Voi hyvä Jee­sus että minä rakas­tan tie­to­ko­neita. Käyn nyt, arva­ten­kin töit­ten takia, läpi sel­laista vai­hetta, että antau­dun tälle pak­ko­miel­teen­omai­selle rak­kau­del­leni aivan täy­sillä. Imen itseeni digi­taa­li­suutta enkä enää edes yritä pei­tellä sitä, että tie­to­ko­neet ovat minusta kai­kin tavoin parem­pia ja lähei­sem­piä kuin ihmi­set. Sillä, mitä ihmi­set siitä ajat­te­le­vat, ei ole minulle väliä. Haluan ympä­röidä itseni tie­to­ko­neilla, nol­lilla ja ykkö­sillä, kää­riy­tyä nii­hin ja uis­ken­nella niissä. #

(Käyn nyt myös läpi jokail­taista kofeii­ni­kra­pu­laa, jonka takia teen kym­mentä asiaa yhtä aikaa, tämä kir­joit­ta­mi­nen mukaan­luet­tuna, ja olen eri­tyi­sen sen­ti­men­taa­li­nen.) #

Olen otta­nut tavaksi juoda joka aamu lit­ran pul­lol­li­sen vettä. (Minä­hän siis olen yksi pul­lo­ve­den vaki­tui­sista kulut­ta­jista, jos­kin kulu­tan tosia­siassa vain niitä pul­loja. Nii­den pese­mi­nen on niin vihe­liäistä, että mie­luum­min mak­san siitä, että joku muu tekee sen. Jos kier­rä­tys­muo­vi­pul­loja myy­täi­siin tyh­jinä, ostai­sin sel­lai­sia, jos se olisi eko­lo­gi­sem­paa kuin veden osta­mi­nen. Tai jos niitä myy­täi­siin kau­pan hana­ve­dellä täy­tet­tyinä.) #

Niin, siis olen nyt ruu­kan­nut tan­kata sitä vettä aamui­sin. Panen sen pul­lon illalla jää­kaap­piin että se vesi on aamulla kyl­mää. Kun aina työ­mat­kalla sitä huo­maa, että tässä on mel­koi­nen jano, ehkä se tulee aamu­puu­ron alet­tua sulaa, ja yön jäl­jil­tä­kin tie­tysti. Mutta sitä ei huo­maa ennen kuin siellä bus­sissa, ja sit­ten jou­tuu vain kiu­ot­ta­maan kui­vana. #

Niin olen siis siksi nyt ruven­nut tank­kaa­maan. Ja kun tun­tuu, ettei töis­sä­kään muista juoda tar­peeksi. #

Se on aika rank­kaa tou­hua sen pul­lon kit­taa­mi­nen, mutta sen jäl­jiltä on kyllä oikein mai­nio olo. Sitä on kuten sanot­tua yön jäl­jiltä ihan kui­vua kurp­sah­ta­nut, mutta tar­peeksi nes­tettä saa­tu­aan sitä ikään kuin herää hen­kiin. #

Tosin sit­ten työ­pai­kalle kerit­tyäni sitä onkin sit­ten jo ihan hal­kea­mis­pis­teessä. #

Huo­mi­saa­muna taas salille, jee! #

Voi hyvä Jee­sus että minä rakas­tan tie­to­ko­neita. Käyn nyt, arva­ten­kin töit­ten takia, läpi sel­laista vai­hetta, että antau­dun tälle pak­ko­miel­teen­omai­selle rak­kau­del­leni aivan täy­sillä. Imen itseeni digi­taa­li­suutta enkä enää edes yritä pei­tellä...