marginaali

Baskervillen koira

#1729. Keskiviikko, 30. marraskuuta 2005 klo 15.04.00, kirjoittanut Jani.

Tänä ilta­na ykkö­sel­tä viit­tä vail­le kym­me­nen tulee Bas­ker­vil­len koi­ra. Kan­nat­taa kat­soa! Minul­la­pa onkin tämä dee­vy­käl­lä kun sala­kul­je­tin sen ale­hin­tai­se­na (5,95 €) Netant­ti­las­ta äidin ver­ho­jen muka­na (joten sääs­tyin pos­ti­ku­luil­ta ja lopul­ta sit­ten itse levyn­kin hin­nal­ta kun äiti halusi lah­joit­taa sen). #

“Sir Art­hur Conan Doy­len klas­si­nen jän­ni­tys­ta­ri­na uute­na tul­kin­ta­na. Sher­lock Hol­mes ja Dr. Wat­son koh­taa­vat Englan­nin num­mil­la vas­tus­ta­jan, joka ehkä on voit­ta­ma­ton.” #

Yle: “Bas­ker­vil­len koi­ra” #

Muh­keas­ta nimes­tään huo­li­mat­ta Ric­hard Rox­burgh ei sen­tään vedä ver­to­ja Bret­til­le, mut­ta tuos­ta eri­lai­ses­ta Wat­so­nis­ta minä tyk­kään. Mies­pa­ri­val­ja­kon kes­ki­näi­sen suh­teen vinou­tu­nei­suus­kin (etten sanoi­si perä­ti queer­ness) koros­tuu minus­ta jos­tain syys­tä täs­sä tv-elo­ku­vas­sa mie­len­kiin­toi­ses­ti. #

Puvus­to ja goot­ti­lai­set puit­teet ovat tie­tys­ti mah­ta­vat, tum­man­pu­hu­va jousi­musiik­ki sopii kuin nyrk­ki sil­mään ja koko­nai­suu­den kruu­naa­vat hal­val­la teh­dyt eri­kois­te­hos­teet. #

Baskervillen koira ikkunassa #

 
•)) 12 kommenttia postaukselle Baskervillen koira. ↩
  1. #5215. Keskiviikko, 30. marraskuuta 2005 klo 15.29.30, kirjoittanut V..
    V.

    Hmph. Pitäs var­maan virit­tää se ante­ni katol­le. Vaan ei kait sii­nä muu­ta, kun tas­ku­lamp­pu toi­sen käteen ja anten­ni toi­seen ja katol­le lui­kas­te­le­maan kun töis­tä kotia pääsee.

    Hel­pom­mal­la saat­tais kui­ten­kin pääs­tä kun kään­tyi­si tuon tove­ri Netant­ti­lan puoleen.

  2. #5216. Keskiviikko, 30. marraskuuta 2005 klo 15.39.48, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Oho, pitäi­si­kö­hän telk­ka­rioh­jel­mia mai­nos­ta­vat jutut varus­taa var­muu­den vuok­si vas­tuu­va­paus­lauseel­la: jutun kir­joit­ta­ja ei ota vas­tuu­ta anten­nin viri­tyk­sen vuok­si katol­le kii­peä­mi­ses­tä joh­tu­vas­ta putoa­mi­ses­ta seu­raa­vis­ta vammoista.

  3. #5217. Keskiviikko, 30. marraskuuta 2005 klo 17.49.50, kirjoittanut Elämätön.
    Elämätön

    Joku suo­sik­ki­krii­tik­ko­ni (veik­kai­sin Pek­ka Eros­ta, mut­ta en todel­la­kaan muis­ta) aikoi­naan hie­man vinoi­li Ric­hard Rox­burg­hin var­sin epä­hol­mes­mai­ses­ta ulko­näös­tä. Muo­toi­lu tai­si olla jotain sin­ne päin, että Rox­burgh sel­vi­ää roo­lis­taan oikein hyvin, kos­ka brit­ti­läi­sen teat­te­ri­kor­kea­kou­lun tuot­teen tulee osa­ta näy­tel­lä vaik­ka vaa­te­ri­pus­tin­ta. Se tuos­ta Bas­ker­vil­le-sovi­tuk­ses­ta itsel­le­ni­kin jäi mie­leen, että Rox­burgh onnis­tui läh­tö­koh­tiin näh­den häm­mäs­tyt­tä­vän hyvin. Ei hänen naa­man­sa sil­ti mie­leen tule Hol­me­sia ajatellessa.

  4. #5218. Keskiviikko, 30. marraskuuta 2005 klo 17.59.21, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Ei kyl­lä tosi­aan­kaan. Sii­nä on jotain hyvin… epä­hol­mes­mais­ta, naa­mas­saan. Lii­kaa sirout­ta, pie­nuut­ta, jotain. Ääni on kyl­lä jyl­hä, niin kuin nimi.

  5. #5219. Keskiviikko, 30. marraskuuta 2005 klo 18.31.25, kirjoittanut Elämätön.
    Elämätön

    Itse sanoi­sin, että Rox­burgh näyt­tää yksin­ker­tai­ses­ti lii­an kil­til­tä ja sär­mät­tö­mäl­tä. On kui­ten­kin kysee­na­lais­ta, voi­ko ikä­luok­kam­me irrot­tau­tua Jere­my Bret­tin tul­kin­nas­ta ollenkaan.

    Saman­tyy­li­nen ongel­ma tuli esiin Idän pika­ju­nan arvoi­tus­ta kat­soes­sa. David Suc­het on ehti­nyt tul­la syno­nyy­mik­si Poi­rot’l­le, ja sikä­li Albert Fin­ney saa pal­jon anteek­si epä­poi­rot­mai­suu­des­taan, mut­ta kyl­lä minä sil­ti olen sitä miel­tä, että lop­pu­tu­los oli ole­muk­sel­taan jäyk­kä ja vähä-älyi­nen, kar­kea­käy­tök­si­nen kooh­kaa­ja - täy­del­li­nen vas­ta­koh­ta sula­val­le, hie­nos­tu­neel­le ja älyä tih­ku­val­le Suc­het’n Poi­rot’l­le. Jokai­nen voi sit­ten itse miet­tiä, mihin Chris­tien pyr­ki­mys tuos­sa haa­ru­kas­sa sijoittuu.

  6. #5220. Keskiviikko, 30. marraskuuta 2005 klo 21.30.22, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Kun kau­pas­sa näin tuon Idän pika­ju­nan ja huo­ma­sin, että Poi­rot ei ollut­kaan Suc­het, se tun­tui ihan pyhäin­hä­väis­tyk­sel­tä. Jos oli­sin samal­la taval­la suh­tau­tu­nut tähän Bas­ker­vil­len koi­raan aikoi­naan, enkä oli­si kat­so­nut sitä sen takia, oli­sin menet­tä­nyt var­sin mai­nion vertailukokemuksen.

    Chris­tien Poi­rot-tari­noi­ta, toi­sin kuin noi­ta Doy­len Hol­me­se­ja, minä olen perä­ti luke­nut­kin, mut­ta vas­ta Suc­he­tin tv-Poi­rot’n näh­tyä­ni, ja niin­pä lukies­sa­ni­kin näin sie­lu­ni sil­min vain Suchetin.

  7. #5221. Keskiviikko, 30. marraskuuta 2005 klo 21.43.49, kirjoittanut Pälli.
    Pälli

    Ah, Chris­tie on rautaa :)

  8. #5222. Torstai, 1. joulukuuta 2005 klo 10.04.27, kirjoittanut J II.
    J II

    Sam­pe­ri noi­ta lii­an monis­sa yhteyk­sis­sä näh­ty­jä brit­ti­näyt­te­li­jöi­tä - puo­lik­si odo­tin koko ajan että Wat­so­nin taka­rai­vos­ta oli­si puh­jen­nut esiin lor­di Voldemort.

    Rox­burgh oli anee­mi­nen Hol­mes, mut­ta tuo­ta Vol­de­mort-asso­si­aa­tio­ta lukuu­not­ta­mat­ta Ian Hart oli mie­len­kiin­toi­nen Wat­son ja sopi­vam­pi roo­liin kuin odotin.

  9. #5223. Torstai, 1. joulukuuta 2005 klo 10.34.02, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Minä tyk­kään tuos­sa Har­tin Wat­so­nis­sa sii­tä miten herk­kä­nah­kai­ses­ti se tun­tuu otta­van Hol­me­sin ympä­ril­leen (huo­maa­mat­taan) kyl­vä­mät louk­kauk­set. Sii­nä suh­tees­sa pal­jon uskot­ta­vam­pi Wat­son kuin 80-luvun tv-ver­sio, joka nie­li ne minus­ta välil­lä vähän epä­us­kot­ta­van­kin kevyesti.

    Var­sin­kin Rox­burg­hin naa­man ja äänen tut­tuus häi­rit­si minua tuon ensim­mäi­sen ker­ran näh­des­sä­ni, kun juu­ri nii­hin aikoi­hin näin myös The Lea­gue of Ext­raor­di­na­ry Gent­le­me­nin, jos­sa Rox­burgh oli Moriar­ty. Muis­to­ni täs­tä Bas­ker­vil­len koi­ras­ta sekoit­tui­vat­kin sii­hen hyvin pian niin, että odo­tin toi­sel­la ker­ral­la näke­vä­ni täs­sä Moriartyn.

  10. #5224. Torstai, 1. joulukuuta 2005 klo 11.22.07, kirjoittanut J II.
    J II

    Tot­ta - minua häi­rit­si aina suun­nat­to­mas­ti tv-Wat­so­nin type­ryys. Olen Hol­mes-kir­jois­ta ollut jos­kus löy­tä­vi­nä­ni sel­lai­sen hie­no­vi­rei­sen ala­teks­tin, että Wat­son suh­tau­tui­si Hol­me­siin jos­kus jopa hiu­kan huvit­tu­neel­la “antaa nero­pa­tin höy­ry­tä, har­mi­ton hul­lu” -asen­teel­la. Har­tin Wat­so­nis­sa oli jotain kai­ku­ja täs­tä fik­sum­mas­ta Wat­so­nis­ta, jol­la on a) ymmär­rys­tä ja b) tun­teet, mut­ta tv-Wat­son oli vain niin usko­mat­to­man dai­ju että oikein ärsytti.

  11. #5225. Torstai, 1. joulukuuta 2005 klo 11.46.35, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Minä­hän en kes­tä nii­tä iki­van­ho­ja Hol­mes-elo­ku­via ollen­kaan juu­ri sii­tä syys­tä, että niis­sä se Wat­son on jo sit­ten ihan vajaamielinen.

    Ei sil­lä, että vajaa­mie­li­syy­des­sä mitään pahaa sinän­sä oli­si, mut­ta vajaa­mie­li­nen lää­kä­ri on kyl­lä epä­us­kot­ta­vuu­den huippu.

  12. #5226. Keskiviikko, 28. joulukuuta 2005 klo 16.42.08, kirjoittanut marginaali.
    marginaali

    […] Herk­ku vih­ja­si, että tänä ilta­na on taas tar­jol­la Hol­me­sia epä-Bret­til­lä varus­tet­tu­na. Ian Hart on Wat­son kuten Bas­ker­vil­len koi­ras­sa. “(Sher­lock Hol­mes and the Case of the Silk Stoc­king, 99′) Maa­il­man­kuu­lu etsi­vä ryh­tyy tut­ki­maan nuo­ren Tha­me­sis­ta löy­de­tyn tytön mur­haa. Tytön arvel­laan ole­van pros­ti­tuoi­tu, mut­ta Hol­mes oival­taa, että tämä onkin aris­to­kraat­ti. Pian uhre­ja ilmaan­tuu lisää. Pää­osis­sa: Rupert Eve­rett, Ian Hart, Helen McC­ro­ry, Elea­nor David. Tuo­tan­to: BBC, Iso-Britannia.” […]

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.