Se on niin kuin… siis, aiem­pi toi­veik­kuu­te­ni perus­tui kuvi­tel­maan, että ihmi­syy­den lima on jotain, min­kä tar­peek­si pon­nis­te­le­mal­la, ken­ties jos­kus, joten­kin, oikei­den olo­suh­tei­den val­li­tes­sa pys­tyi­si täy­del­li­ses­ti pyyh­ki­mään pois sen peit­tä­män super­tie­to­ko­neen pääl­tä. Herää­mi­nen oli sen oival­ta­mi­nen, ettei se lima ole­kaan pel­käs­tään minun itse­ni ulko­puo­lel­ta, olo­suh­teis­ta sen oman lois­ta­van sisäi­sen itse­ni pääl­le räit­tyä, vaan osa minua itseä­ni, minun oman ihmi­syy­te­ni, super­tie­to­ko­neen omaa eri­tet­tä, eikä ole kuvi­tel­ta­vis­sa ihmis­ten maa­il­maa ilman ihmi­syy­den limaa, eikä minus­ta kos­kaan tule sii­tä vapaa­ta, eikä maa­il­mal­la ole sel­lais­ta toi­voa kenes­sä­kään. #

Sitä, miten kukaan voi elää täs­tä omas­ta inhi­mil­li­ses­tä vas­ten­mie­li­syy­des­tään tie­toi­suu­des­ta huo­li­mat­ta onnel­lis­na, minä en käsi­tä. Niin pal­jon onnel­li­suut­ta on, että vai­kut­taa sil­tä ikään kuin se oli­si mah­dol­lis­ta, mut­ta sil­ti­kin se on minus­ta niin ris­ti­rii­tais­ta, että pidän tämän ilmiön aitout­ta toden­nä­köi­sem­pä­nä seli­tyk­se­nä itse­pe­tok­sen eri astei­ta ja laje­ja, jot­ka ovat tie­tys­ti tavat­to­man moni­nai­set. #

Että täl­lais­ta taas tänään mie­les­sä. Täten olet­te armah­de­tut lin­keil­tä Wiki­me­dia Com­mon­sin Bodi­ly fluids -luo­kan sisäl­töön. #