­tä­mät­tä oli­vat hyvin pal­jon vah­vem­min ryh­mä­läh­töi­set kuin yli­opis­to­kurs­sil­la. #

 

Kurssipäivä 24

#23603. Torstai, 1. syyskuuta 2011 klo 17.02.11, kirjoittanut Jani.

Aamu­päi­väl­lä pereh­dyt­tiin pereh­dy­tyk­seen. Oli ihan haus­kaa, ja sain sanot­tua asioi­ta. #

ATK-opet­ta­jan pois­sao­lon takia ilta­päi­vä oli vapaa­va­lin­tais­ta. #

 

Kurssipäivä 23

#23587. Keskiviikko, 31. elokuuta 2011 klo 18.23.52, kirjoittanut Jani.

Aamu­päi­väl­lä oli muis­tia ja oppi­mis­ta… niil­lä jot­ka oli­vat viit­si­neet raa­hau­tua pai­kal­le. Minä sen sijaan kävin psy­kiat­rian polil­la rähi­se­mäs­sä, kun ei psy­ko­lo­gis­ta ollut kuu­lu­nut, vaik­ka sen piti viik­ko sit­ten jo soi­tel­la, ja soit­to­pyyn­nön­kin olin jät­tä­nyt. Jätin uuden pyyn­nön nime­ni ja nume­ro­ni kans­sa. #

Sit­ten menin Tii­ma­riin. Siel­lä tar­ra­hyl­lyl­lä olles­sa­ni sit­ten psy­ko­lo­gi soit­ti, ja ker­toi kyl­lä yrit­tä­neen­sä tavoi­tel­la minua mon­ta­kin ker­taa. Kai­kin puo­lin vai­kut­ti sil­tä, kuin aiem­mat soi­tot oli­si­vat men­neet vää­rään nume­roon, pait­si että kun se polin tie­dois­sa ollut nume­ro sii­nä puhe­lun aika­na tar­kis­tet­tiin, se piti kyl­lä ihan kutin­sa. #

Tääl­lä koto­na tar­kis­tin sit­ten Nokian lokin vie­lä ker­taal­leen, eikä siel­tä nii­tä puhe­lui­ta edel­leen­kään löy­ty­nyt. Kak­kos­luu­rin lokis­ta sen sijaan löy­tyi. Mit­vit? Muu­ten­kin vam­mai­nen 6220C:ni on nyt sit­ten näh­tä­väs­ti ruven­nut kai­ken muun bugi­tuk­sen­sa pääl­le vie­lä hyl­jek­si­mään tär­kei­tä puhe­lui­ta­kin. Ties miten mon­ta työ­har­joit­te­lu­paik­kaa­kin minul­ta on tuon takia men­nyt sivu suun! (Ei yhtään, tar­kis­tin.) #

Menin lou­naak­si Avi­reen. Sen jäl­keen oli ren­tou­tus­ta ja vähän jump­paa lii­kun­ta­sa­lis­sa, ja sit­ten sau­no­mis­ta ja uin­tia, pait­si että minä en tie­ten­kään osaa uida vaan vain uunoil­la altaan reu­nal­la niin kuin joku uuno. Mut­ta tera­pia-allas oli onnek­si vain 150 cm syvä niin, että jalat ylsi­vät poh­jaan ilman että vet­tä meni sie­rai­miin. #

Ja mik­si­kö kävin Tii­ma­ris­sa? Kii­tos kysy­mäs­tä! Näin­pä nimit­täin vii­me yönä unta, että löy­sin siel­tä hie­no­ja (1980-luku­lai­sen) ruu­tu­vih­kon näköi­siä avai­men­pe­riä, komean hal­pis­ran­ne­kel­lon (0,75 €) ja peu­ka­lon­pään kokoi­sel­la sini­sel­lä teko­ja­lo­ki­vel­lä varus­te­tun sor­muk­sen, jot­ka kaik­ki oli­vat minus­ta unes­sa niin val­ta­van upei­ta, että oli pak­ko ostaa ne. #

Mitään niis­tä en kui­ten­kaan val­ve­maa­il­man Tii­ma­ris­ta löy­tä­nyt. Pira­te Par­ty -teks­til­lä koris­tel­tu­ja pah­vi­lau­ta­sia ja muu­ta syn­ty­mä­päi­vä­ka­maa siel­lä kyl­lä oli­si ollut, mel­kein ostin ne. #

Epäonnistumisessa epäonnistuminen

#23582. Tiistai, 30. elokuuta 2011 klo 17.05.15, kirjoittanut Jani.

Kak­si oival­lus­ta tänään: #

  1. Minun oli­si pitä­nyt eilen itse­näi­ses­sä työs­ken­te­lys­sä muis­taa suh­tau­tua sii­hen mokai­lu­har­joi­tuk­se­na. Kos­ka en muis­ta­nut, odo­tin tavan­omai­seen tapaa­ni itsel­tä­ni vähin­tään­kin täy­del­lis­tä suo­riu­tu­mis­ta, ja suh­tau­duin sii­nä epä­on­nis­tu­mi­seen epä­on­nis­tu­mi­se­na epä­on­nis­tu­mi­ses­sa onnis­tu­mi­sen sijasta. 
  2. Suh­tau­dun perim­mil­tä­ni nai­siin ja mie­siin (oho, tuo­ta en kyl­lä kor­jaa!) eri taval­la: kar­keas­ti ottaen ole­tan mie­het läh­tö­koh­tai­ses­ti sosio­paa­teik­si ja nai­set läh­tö­koh­tai­ses­ti tur­val­li­sen empaattisiksi.