Voi hyvä Jee­sus että minä rakas­tan tie­to­ko­nei­ta. Käyn nyt, arva­ten­kin töit­ten takia, läpi sel­lais­ta vai­het­ta, että antau­dun täl­le pak­ko­miel­teen­omai­sel­le rak­kau­del­le­ni aivan täy­sil­lä. Imen itsee­ni digi­taa­li­suut­ta enkä enää edes yri­tä pei­tel­lä sitä, että tie­to­ko­neet ovat minus­ta kai­kin tavoin parem­pia ja lähei­sem­piä kuin ihmi­set. Sil­lä, mitä ihmi­set sii­tä ajat­te­le­vat, ei ole minul­le väliä. Haluan ympä­röi­dä itse­ni tie­to­ko­neil­la, nol­lil­la ja ykkö­sil­lä, kää­riy­tyä nii­hin ja uis­ken­nel­la niis­sä. #

(Käyn nyt myös läpi jokail­tais­ta kofeii­ni­kra­pu­laa, jon­ka takia teen kym­men­tä asi­aa yhtä aikaa, tämä kir­joit­ta­mi­nen mukaan­luet­tu­na, ja olen eri­tyi­sen sen­ti­men­taa­li­nen.) #

Olen otta­nut tavak­si juo­da joka aamu lit­ran pul­lol­li­sen vet­tä. (Minä­hän siis olen yksi pul­lo­ve­den vaki­tui­sis­ta kulut­ta­jis­ta, jos­kin kulu­tan tosia­sias­sa vain nii­tä pul­lo­ja. Nii­den pese­mi­nen on niin vihe­liäis­tä, että mie­luum­min mak­san sii­tä, että joku muu tekee sen. Jos kier­rä­tys­muo­vi­pul­lo­ja myy­täi­siin tyh­ji­nä, ostai­sin sel­lai­sia, jos se oli­si eko­lo­gi­sem­paa kuin veden osta­mi­nen. Tai jos nii­tä myy­täi­siin kau­pan hana­ve­del­lä täy­tet­tyi­nä.) #

Niin, siis olen nyt ruu­kan­nut tan­ka­ta sitä vet­tä aamui­sin. Panen sen pul­lon illal­la jää­kaap­piin että se vesi on aamul­la kyl­mää. Kun aina työ­mat­kal­la sitä huo­maa, että täs­sä on mel­koi­nen jano, ehkä se tulee aamu­puu­ron alet­tua sulaa, ja yön jäl­jil­tä­kin tie­tys­ti. Mut­ta sitä ei huo­maa ennen kuin siel­lä bus­sis­sa, ja sit­ten jou­tuu vain kiu­ot­ta­maan kui­va­na. #

Niin olen siis sik­si nyt ruven­nut tank­kaa­maan. Ja kun tun­tuu, ettei töis­sä­kään muis­ta juo­da tar­peek­si. #

Se on aika rank­kaa tou­hua sen pul­lon kit­taa­mi­nen, mut­ta sen jäl­jil­tä on kyl­lä oikein mai­nio olo. Sitä on kuten sanot­tua yön jäl­jil­tä ihan kui­vua kurp­sah­ta­nut, mut­ta tar­peek­si nes­tet­tä saa­tu­aan sitä ikään kuin herää hen­kiin. #

Tosin sit­ten työ­pai­kal­le kerit­tyä­ni sitä onkin sit­ten jo ihan hal­kea­mis­pis­tees­sä. #

Huo­mi­saa­mu­na taas salil­le, jee! #