marginaali

Möykky

#19012. Maanantai, 27. kesäkuuta 2011 klo 15.34.29, kirjoittanut Jani.

Näin unta että olin Möyk­ky ja tap­pe­lin ensin jotain pahis­ta vas­taan voi­tok­kaas­ti. Sit­ten talon kul­man taka­na odot­ti jotain val­tai­san suur­ta ja pelot­ta­vaa (tyy­liin Galak­tus). En oikeas­taan keren­nyt edes kun­nol­la näke­mään mitä siel­lä oli ennen kuin uni lop­pui. Kes­kei­sin­tä sii­nä oli vain se tun­ne sii­tä kul­man taka­na odot­ta­van val­ta­vuu­des­ta ja yli­voi­mai­suu­des­ta. #

Super­san­ka­ria­se­tel­ma joh­tuu tie­tys­ti sii­tä, että olen vii­me aikoi­na kat­sel­lut Mar­ve­lin piir­ret­ty­jä oikein ura­kal­la, eri­to­ten Ihme­ne­lo­sia (suo­sit­te­len!). Vas­tus­ta­ja­ni puo­les­taan ovat yli­opis­to­kurs­si, jon­ka päi­hi­tin mel­ko kevyes­ti, ja nur­kan taka­na vaa­ni­va kun­tou­tus­kurs­si, joka työ­har­joit­te­lui­neen kaik­ki­neen tun­tuu tähä­nas­ti­siin suo­ri­tuk­sii­ni ver­ra­ten kolos­saa­li­sel­ta. #

Se tun­tuu val­ve­to­del­li­suu­des­sa kui­ten­kin aina­kin vie­lä hyvin abstrak­til­ta, kos­ka se on ajal­li­ses­ti niin kau­ka­na. En siis pel­kää sitä niin kuin unes­sa pel­kä­sin sitä nur­kan taka­na ollut­ta jota­kin. Yhteys on sil­ti sel­vä, sil­lä eilen ava­sin Kelan ja Avi­ren lähet­tä­mät kir­jeet, jois­sa ker­rot­tiin kurs­sin alka­mi­ses­ta. Kon­kreet­ti­sem­mak­si siis koko ajan muut­tuu, kul­man takaa pal­jas­tuu. #

Kubistinen ulottuvuus ja kaksi asuntoa

#17160. Lauantai, 12. helmikuuta 2011 klo 10.43.36, kirjoittanut Jani.

Ismael Neryn Nu no Cabide: naisvartalo punaisessa topissa ja tiukoissa shortseissa Näin tois­sayö­nä unta, että Näky­mä­tön nai­nen talut­ti super­voi­man­sa menet­tä­nyt­tä Wol­ve­ri­nea. Sit­ten lähis­töl­le avau­tui ulot­tu­vuuk­sien­vä­li­nen port­ti, jos­ta pai­kal­le ilmaan­tui­vat Hulk ja Möyk­ky. Mus­ke­li­vuo­ret tuli­vat kubis­ti­ses­ta ulot­tu­vuu­des­ta, jos­sa oli­vat siis muut­tu­neet kubis­ti­sik­si hah­moik­si. Näi­den kah­den kak­si­kon välil­lä puh­ke­si tais­te­lu, jos­sa Näky­mä­tön nai­nen jou­tui enim­mäk­seen puo­lus­ta­maan super­voi­mien­sa menet­tä­mi­sen takia hei­koil­le jää­nyt­tä Wol­ve­ri­nea. #

Vii­me yönä näin unta, että minul­la oli kak­si rivi­ta­loa­sun­toa. Toi­nen niis­tä oli ennes­tään kalus­tet­tu ihan video­nau­hu­rei­ta sun mui­ta pik­ku­jut­tu­ja myö­ten. Menin sii­hen asun­toon sam­mut­te­le­maan valo­ja ja mui­ta säh­kö­lait­tei­ta, mut­ta en saa­nut sitä video­nau­hu­ria mil­lään sam­mu­maan. Kes­ken sen tou­hun muis­tin jät­tä­nee­ni ulko-oven auki, ja samal­la het­kel­lä asun­toon tuli joku nai­nen, joka yrit­ti tees­ken­nel­lä, että asun­to oli­kin hänen. Yri­tyk­sen röyh­keys hie­man kyl­lä hämä­si minua epäi­le­mään omia aja­tuk­sia­ni, mut­ta väi­tin sil­ti sin­nik­kääs­ti ole­va­ni omas­sa asun­nos­sa­ni. Sain tämän nai­sen hää­de­tyk­si, mut­ta pois­läh­ties­sä­ni näin ulko­va­ras­tos­sa (pyyk­ki­ko­neen luo­na) toi­sen nai­sen, joka oli jo sel­väs­ti joku lai­ta­puo­len kul­ki­ja. Aloin hää­tä­mään hän­tä­kin ulos vähän ennen kuin herä­sin. #