marginaali

« Piinattujen kosto | Tv-sarjakysely »

DVD:ntekijän “tee näin”- ja “älä tee näin” -listat

sunnuntaina, 27. elokuuta 2006 klo 16:27

Minä omistan punaisen kirjoituspöydän kohtalaisen määrän DVD-elokuvia, ja olen myöskin näiden, kohta täyttyvien 27 ikävuoteni kuluessa vuokraillut niitä ihan mukavan määrän. Tämän kokemukseni perusteella minulle on jo kertynyt jonkin verran tuntumaa siitä, mitkä ovat tavallisimmat DVD:n suunnittelussa tehdyt virheet.

Voisi kuvitella, että DVD:iden suunnittelu olisi parantunut ajan myötä. Jostain kumman syystä nämä virheet tuntuvat kuitenkin olevan sellaisia, että ne toistetaan yhä uudestaan ja uudestaan, ja niiden rinnalle keksitään yhä vain uusia sen sijaan, että vanhoja korjattaisiin. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta epäilen, että levyjen tuottajataho ei joko juurikaan saa paljon palautetta DVD:iden käytettävyydestä, tai sitten sitä palautetta ei kuunnella, koska osassa virheistä on kyse vahvasti periaatteellisia asioita sivuavista ominaisuuksista.

Oli miten oli, rupesin keräilemään mielessäni tee näin- ja älä tee näin -listoja, ja niistä tuli ihan kiitettävän kokoiset. Niinpä julkaisen ne nyt tässä siinä toivossa, että joku, joka näihin asioihin voi jollain tavalla vaikuttaa (joko päättäjäpuolella tai sitten toteuttajapuolella), ehkä joskus sattuisi lukemaan edes jonkin alla listaamistani kohdista, ja päättäisi toteuttaakin ehdottamani parannukset.

Luettelot eivät missään nimessä ole kattavia; tässä ovat vain ne asiat, jotka minä satuin tällä kertaa keksimään. Jos jollakulla on tarjota lisää teräviä huomioita, niitä voi kirjoitella vaikkapa tämän merkinnän kommentteihin. Eri mieltäkin näistä saa olla.

Tee näin -lista DVD:n tekijälle:

• Tarjoa kielivalikko ensimmäiseksi. Siis tosiaankin aivan ensimmäiseksi. Ei siis minkään tuotantoyhtiön tittelianimaation jälkeen, vaan ihan kerta kaikkiaan ensimmäisenä ei-mustana ruutuna, joka DVD:n kelkkaansyöttämisen jälkeen ruutuun ilmestyy. Kun kielivalinta tulee heti, sen tehtyään voi DVD:n päävalikon jättää latautumaan sillä aikaa, kun suorittaa viimeisiä elokuvankatseluun valmistautumiseen vaadittuja toimenpiteitä (verhojen alasveto, jääkaapillakäynti, kusellakäynti, yms.).

  Lisäksi kielivalinnan tarjoamisesta heti alkuun on se loogisuudessaan ja käytettävyydessään äärimmäisen miellyttävä etu, että niitä tekijänoikeusrikkomuksista varoittavia tekstejä ei tarvitse sen jälkeen näyttää kaikilla mahdollisilla kielillä islannista vinkuintiaaniin, vaan sen voi hoitaa mahdollisimman vähän katsojaa ärsyttävällä tavalla, pelkästään tämän ymmärtämällä kielellä.

• Tarjoa mahdollisuus hypätä tekijänoikeusrikkomuksista varoittavan osion yli. Tiedän, että tämä kohta saisi MPAA:n mogulit ja ainakin heidän juristinsa kalpenemaan kauhusta ja suoltamaan FUDia, mutta tosiasia on se, ettei kukaan lue niitä tekstejä useammin kuin kerran. Itse asiassa useimmat tuskin edes lukevat varoitusta niin kuin se pitäisi tehdä, ajatuksen kanssa ja kokonaan läpi, kertaakaan, vaikka se tulisikin pakkosyöttönä joka kerta kun elokuvan haluaa nähdä.

  Kun sen varoitustekstin on kerran lukenut, on äärimmäisen raivostuttavaa joutua myöhemmillä katselukerroilla odottamaan sen pyörimistä ruudussa. Lisäksi väitän, että varoitustekstin synkkä (tyypillisesti punamustavalkoinen) ulkoasu riittää tekemään sen vaikutuksen, johon sillä tekstillä pyritään: muistuttamaan tekijänoikeusrikkomusten lainvastaisuudesta. Niinpä sen ilmestyminen ruutuun, ja reagoimispakko silloin, kun haluaa ohittaa sen, riittää.

  Joillain DVD:illä varoitusteksti on laitettu näkymään vasta elokuvan jälkeen. Tämä on kaikin puolin paras ratkaisu, sillä silloin kielivalinnat on joka tapauksessa jo tehty, ja niiden perusteella voidaan valita katsojan omakielinen versio (tosin näkemissäni, tätä ratkaisua hyödyntäneissä DVD:issä varoitus on jostain syystä siitä huolimatta näytetty kaikilla kielillä ja ruotsiksi). Lisäksi ongelma katsojan vaivaamisesta varoituksilla ja niihin reagoimisella ennen elokuvaanpääsyä on tällöin tietysti poistunut kokonaan.

• Tarjoa mahdollisuus hypätä tekijän/tuottajan tunnusanimaatioiden yli. Kuten edellisessä kohdassa, on äärimmäisen rasittavaa joutua odottamaan tunnusanimaatioiden pyörimistä ruudussa silloin, kun haluaisi vain katsoa elokuvan. Eiväthän DVD:llä olevat kohtausvalikotkaan pakota katsomaan elokuvan lopputekstejä sen jälkeen kun valittu kohtaus on katsottu. Miksi siis tekijän, tuotantoyhtiön tai, ainakin suomennettujen DVD:iden tapauksessa, markkinoijan tunnuksien on pakko antaa pyöriä ruudussa joka kerta, kun elokuvaa alkaa katsomaan?

  Kukaan ei pyri kiistämään elokuvan ja DVD:n synnyttämiseen osallistuneiden ansioita, enkä minäkään tässä siksi vaadi kaikkien näiden tunnusten poistamista DVD-levyiltä. Mutta jos niiden osallisten logojen, tietokoneanimaatioiden ja tunnusmusiikkien roisketta ruudussa on pakko katsoa, ne kääntyvät itseään vastaan: niistä tulee katsomiskokemusta ja elokuvan parissa viihtymistä häiritseviä tekijöitä (sic). Mielikuva elokuvallisista ja katsojan viihdyttämisen ansioista korvautuu mielikuvalla elokuvakelan jarrunpolkijasta.

• Kun valittavana on monta lyhyttä katkelmaa, tarjoa mahdollisuus toistaa kaikki. Esimerkiksi kokoelma elokuvan tv-mainoksia ja niinsanottuja trailereita (elokuvateatterissa näytettäviä mainoksia) on mukava lisä elokuvan DVD:llä, mutta jos niitä on enemmän kuin kolme, niiden katselu yksi kerrallaan on työlästä. Kaikkien muutaman kymmenen sekunnin mittaisten pätkien näyttäminen haluttaessa peräjälkeen (englanninkielisissä valikoissa tämä toiminto on yleensä Play all) on katsojan palvelua. Yksi lisäkohta valikossa ei maksa mitään, ja sen tuoma helpotus käytettävyydessä on merkittävä.

• Tarjoa käännetty valikko, mikäli vain suinkin mahdollista. Varsinkin Disneyn DVD:issä myös valikot on lapsia ajatellen paitsi käännetty, myös toteutettu visuaalisesti alkuperäiskielistä valikkoa mahdollisimman pitkälti vastaten, ja tämä jos mikä tekee vaikutelman laadukkuudesta. Lisäksi englanninkieliset valikot voivat tietysti olla vaikeat käyttää, jos kieltä ei ymmärrä.

  Onnekseni minä ymmärrän kyllä englantia, mutta valikoiden jättäminen vieraskielisiksi luo minulle vaikutelman hätäisesti ja mahdollisimman halvalla käännetystä DVD:stä. Jostain kumman syystä tekijänoikeusrikkomuksista varoittavat tekstit on usein paitsi käännetty, jopa sovellettu alkuperäistä visuaalista ilmettä mukaileviksi, vaikka valikoiden eteen tätä vaivaa ei olisikaan nähty. Näin on esimerkiksi Taru sormusten herrasta -elokuvien DVD:illä.

Älä tee näin -lista DVD:n tekijälle:

• Älä jätä kielivalintaa tehtäväksi asetusvalikon kautta. Oletuksena englanninkielinen DVD on englanninkielisille kätevämpi käyttää kuin heti alussa tai ainakin ennen päävalikkoa kielivalikon tarjoava DVD on kaikenkielisille, mutta kielivalikon ennen päävalikkoa tarjoava DVD on siitä huolimatta parempi.

  Perustelen tätä raa’an yksinkertaisesti sillä, että meitä, jotain muuta kuin englantia äidinkielenään puhuvia, on enemmän kuin englantia äidinkielenään puhuvia. Meille kielivalikon ennen päävalikkoa tarjoava DVD on helppokäyttöisempi kuin pelkästään päävalikon alla olevaa asetusvalikkoa kielivalintojen tekemiseen käyttävä DVD. Näin ensinnäkin siksi, että asetusvalikossa on yleensä enemmän valittavia vaihtoehtoja kuin pelkästään kieli (esimerkiksi ääniraidan kanavamäärä). Toisekseen siksi, että kun käännetyksi luvattu DVD käynnistyttyään siirtyy suoraan päävalikkoon, niin jos se päävalikko on englanninkielinen (katso tee näin -listan viimeinen kohta), on mahdotonta tietää onko omankielinen tekstitys päällä oletuksena vai onko se erikseen käännettävä päälle asetuksista.

• Älä sanele minulle, mitä minä saan tehdä omassa kodissani, omilla rahoillani maksamallani tavaralla. Tämä koskee tietysti niitä tekijänoikeusrikkomuksista varoittavia haistapaska-ukaaseja. Ne saavat niiden käyttäjänvapauksia rajoittamaan pyrkivän merkityksen ymmärtävän pelkästään vihaiseksi. Lisäksi niiden lainvoimaisuus on kyseenalainen huolimatta siitä, että nimenomaan tässä suhteessa surullisenkuuluisan tekijänoikeuslain kirjaimessa monet näistä järkyttäviltä tuntuvista rajoituksista on hyväksytty.

  Varoitukset elokuvan julkisen esittämisen luvanvaraisuudesta (öljynporauslauttojen ja muiden mielikuvitusta kiihottavien esimerkkien kera) ja kopioiden laittoman levityksen ankarista seurauksista ovat varmasti ihan paikallaan, mutta älä muotoile tekstiä niin, että sen luettuaan katsoja on epävarma siitä, rikkooko hän nyt lakia jo pelkästään pyöräyttämällä elokuvan käyntiin. Luvalla sanoen kaikki tähän asti näkemäni varoitustekstit ovat olleet liioitellun uhkaavia ja epäselviä, ja minä sentään kuitenkin kuvittelen tietäväni edes vähän siitä, miten pitkälle tekijänoikeudenhaltijan mahdollisuudet rajoittaa teoksen käyttöä ulottuvat.

  Tekijänoikeusrikkomuksista varoittavan tekstin osalta pelkkä kääntäminen ei riitä, se täytyy myös soveltaa kunkin maan lainsäädäntöä silmälläpitäen. Älä yritä haalia itsellesi enemmän määräysvaltaa kuin mitä sinulla lain mukaan on. Siitä jää katsojalle paha maku suuhun.

• Älä käytä taustamusiikkia valikoissa. Kuten hyvin tiedetään, elokuviin sävelletty musiikki on monesti viimeisen päälle paikallaan, se luo mahtavasti tunnelmaa eikä elokuva olisi ilman musiikkiaan läheskään niin vaikuttava kokemus kuin sen kanssa.

  Tästä huolimatta on virhe kuvitella, että sama musiikki toimisi valikon taustamusiikkina. Tämän virheen taustalla on kaksi pääsyytä.

  Ensinnäkin, musiikki on tehty elokuvaa, ei valikkoa varten. Kyse on siis parhaimmillaankin vain onnistuneesta sovelluksesta. Mikäli elokuvan säveltäjä tekisi erikseen musiikin valikon taustalle, se voisi toimiakin, mutta valikon taustalla toimimisen edellytykset ovat hyvin erilaiset kuin elokuvan taustalla toimimisen. Ei voida nimittäin olettaa, että valikon musiikkia kuunneltaisiin vain niiden muutamien sekuntien ajan, jonka elokuvan käynnistämiseen halutusta kohtaa halutuilla asetuksilla kuluu.

  Itse saatan joskus jättää valikon jopa useamman tunnin ajaksi pyörimään, ja nykyisillä, tyypillisesti juuri elokuvan musiikista sovelletuilla taustamusiikeilla sitä ei hermo kestäisi ilman mykistystoimintoa. Valikkoa varten sävelletyn musiikin olisi siis oltava sellaista, että se voisi pyöriä tuntikausia ilman, että se alkaisi särkeä korvia. Sellaista musiikkia puolestaan on kaikenkaikkiaankin sävelletty hyvin vähän, sillä se on äärimmäisen vaikeaa.

  Toinen syy siihen, miksi elokuvamusiikin soveltaminen valikkoon on virhe, johtuu tekniikasta. DVD:llä ei ole rajattomasti tilaa, ja sen takia valikoiden musiikillekin on varattu tilaa vain rajallinen, yleensä vieläpä hyvin pieni määrä. Tästä syystä musiikki onkin yleensä vain elokuvan musiikista otettu pätkä, joka lyhyehkön ajan (yleensä noin minuutin) jälkeen alkaa uudelleen alusta.

  Musiikin olisi siis toimiakseen oltava tällaisena loputtomiin toistuvana, lyhyenä pätkänäkin hyvin kuuntelunkestävää, eikä sellaista musiikkia tosiaankaan ole paljon. Ja näin sanon minä, joka sentään kuuntelen jopa minimalistista konemusiikkia. Kysykää vaikka 80-luvun kotitietokonepelien tekijöiltä kuinka vaikeaa kuuntelunkestävän, loputtomasti looppaavan musiikin tekeminen on. (Ocean Loader on muuten sellainen biisi, jota ainakin minä pystyn kuuntelemaan ilmeisesti vaikka tuntitolkulla kyllästymättä.)

• Älä h****tissä pakota katsomaan mainoksia. Ensinnäkään mainosten paikka ei ole elokuvan edessä, koska sellainen sijoittelu hankaloittaa joka tapauksessa DVD:n käyttöä siihen, mitä varten se on ostettu. Vaikka mainokset olisi mahdollista hypätä yli, miksi hankaloittaa elokuvan käyttöä ja heikentää katselukokemusta tällaisella tempulla?

  Vihoviimeinen virhe on sitten se, että näitä mainoksia ei pysty hyppäämään yli. Luojan kiitos, en ole itse ainakaan suomalaisissa DVD:issä vielä tähän törmännyt, mutta olen kuullut kerrottavan, että Japanissa tähänkin emämunaukseen on jo sorruttu. Mitä varten ovat fiksut insinöörit kaiken sen hienon kohtausvalikoiden ja ylihyppäysnappien toiminnan mahdollistavan ja siten käyttömukavuutta lisäävän elektroniikan DVD-laitteisiin ympänneet, jos te sitten menette ja rikotte levynne niin aivovammaisella tavalla, että niistä se käyttömukavuus on kokonaan karissut pois?

  Jos DVD:llä on tilaa, niin mikä ettei niitä mainoksiakin voisi sinne sijoittaa, mutta niiden katselun täytyy olla täysin vapaaehtoista, mikä tarkoittaa sitä, että ne on sijoitettu päävalikon alle. (Katso myös tee näin -listan kohta lyhyiden katkelmien toistamisesta.)

• Älä tee valintoja katsojan puolesta, äläkä varsinkaan käynnistä elokuvan toistoa automaattisesti. Vaikka DVD-toistin onkin paljon fiksumpi vekotin kuin vanha VHS-nauhuri, ei yksikään DVD-toistin kykene päättelemään, mitä katsoja haluaa tehdä. On äärimmäisen ärsyttävää huomata, että valikkoon jätetty DVD on alkanut pyöriä omia aikojaan, ja pahimmassa tapauksessa kielivalikkokin on hypätty yli niin, ettei elokuvassa ole edes tekstitystä, jolloin koko levy täytyy ladata uudelleen alusta.

DVD:ntekijän “tee näin”- ja “älä tee näin” -listat on Janin kirjoittama merkintä , joka julkaistiin marginaalissa sunnuntaina, 27. elokuuta 2006 klo 16:27. Merkintä kuuluu luokkiin Elokuvat, tv ja musiikki, Kuluttajuus ja siihen on lisäksi liitetty nämä tagit: DVD:t, käytettävyys, saavutettavuus. Voit tallentaa merkinnän seuraavilla linkkipalveluilla: del.icio.us, Digg, Facebook, reddit, StumbleUpon.

1. Timo
   sunnuntaina, 27. elokuuta 2006 klo 23:03

   Dvd:iden extroissa saisi olla joka featuretten yms perässä suluissa pätkän kesto minuuteissa.
2. Jani
   tiistaina, 29. elokuuta 2006 klo 10:23

   Totta, hyvä pointti tuokin!

1. maanantaina, 11. syyskuuta 2006 klo 15:38
   marginaali