Colin McArkirae
#9578. Perjantai, 11. syyskuuta 2009 klo 14.20.37, kirjoittanut Jani. 2
Menomatkalla näin tienposkessa asetelman, jonka tulkitsin niin että siinä oli isä lapsineen, ja jälkimmäinen oli hukannut jotain arvokasta. Miehen tuskastuneisuudesta päätellen kyse ei ollut mistään vähäpätöisestä niin kuin kännykästä tai pienen tytön taskurahat sisältävästä kukkarosta. Tuntui pahalta lasta ajatellen, ja sekin että minulla olisi aikaa vaikka koko päivä haravoida sitä tienpieltä, enkä tarjoutunut koska… no, jos minusta olisi tarjoutumaan sillä lailla, minulla ei ehkä sitä aikaa olisikaan. #
Sitten näin komean koiran, ilmeisesti tanskandoggin (samanvärisen kuin oheisessa kuvassa). Se ei nähnyt minua ennen kuin olin ihan kohdalla, ja sitten se säikähti minua. Toisaalta se oli hupaisaa, toisaalta surullista, koska luulen, että koira oli kuuro tai ainakin huonokuuloinen eikä siksi tiennyt minusta, kun lähestyin kuolleesta kulmasta. #
Menin apteekkiin, jossa kävi ilmi että toinen resepteistäni olikin tyhjä. Keljutti, yleensä pidän huolta siitä etteivät ne ole tyhjiä kun menen apteekkiin, se on mummojen ja pappojen touhua semmoinen. Olin olettanut, että lääkäri olisi uusinut ne jos niissä olisi ollut uusittavia silloin kun kävin siellä niitä esittelemässä, enkä sen jälkeen ollut katsonut niitä. Lääkettä nyt kuitenkin riittää onneksi siihen saakka että saan tuon uusituksi. Se uusiminenkin hoituu kätevästi suoraan apteekin kautta. #
Sitte kävin hammashoitolassa tilaamassa aikaa, pitäisi otattaa tuo yks viisaudenhammas. Äärimmäisen leppoisa vastaanottovirkailija ei voinut tarjota parempaa kuin pääsyä 4-6 kuukauden jonon jatkoksi. Säryn kanssa sitte päivystykseen tarvittaessa. #
Sitte kävin kaupassa, siellä ei mitään erikoista. #
Paluumatkalla puhkes pyörästä kumi, metrilleen siinä paikassa missä viimeksi irtos kettinki. Jos uskoisin enteisiin niin pitäis näiden tapahtumien perusteella sittenki kulkea aina sitä turvattomampaa reittiä. #
Palatessa tienposken mies jatkoi etsintöjä yksinään, ilmeisesti nyt metallinpaljastin apunaan. Hyvä, sellaista minä siihen hyödylliseksi ajattelinkin. Toivottavasti löytää etsimänsä. #
Nyt minun tuli sääli sitä lasta, kun se on varmasti saanut kamalasti satikutia, vaikkei se sitä ole tahallaan hukannut, mitä sitten etsittiinkin. Tai ehkei olekaan saanut ja minä vain koen heti tilanteen negatiivisimmin mahdollisimmin.