“Kir­ja vai­kut­taa hel­pos­ti var­sin vasem­mis­to­lai­sel­ta, mikä joh­tuu sii­tä, että asiois­ta esi­te­tään poik­keuk­sel­li­ses­ti useam­pi­kin puo­li.” #

Mik­si minul­le ei oikein val­ke­ne, että kuin­ka täs­sä se, että asiois­ta esi­te­tään useam­pia puo­lia, tul­ki­taan vasem­mis­to­lai­suu­den ilmen­ty­mä­nä? Edel­lä­ole­va lause on asiayh­tey­des­tään irro­tet­tu, joten jos ei se jo yksi­nään rii­tä jol­le­kul­le todis­ta­maan, että epäi­ly­ni joh­tuu vain omas­ta pöl­jyy­des­tä­ni, niin on syy­tä lukea se asiayh­tey­des­sään Per­ke­leen peris­koo­pis­sa, ennen kuin tote­aa sen kir­joit­ta­jan kom­pas­tu­neen käsit­teis­sään tai yrit­tä­vän vih­ja­ta, että perin­tei­ses­ti Suo­men his­to­ri­aa käsi­tel­täes­sä vasem­mis­to­lai­nen näkö­kul­ma jätet­täi­siin ikään kuin epä­oi­keu­den­mu­kai­ses­sa mää­rin huo­miot­ta. #

Tref­fit Gurun kans­sa kodin­ko­ne­liik­kees­sä. Nuo­ho­taan Gigant­ti perin juu­rin löy­tä­mät­tä kui­ten­kaan mitään osto­kyn­nyk­sen ylit­tä­vää, jos­kin Phi­lip­sin ulkoi­nen DVD-moni­toi­mi­ve­ko­tinKii­tos, Phi­lips, kun ker­rot­te sii­tä suo­mek­si näin­kin laa­jas­ti. herät­tää jäl­leen jo het­ken uinu­neet haa­vei­lut Fly­boo­kis­ta. Vie­lä nii­den teräs­tä­mi­sek­si käym­me Mus­tas­sa Pörs­sis­sä ihai­le­mas­sa Sonyn über­sek­si­käs­tä 12-tuu­mais­ta Vai­oa.Joo, en jak­sa­nu täs­mäl­lis­tä mal­lia tuol­ta kai­vaa, mut­ta siis 12″ näy­töl­lä ja opti­sil­la ase­mil­la sun muil­la her­kuil­la varus­tel­tu pääl­le 2k€ mak­sa­va mal­li. #

 #

Juha pelas­taa mopo­ko­neen hitau­den kans­sa pala­mis­pis­tee­seen ajau­tu­neet her­mo­rie­pu­ni lai­naa­mal­la kah­den­kym­me­nen giga­ta­vun levyn, jol­la saan var­si­nai­sen konee­ni toi­min­ta­kun­toon sik­si ajak­si, kun kajah­ta­nut Sam­sung kor­vau­tuu vaih­to­kap­pa­leel­la. Se on lähe­tet­ty eteen­päin val­mis­ta­jan vaih­det­ta­vak­si ja se kes­tää, ker­toi tyly säh­kö­pos­ti­vies­ti­vas­taus tie­dus­te­luu­ni sii­tä, että mis­sä se vii­pyy ja onko edes tul­lut peril­le. #

Ja tähän lopuk­si päi­vän kysy­mys: mitä tosi­mies tekee ham­mas­lää­kä­ris­sä? #

Vas­taus: ottaa tie­tys­ti valo­ku­via itses­tään toh­to­rin ron­kit­ta­va­na! #

Välil­lä itseä­ni­kin häm­mäs­tyt­tää se, miten ulko­koh­tai­ses­ti kyke­nen suh­tau­tu­maan oman pää­ni ton­ki­mi­seen. Tuon eili­sil­tai­sen vuo­da­tuk­sen aika­na­kaan ei mis­sään vai­hees­sa tun­tu­nut sil­tä, että teki­sin täs­sä jol­lain taval­la itsel­le­ni hal­laa. Mie­len­kiin­tois­ta on kui­ten­kin se, että sen jäl­keen, kun olin jo sam­mut­ta­nut koneen ja käy­mäs­sä nuk­ku­maan, iski jon­kin­lai­nen ilje­tyk­sen, likai­suu­den ja alas­to­muu­den tun­ne, jota en aiem­min ole tääl­lä laver­rel­tua­ni koke­nut. #

Veik­kaan, että tämä joh­tui juu­ri tuon syvä­luo­tauk­sen kak­si­puo­li­suu­des­ta, eli sisäi­ses­tä ris­ti­rii­das­ta, jon­ka tulok­se­na vää­jää­mät­tä kum­paa tahan­sa puol­ta tär­keäm­pä­nä pitä­vän sil­mis­sä toi­sen puo­len, siis toi­sen puo­len minus­ta, on olta­va vas­ten­mie­li­nen. Olen siis joko teko­py­hä, kos­ka sil­lä tie­toi­suu­te­ni tasol­la, jol­la moraa­li­ni on voi­mas­sa, uskon ole­va­ni sen moraa­li­ni mukai­siin tar­koi­tus­pe­riin pys­ty­vä (mitä en siis ole), tai sit­ten omia, hyvi­nä pitä­miä­ni elä­män­sään­tö­jä vas­toin toi­mi­va moraa­li­ton nilk­ki. #

Tänä aamu­na olen tai­pu­vai­nen pitä­mään jäl­kim­mäis­tä arvio­ta oike­aa­no­su­vam­pa­na, huo­mat­tua­ni, että nais­ten kes­ki­näi­ses­sä vihan­pi­dos­sa5.10. klo 1:24 kir­joi­tet­tu mer­kin­tä; voi­han puut­tu­vat per­ma­lin­kit! on jotain minua sai­raal­loi­ses­ti vie­hät­tä­vää. #

Haa, juu­ri tähän minä pyrin­kin vul­gaa­riu­den kam­pan­join­nil­la­ni; enem­män tätä. Tätä on todel­li­suus, ei sitä mitä meil­le yri­te­tään usko­tel­la. #

Myös minul­la on pää­hän­pint­ty­mä, mut­ta oikeas­ti ei ole, vaan se on vain huo­nos­ti valit­tu sana, jos­ta koe­tan raken­taa aasin­sil­taa johon­kin, joka on oikeas­ti enem­män­kin tai­pu­mus, joka häi­rit­see minua ole­mal­la ran­kas­ti ris­ti­rii­das­sa oman eet­ti­sen ydinkoodini[alaviite]Kernelini, hehheh.[/alaviite] kans­sa. #

Kos­ka tul­les­saan ensin tun­nus­tus voi saa­da aamu- tai ilta­teen nouse­maan nenään[alaviite]Mitä, eikö? No saa­han sitä toi­voa sentään.[/alaviite], aloi­tan kuvai­le­mal­la sitä moraa­li­ni koh­taa, jon­ka kans­sa tai­pu­muk­se­ni on ris­ti­rii­das­sa. Se kuu­luu näin: vah­vo­jen täy­tyy aut­taa, tukea ja puo­lus­taa heik­ko­ja. Tämä sään­tö on minul­le voi­mas­sa aina ja kaik­kial­la lukuu­not­ta­mat­ta eräs­tä poik­keus­ti­lan­net­ta. #

Tämän tilan­teen todis­ta­jak­si olen aina­kin tois­tai­sek­si pääs­syt pel­käs­tään fan­ta­sias­sa. Sii­nä roo­lit ovat sil­män­rä­päyk­sen ajak­si kään­ty­neet, ja tähän het­keen asti vah­vem­man ase­mas­sa ollut, ja tuo­ta ase­maan­sa hei­kom­paan näh­den vää­rin­käyt­tä­nyt, eli sor­ta­ja, onkin jou­tu­nut enti­sel­le sor­re­tul­leen, aiem­min hei­kom­mas­sa ase­mas­sa olleel­le alis­tei­seen ase­maan. Täl­löin aiem­min hei­kom­mal­la, mut­ta siis täs­sä tilan­tees­sa sil­lä vah­vem­mal­la, on oikeus vedo­ta sään­töö­ni nime­no­maan näi­tä tilan­tei­ta var­ten sää­tä­mää­ni poik­keus­ti­la-ase­tuk­seen, ja rusi­koi­da enti­nen sor­ta­jan­sa valit­se­mal­laan, mie­luus­ti mah­dol­li­sim­man veri­sel­lä ja lopul­li­sel­la taval­la. #

Jos nyt joku jo puto­si kär­ryil­tä, ker­rat­ta­koon, että tuo kaik­ki­neen oli vie­lä kuvaus­ta sii­tä moraa­li­sään­nös­tä­ni (poik­keuk­si­neen), jon­ka koen hyväk­si omi­nai­suu­dek­se­ni. Nyt seu­raa se, jos­ta en ole ylpeä. #

Minä tun­nen vetoa heik­kou­teen. Ei, nyt minä yri­tän kier­rel­lä asi­aa. Minus­ta tun­tuu, että minä saa­lis­tan ihmi­siä, jois­sa vais­toan heik­kouk­sia. Tai saa­lis­tai­sin, jos oli­sin tuol­la ulko­na; yhtä pal­jon, kuin yri­tän suo­jel­la itseä­ni ihmi­sil­tä, minä teen sen sik­si, että haluan suo­jel­la ihmi­siä itsel­tä­ni. #

Kun olen kans­sa­käy­mi­ses­sä, tai saan mitä tahan­sa kaut­ta tie­toa ihmi­ses­tä, vaik­ka­pa pas­sii­vi­ses­ti­kin, luke­mal­la, mitä hän itses­tään kir­joit­taa, minun pääs­sä­ni sähi­see huip­pu­herk­kä sen­so­ri, joka skan­naa sisään tule­van infor­maa­tion, poi­mien sii­tä kaik­ki mah­dol­li­set mer­kit ihmi­sen hen­ki­ses­tä tilas­ta; ongel­mis­ta, häi­riöis­tä, arois­ta aihea­lueis­ta. Kun olen tilan­tees­sa, jos­sa ihmi­siä on useam­pia, minul­la on pet­tä­mä­tön kyky hyvin lyhyen ajan kulues­sa muo­dos­taa ikään kuin leijonan[alaviite]Vai suden?[/alaviite] vais­to­mai­nen käsi­tys sii­tä, mikä anti­loo­peis­ta hyp­pää hie­man mui­ta lyhyem­piä hyp­py­jä, on hie­man mui­ta epä­var­mem­pi liik­keis­sään, rea­goi hie­man hitaam­min. #

Joh­tuen juu­ri sii­tä, että tämä koh­dis­tu­mi­se­ni nime­no­maan tuol­lai­seen yksi­löön saa­lis­tus­tar­koi­tuk­ses­sa on niin perin juu­rin vas­toin edel­lä kuvaa­maa­ni moraa­lia­ni, tämä käy­tök­se­ni tosia­sial­li­nen syy ei kos­kaan saa­vu­ta tie­toi­suut­ta­ni, vaan se jou­tuu otta­maan itsel­leen naa­mioi­ta. Minus­ta tulee koh­te­lias, osaa­ot­ta­va, myö­täi­le­vä, ja ajau­dun tois­tu­vas­ti tilan­tei­siin, jois­sa uskot­te­len itsel­le­ni ove­las­ti itse asias­sa nime­no­maan toteut­ta­va­ni moraa­lia­ni välit­tä­mäl­lä tuos­ta yksi­lös­tä, pitä­vä­ni huol­ta, suo­je­le­va­ni. Samaan aikaan minä kui­ten­kin tosia­sias­sa hyväk­si­käy­tän tätä ihmis­tä; ammen­nan loput­to­man tyh­jään itsee­ni minuut­ta toi­ses­ta, syön jo ennes­tään hei­kon vähäs­tä. #

Tämä on se koh­ta teks­tiä, johon raken­teel­li­ses­ti kuu­lui­si jon­kin­lai­nen apo­lo­gia tai toi­voa-anta­va seli­tys. Sel­lai­sen ole­mas­sao­lo kui­ten­kin teki­si saman tien tyh­jäk­si koko juu­ri kuva­tun moraa­li­sen ris­ti­rii­dan voi­vot­te­lun, jol­loin sitä ei minun oli­si tar­vin­nut tuo­hon ylös kir­joit­taa. Kir­joi­tin, ∴ sel­lais­ta ei ole. #

Ykkö­sen kuu­lut­ta­ja mai­nit­si tuos­sa juu­ri, että huo­mi­sek­si ohjel­ma­tie­toi­hin mer­kit­ty Ykkös­do­ku­ment­ti (alaot­si­kol­taan “Nor­maa­lia elä­mää”) on perut­tu sen ohjel­ma-aikaan sopi­mat­to­man mate­ri­aa­lin vuok­si. Lie­kö sil­lä mitään teke­mis­tä sen kans­sa, että kysei­sen ohjel­man koti­si­vu on täl­lä het­kel­lä tavoit­ta­mat­to­mis­sa. Koso­von albaa­ni­pa­ko­lais­ten kotiin­pa­lus­ta tuo ker­too, joten lie­nee jouk­ko­hau­dois­ta kyse sii­nä sopi­mat­to­mas­sa mate­ri­aa­lis­sa. #

Minus­ta on tosi hyvä jut­tu, että tämä lap­sien suo­je­lu niil­le yksin käsi­tel­tä­vik­si lii­an ras­kai­den asioi­den tuput­ta­mi­sel­ta ote­taan nyky­ään vaka­vas­ti. #

Post Scrip­tum: Näin ilta­kym­me­nel­tä se jo vas­taa, ja itse jak­soa käsit­te­le­vä sivu myös. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]4.10.2004[/klo] 22:13 Lisä­sin jäl­ki­kir­joi­tuk­sen ja tar­ken­sin sivun osoit­teen sik­si, mihin alku­pe­räi­nen ohjasi.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #