Näin unta että olin Möykky ja tap­pe­lin ensin jotain pahista vas­taan voi­tok­kaasti. Sit­ten talon kul­man takana odotti jotain val­tai­san suurta ja pelot­ta­vaa (tyy­liin Galak­tus). En oikeas­taan keren­nyt edes kun­nolla näke­mään mitä siellä oli ennen kuin uni lop­pui. Kes­kei­sintä siinä oli vain se tunne siitä kul­man takana odot­ta­van val­ta­vuu­desta ja yli­voi­mai­suu­desta. #

Super­san­ka­ria­se­telma joh­tuu tie­tysti siitä, että olen viime aikoina kat­sel­lut Mar­ve­lin piir­ret­tyjä oikein ura­kalla, eri­to­ten Ihme­ne­lo­sia (suo­sit­te­len!). Vas­tus­ta­jani puo­les­taan ovat yli­opis­to­kurssi, jonka päi­hi­tin melko kevyesti, ja nur­kan takana vaa­niva kun­tou­tus­kurssi, joka työ­har­joit­te­lui­neen kaik­ki­neen tun­tuu tähä­nas­ti­siin suo­ri­tuk­siini ver­ra­ten kolos­saa­li­selta. #

Se tun­tuu val­ve­to­del­li­suu­dessa kui­ten­kin aina­kin vielä hyvin abstrak­tilta, koska se on ajal­li­sesti niin kau­kana. En siis pel­kää sitä niin kuin unessa pel­kä­sin sitä nur­kan takana ollutta jota­kin. Yhteys on silti selvä, sillä eilen ava­sin Kelan ja Avi­ren lähet­tä­mät kir­jeet, joissa ker­rot­tiin kurs­sin alka­mi­sesta. Kon­kreet­ti­sem­maksi siis koko ajan muut­tuu, kul­man takaa pal­jas­tuu. #

Näin unta että olin Möykky ja tap­pe­lin ensin jotain pahista vas­taan voi­tok­kaasti. Sit­ten talon kul­man takana odotti jotain val­tai­san suurta ja pelot­ta­vaa (tyy­liin Galak­tus). En oikeas­taan keren­nyt edes kun­nolla näke­mään...