I’ve seen the future and it will be
#10305. Maanantai, 2. marraskuuta 2009 klo 19.21.13, kirjoittanut Jani. 6
Ja katso; unessa minä näin… #
No hyvä on, en minä tätä oikeasti nähnyt unessa, vaan mietinpähän vain tuolla vessassa, kun ei sattunut olemaan kirjaa luettavana. #
Että. Mitä jos olisi maailma vaikka tulevaisuudessa semmoinen, että kaikki olisivat rikkaita ja vapaita. Eli että mitä tahansa tulevaisuuden ihminen haluaisikin, sen esteenä ei koskaan olisi omaisuus, eikä sellainen lainsäädännöllinen pakko joka estää ihmisiä nyt. Olisiko sellainen edes loogisesti mahdollista? #
Vapaudella ajan takaa kai lähinnä sitä, että ihminen saisi täysin vapaasti toteuttaa itseään niin kauan kun se ei vahingoita muita. Ihminen saisi ja voisi esimerkiksi tuhota itsensä huumausaineilla niin halutessaan, jos ei niin tekemällä aiheuttaisi rangaistuksen edellyttämää haittaa muille. Huumeriippuvaisenakaan hän ei joutuisi turvautumaan toisia vahingoittaviin varainhankintakeinoihin, koska… no, koska hänkin olisi rajattoman varakas, ja saisi siis kamaa tasan niin paljon kuin himoitsisi. Ja sitä myös tuotettaisiin kaikkien tarpeet tyydyttävä määrä, niukkuutta ei olisi. #
Toisin sanoen monet nykyisin moraalisista syistä käyttäytymistämme rajoittamaan asetetuista esteistä olisi poistettu. Sanon monet, koska tarkoitukseni on testata luomustani utopian mahdollisuuden varalta, ja pidän todennäköisenä, että se edellyttää “ei vahingoita muita” -eston, joka sekin tietysti on moraalinen esto, säilyttämistä. #
Mistä tällaisen ihmisen rajat löytyisivät? Sen keksimiseksi mietin nykyihmisten haaveita ja pohdin niiden toteutumismahdollisuuksia. Joku voisi esimerkiksi haluta johtaa suuria ihmisjoukkoja. Olisiko se mahdollista, jos kukaan ei tarvitsisi rahaa? Uskoisin että olisi. Tulevaisuuden yritys näyttäisi työntekijöiden motiivien takia hyvin erilaiselta kuin yritykset nykyisin. Kuvittelisin, että ne muistuttaisivat nykyistä enemmän uskonlahkoja. Työntekijät olisivat ihmisiä, jotka haluavat alistua hyvänä pitämänsä johdon alaisuuteen ja toteuttaa sen asettamia päämääriä. #
No entäpä, jos sitten joku toinen johtamishaluinen haluaisi johtaa olemassaolevaa joukkoa, eikä usko pääsevänsä tavoitteeseensa tarpeeksi nopeasti joukon itselleen mahdollisesti asettamien sääntöjen puitteissa? Siinä ehkä tulisivat ne rajat vastaan: ne olisivat lähtökohdaksi ottamani antisosiaalisen käyttäytymisen kiellon ohella kaiketikin yksinomaan sosiaalisia. #
Pyrkyrin käytettävissä olevat keinot olisivat siis kähmintää, poliittista kyynärpäätaktikointia. Ihmisiä ei voisi lahjoa rahalla, mutta jotain vaihtokelpoista varmaankin olisi. Koska tämä olisi sosiaalisten tekijöiden rajoittama maailma, vaihtokelpoinen “kama” (on vaikea edes nimittää sitä riittävän abstraktisti, sen verran tiukasti aineelliseen nähtävästi assosioin vaihdon välineet) olisi varmaankin sekin sosiaalista: asemia, suhteita. #
Saattaisi ravistella perherakenteitakin. Moni vanhempi varmasti jäisi ihan kokonaan kotiin lasten ollessa pieniä - ihan sukupuoleen katsomatta. Eipä enää pinnisteltäisi epätyydyttävissä liitoissa vain lasten ja lainojen takia, kun ero ei enää veisi konkurssi partaalle. Enää ei tarttis isien tai äitien reissata töiden perässä ympäri suomenniemeä, lasten kasvaessa kotona. Ja mitenkähän ihmisiä motivoitaisiin nykyisen kaltaisiin vuorötöihin - en ole kuullut kenenkään perheellisen miellellään tekevän vuoroputkia, jotka esim. sairaanhoitajapiireissä tuntuvat olevan tavallista. Miltähän joulupukin säkki mahtaa näyttää tälläisessä rikkaiden valtakunnassa?
Tosiaan, mitä antaa lapsille joilla on jo kaikkea? Tai jotka voisivat saada mitä tahansa… vaikka vanhemmat kieltäisivät, niin mikäänhän ei estäisi lasta hankkimasta haluamaansa lelua itse. Millaisia rajoja lapsille asetettaisiin, ja minkä uhalla niistä pidettäisiin kiinni?
tuo ajautuisi kaaokseen tuotapikaa koska ei olisi “uhkaa” millä pitää ihmisiä kurissa, esim. että heidät tapetaan jos rikkovat sääntöjä, esim. lapset jos eivät tottele vanhempiaan.. rankaisun pelko on kuitenkin ihmiskunnan yksi perustavista moottoreista.. O.o
*kehittelee nk. negatiivista utopiaa jossa elämän tarkoitus ei ole kaikkien onni vaan kaikkien onnettomuus* :P
Ah, mutta taisit lukea kuvauksestani jotain mitä en siihen pannut: en poistanut rangaistuksia vaan ainoastaan joittenkin vielä nykyisin rankaistavien tekojen rankaistavuuden. Sääntöjen rikkomisesta langetettavien rangaistusten luonteesta en sanonut mitään, joten jopa mainitsemasi kuolemanrangaistus olisi sekin mahdollinen. Rangaistuksen saadakseen ihmisen täytyisi vain tehdä jotain rangaistuksen edellyttämästi toisia vahingoittavaa, kuten vaikkapa tappaa tai silpoa. Nykyisestä se siis poikkeaisi vain siinä, että itseään saisi halutessaan vahingoittaa niin kauan kuin ei sillä välillisesti vahingoittaisi muita rangaistuksen edellyttämissä määrin. Saivartelija voisi tosin sanoa, ettei siinäkään poiketa nykyisestä, vaan että ainoastaan rangaistuksen edellyttämä määrä toisille koituvaa vahinkoa on se missä mallini on erilainen: joidenkin aineiden käytön kieltoa kaiketi perustellaan sosiaalisilla ongelmilla, joita aineiden käytön sallimisesta pelätään seuraavan.
Mallini ei toisin sanoen ole anarkistinen. Valtion väkivalta säilyisi.
Mielenkiintoinen ajatus, mutta ihmisen ahneus tekee tuosta “kaikilla sikana mammonaa” ainakin mun mielessä aika mahdottoman kaavan, sillä joku haluaisi sitä kuitenkin paljon enemmän kuin toiset. Ja koska ihmien pyrkii laittamaan kaiken johonkin lokerikkoon, niin syntyisi uusia kenties jopa abstrakteja luokkia yhteiskuntaan. Hmm nojoo, ajatus ei etene, kuume polttaa päätä.
Mitä se olisi, mitä ne enemmän kuin toiset haluavat itselleen haalisivat? Koska sitä meidän tuntemaamme mammonaa olisi niin paljon, ettei sillä olisi muuta kuin ehkä keräilyarvoa, niin voisivatko ne ahnehtijat sillä ahneutensa tyydyttää? Siitä olen samaa mieltä, että näitä ahnehtijoita varmasti olisi, mutta juuri se tekee tästä spekuloinnista minusta mielenkiintoista, etteivät he voisi tyydyttää sitä enemmyydenhaluaan ainakaan silkkaa rahaa haalimalla.