Paradigmaattisuus evoluution tosiasiallisuuden vastustamisen argumenttina
#8381. Torstai, 28. toukokuuta 2009 klo 8.44.16, kirjoittanut Jani. 10
Kuin vanhoina hyvinä aikoina ikään, huomasin kirjoittelevani kommenttia josta tuli niin iso, että ajattelin tuoda sen tänne pois haaskaamasta muiden palstatilaa. #
“Mutta se mitä tarkoitin tuolla tiedeheitollani on vaikkapa tämä: on olemassa paradigma, jota on totuttu pitämään yleisenä totuutena. Jostain löytyy kiistaton esimerkki jostakin sellaisesta, joka ei sovi tähän paradigmaan. Tämä esimerkki ohitetaan, koska se ei sovi tieteentekijöiden hyväksi ja totutuksi havaitsemaan kuvaan maailman toiminnasta. Eivät he sitä pahuuttaan tee. He eivät vain halua maailmankuvansa järkkyvän. #
Minusta tieteen nimenomaan pitää sulkea ulkopuolelleen asiat, joita vastaan on todisteita, ts. jotka eivät sovi sen määritelmään totuudesta. Mutta sillä pitää olla niitä todisteita, muuten se menee uskonnoksi.” #
Paradigmaattisuushan on tosiasia, mutta se ei kylläkään tässä yhteydessä mielestäni pelaa sinun pussiisi — siis tämän keskustelunkaan kannalta (evoluutiota koskevien näkemyksiesi kannaltahan juuri se, ettei paradigmaattisuus pelaa sinun eduksesi, oli väittämäsi). #
Paradigmaattisuuden takia uuden, radikaalin ajattelun hyväksyminen edellyttää, että sen todistusvoimaisuus on radikaalisti vanhaa parempi. Tämä ei tässä yhteydessä tarkoita pelkästään sitä, että niiden todisteiden, joita teillä (ilmeisesti) on evoluution tosiasiallisuutta vastaan, tulee olla käsittämättömän teräviä — vielä evoluution puolesta puhuviakin todisteita (englanniksi) terävämpiä — vaan myös sitä, ettei Darwininkaan keksintö, joka oli yksi esimerkki paradigmanmuutoksesta, ole suinkaan saavuttanut nykyistä asemaansa kevein perustein. Siihen päästäkseen sen on siis täytynyt voittaa ihan vastaavanlainen vastarinta kuin minkä sinä nyt ilmeisesti koet estelevän omien, vallallaolevista radikaalisti poikkeavien näkemyksiesi varteenottamista. #
Tämän saavutuksen hahmottamisen kautta pystyt ehkä arvioimaan sen tähänastista todistusvoimaisuutta. En siis tarkoita sanoa, ettäkö lajien syntyä koskeva vaihtoehtoinen teorianne (josta minulla ei vielä tähän mennessä ole mitään hajua) olisi täten todistetusti väärässä ja evoluutio täten todistetusti tosiasia, vaan että tästä syystä todistustaakka on tällä hetkellä teillä. #
Minun mielestäni sen kuuluu ollakin, koska allekirjoitan sen, että radikaalisti vanhasta poikkeavat näkemykset vaativat tuekseen radikaalisti aiempia näkemyksiä vankempia todisteita. Tämä premissi ei mielestäni tee tieteestä uskontoa, vaan vain totuudessa pitäytymisen kannalta hyödyllisellä tavalla konservatiivista. Se saattaa kyllä hetkellisesti estää uusien totuuksien leviämistä, mutta ainakaan minä en usko, että evoluution tosiasiallisuuden kiistävät näkemykset olisivat tällä hetkellä tällaisia paradigmaattisuudesta seuraavan konservatiivisuuden uhreja. Ne ovat mielestäni pelkästään oman todistustaakkansa täyttymättä jäämisen uhreja. #
Koko kysymystä tieteen uskonnollisuudesta tässä yhteydessä voidaan ylipäänsä edes punnita vasta sitten, kun evoluution tosiasiallisuutta vastaan on esitetty vastaansanomattomia todisteita, jolloin tieteen eli sen tekijöiden täytyisi reagoida siihen. Jos niiltä todisteilta todellakin suljetaan silmät, niin kuin ilmeisesti tässä nyt annetaan ymmärtää, niin silloin väitteelläsi uskonnollisesta suhtautumisesta on perusteita. Ne vastaansanomattomat todisteet antavat kuitenkin nähdäkseni odottaa itseään. #
Itse asiassa silmien sulkeminen noilta evoluution puolesta puhuvilta todisteilta on nähdäkseni huomattavasti laajemmalle levinnyttä, joskin sekin onneksi sitä vain tieteen ulkopuolella. #
Vaikka ilmeisesti niin syystä tai toisesta ymmärsitkin, ei minulla ole mitään lajien syntyä koskevaa vaihtoehtoista teoriaa. Evoluutio-oppi kelpaa minulle ihan mainiosti.
Ihminen on vain ihminen, siinä kiteytettynä se mitä tuossa lainaamassasi kohdassa sanoin.
Kas vain, kas vain. Luullakseni kuitenkin ymmärsin oikein sen, mikä kirjoitukseni kannalta oli oleellista, eli, että pidät paradigmaattisuutta tieteen kannalta huonona, tai toisin päin, pitäisit parempana jollei sitä olisi.
Mikäli olin sen suhteen oikeassa, niin tämä on muuten minusta sikäli hupaisa asetelma, että tässä sinä, jota minä olen tottunut pitämään konservatiivisuuden perikuvana, toivoisit avoimuudemmuutta suhtautumisessa uuteen, ja taas minä, joka yleensä haluan jo olla tulevaisuudessa ja ainakin kaiken uuden heti tässä ja nyt, kannatan konservatiivisuutta.
Mikäli taas olin väärässä, niin oli hyvä että olin, koska ilman sitä en tietenkään olisi vaivautunut yllä olevaa kirjoittamaan.
Meinaa mennä täällä kahvi väärään kurkkuun kun saa lukea olevansa konservatiivisuuden perikuvana pidetty!
Köhhh.
Paradigmaattisuus on inhimillistä. Ihminen tuntee tärkeäksi pitää kiinni asioistaan. Siinä on hyvät puolensa, mutta toisinaan se tekee allergiseksi kritiikille.
Ok, tuon allekirjoitan.
Meinasin jo tuossa edellä tarkentaa tuota konservatiivisuuskäsitystäni, mutta se olisi mennyt turhan monimutkaiseksi siinä, joten tässä: toki tiedän paljon sinua konservatiivisempiakin tyyppejä, mutta niiden ajatuksista saan niin järkyttäviä raivo- ja ahdistuskohtauksia, että välttelen niitä mikäli vain suinkin voin. Eli edustat konservatiivisinta päätä ihmisistä minun kokemuspiirissäni — ihmisistä, joita ylipäänsä pystyn sietämään. (Ja noin kirjoitettuna tuo kuulostaa ehkä paljon ilkeämmältä sinua kohtaan kuin mitä todellisuudessa tarkoitan, mutta siis painotus on tuossa minun sietokyvyttömyydessäni eikä suinkaan sinun sietämättömyydessäsi.)
Hmm, kahvia… on saatava.
Nyt minun tekee mieleni lukea läpi kaikki blogiarkistoni ja etsiä sieltä jotain, mitä tahansa, joka saa minut näyttämään luutuneelta konservatiivilta, niin alkoi ahistaa tuo määritelmä…
Mutta ehkä menen vain ulos, siellä paistaa aurinko.
Luutuneeksi en sinua sentään luonnehtisi, kyllä muistan sinun kyenneen astumaan joskus vanhasta uuteenkin, ainakin pakottavain asiainhaarain vallitessa. :)
Hyi, aurinko!
Se meni pilveen, joten jäin sisälle.
Inspiroit minua blogipäivitykseen, tämähän on kuin vanhoina hyvinä aikoina.
Jea, beibi!
Minua neuvottiin viikonloppuna toteamaan tällaisissa, esim. evoluutioteoriaa koskevissa väittelyissä ykskantaan: “Mun paradigma on parempi kuin sun paradigma!”
Siihenpä väittely olisi ehkä syytä lopettaa, vaikka jos sen vielä välttämättä haluaisi jotenkin yrittää pelastaa, niin keksisin ainakin tämän takaportin: “Millä tavalla parempi?”