Mie­tis­ke­lin aamulla lini­kassa Bat­ma­nia ja Joke­ria. Nämä tyy­pit esiin­ty­vät unis­sani aika usein, jäl­kim­mäi­nen eten­kin, Yön rita­rin näke­mi­sestä läh­tien on teh­nyt. Hah­mo­jen väli­sessä konflik­tissa on tie­tysti kyse kir­joit­ta­jan itsensä pään­si­säi­sistä ris­ti­rii­doista. Mutta mil­lai­sista, sitä poh­din. #

Kyse­hän ei tämän kak­si­kon kes­ken suin­kaan ole tavan­omai­sesta hyvä vas­taan paha -ase­tel­masta. Jokeri ei ole klas­si­nen omaneduntavoittelija-super­roisto, vaan hänen pää­mää­ränsä vai­kut­ta­vat pikem­min­kin mie­li­puo­li­silta, seka­sor­ron aiheut­ta­mi­seen täh­tää­viltä. #

Ihmet­te­lin, että mitä kum­maa tämä miek­ko­nen minun pääs­säni oikein tekee. Olen miel­tä­nyt itseni enem­män Bat­ma­nin kal­tai­seksi; Bat­ma­nin, joka täh­tää jär­jes­tyk­sen palaut­ta­mi­seen tais­te­le­malla epä­jär­jes­tystä aiheut­ta­via voi­mia (kuten Joke­ria) vas­taan. #

Yri­tin aluksi sovi­tella hah­moja Dun­geons & Dra­gons -pelien neli­kent­tään. Kek­sin kui­ten­kin, että ongel­maan puree tässä tapauk­sessa parem­min täl­lai­nen sovel­lettu neli­kenttä: #

 #

Kun pil­kon oman orga­ni­soi­tu­nei­suu­teni näille kah­delle akse­lille, käy ilmi, että vaikka meto­din jär­jes­tel­mäl­li­syys (joka vas­tan­nee kuta­kuin­kin D&D:n “laillisuus”-akselia) onkin minulle ehdot­to­man tär­keää, tavoit­teen koh­dalla tilanne onkin pal­jon epä­mää­räi­sempi. Itse asiassa aina­kin pikai­sella poh­dis­ke­lulla tulin sii­hen tulok­seen, että tavoit­teena epä­jär­jes­tys on minulle pal­jon mie­lui­sampi kuin jär­jes­tys. #

Tämä selit­tää unis­sani kum­mit­te­le­van Joke­rin. Bat­man­han on jär­jes­tel­mäl­li­sesti jär­jes­tystä tavoit­te­leva hahmo, kun taas Jokeri tavoit­te­lee epä­jär­jes­tystä. Miel­län lisäksi Joke­rin meto­dis­saan jär­jes­tel­mäl­li­seksi. Mikäli Jokeri menet­te­lisi epä­jär­jes­tel­mäl­li­sesti, hän sohisi kohti tavoi­tet­taan saman­lai­sella sat­tu­man­va­rai­suu­della kuin mil­lai­nen tuo tavoite itse on. #

Yön rita­rissa Jokeri kyllä väit­tää ole­vansa “autoja jah­taava koira”, mutta vas­toin puhei­taan hän on pyr­ki­myk­sis­sään sel­västi joh­don­mu­kai­nen ja jopa juo­ni­kas (“a guy with a plan”). Päin­vas­taista vakuu­tel­les­saan hän käyt­tää hyväk­seen sitä, että hänen pää­mää­ränsä on epä­jär­jes­tys. Se on ilmei­sen teho­kas hämäys: tavoite ja metodi mene­vät meiltä hel­posti sekai­sin, vaikka ne ovat tosia­siassa eri akse­leilla. #

Esi­merkki meto­dis­saan epä­jär­jes­tyk­sel­li­sestä hah­mosta voisi olla vaik­kapa Bat­man – paluun Ping­viini, joka päät­tää het­ken mie­li­joh­teesta mm. ryh­tyä por­mes­ta­rieh­dok­kaaksi. Ping­vii­nin tapauk­sessa hämär­rys­suhde menee­kin mie­len­kiin­toi­sesti toi­sin päin: Ping­vii­nin meto­di­sen epä­jär­jes­tyk­sen takia mei­dän on vai­kea nähdä min­kä­laa­tui­nen hänen tavoit­teensa on (jos mie­le­kästä sel­laista onkaan). #

Tämä jär­jes­tyk­sen ja epä­jär­jes­tyk­sen (Bat­ma­nin ja Joke­rin) väli­nen sisäi­nen konflik­tini on vai­van­nut minua toi­si­naan kovas­ti­kin. Olin aja­tel­lut, että olen huono, typerä ja heikko, kun en pysty pääs­tä­mään irti jär­jes­tyk­sestä, vaikka kui­ten­kaan toi­saalta en enää usko­kaan sii­hen niin kuin vielä nuo­rem­pana (kun sisäl­läni asui vain Bat­man) uskoin. Tuo yllä kuvaa­mani akse­li­jako ker­too nyt kui­ten­kin, että se, mistä haluan pitää kiinni, ja se, mistä en enää kykene pitä­mään kiinni, ovat­kin kaksi eri asiaa. Voin pitää meto­dini, eikä se ei ole ris­ti­rii­dassa eri akse­lille aset­tu­van tavoit­teen kanssa. Kog­ni­tii­vi­nen dis­so­nanssi rau­keaa. #

Epä­jär­jes­tys­ta­voit­te­le­muk­seni takia olen jo pit­kään flirt­tail­lut anar­kis­min kanssa. Mutta akse­li­ja­koni pal­jas­taa täs­sä­kin suh­teessa jotain uutta: anar­kismi — aina­kin useim­mat sen muo­dot — tavoit­te­lee jär­jes­tystä, kun taas kei­noissa se ottaa vapauk­sia, joita meto­dis­saan jär­jes­tel­mäl­li­nen ei voi itsel­leen sal­lia. Minulle siis anar­kis­min kei­not edus­ta­vat pää­mää­rää, kun taas sen pää­määrä kuvaa kei­no­jani. #

Mie­tis­ke­lin aamulla lini­kassa Bat­ma­nia ja Joke­ria. Nämä tyy­pit esiin­ty­vät unis­sani aika usein, jäl­kim­mäi­nen eten­kin, Yön rita­rin näke­mi­sestä läh­tien on teh­nyt. Hah­mo­jen väli­sessä konflik­tissa on tie­tysti kyse kir­joit­ta­jan itsensä pään­si­säi­sistä ris­ti­rii­doista....