Ostos-tv:ssä mai­nos­tet­tiin Ab Revo­lu­tio­nize­ria niin vakuut­ta­vas­ti, että oli pak­ko saa­da toi­nen mie­li­pi­de ja sel­lai­nen löy­tyi Epinions.com:sta. #

[Jaa, nyt­kö sitä ollaan jo niin onnet­to­mas­sa jamas­sa, että kat­sel­laan Ostos-tv:tä? Eikun, het­ki­nen hei, eihän tämä ole­kaan PA:n blo­gi! Mitä per­ha­naa minä tääl­lä teen?! Tss­hi­uuuhhhh…!] #

Ilmei­ses­ti tuo lai­te on kai­ken kaik­ki­aan ihan jees, jos­kin noin simp­pe­lik­si veh­keek­si aika hin­ta­va - itse asias­sa juu­ri se oli se, min­kä halusin kuul­la­kin, kos­ka sil­tä se minus­ta­kin näyt­ti. Lisäk­si, jos sel­kä ja nis­ka eivät sii­tä rasi­tu, voi saman liik­keen teh­dä ilman lai­tet­ta­kin, vaik­ka suo­rin jaloin jos voi­maa pii­saa. (Huom! Jos olet Ab Revo­lu­tio­nize­rin mark­ki­noit­si­joi­ta, pyy­täi­sin lähet­tä­mään spon­so­ri­ka­maa, aihet­ta tule­vai­suu­des­sa käsit­te­le­viä blo­gi­pos­tauk­sia vas­taan. Mut­ta… eihän tämä ollut­kaan Viis­tol­la pin­nal­la! Kuka minä olen? Mis­sä minä olen?!) #

Maxxuk­se­ni toi­mii kyl­lä ihan hyvin, mut­ta teke­mäs­sä­ni kes­ki­ta­son ohjel­mas­sa vat­sa­li­hak­set jää­vät minus­ta aika vähäl­le. Sii­nä oli­si oma ohjel­man­sa pel­kil­le vat­sa­li­hak­sil­le­kin, mut­ta kah­den koko­nai­sen ohjel­man teke­mi­nen rin­nak­kain oli­si tur­han työ­läs­tä. Tuo voi­si olla sopi­va lii­ke sii­hen lisäk­si. #

Tämä on kai nyt mie­len pääl­lä kun piti aurin­gon­pais­teil­mo­jen yllä­tet­tyä täs­sä vii­kol­la repäis­tä far­kut jal­kaan vain tode­tak­seen, että se oli edel­leen aika työ­läs­tä, kos­ka olen niin lihav minul­la on niin val­ta­va penis. (No niin! Nyt minä taas muis­tan, kuka olin.) #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]25.8. 13:51[/klo] Päi­vi­tin Ab Revo­lu­tio­nize­rin osoitteen.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Hyvä on, rou­va Psy­koa­na­lyy­tik­ko, ja muu­ten, teil­lä on oikein muka­van­peh­meä soh­va tääl­lä, no niin… #

Syn­nyin käsit­tääk­se­ni Rova­nie­mel­lä, ja kou­lun alkua edel­tä­neet vuo­det asuim­me Savu­kos­kel­la, joka on pie­ni, tai siis pin­ta-alal­taan ehkä suh­teel­li­sen suu­ri mut­ta asu­kas­lu­vul­taan mitä­tön lap­pi­lais­kun­ta, joka tun­ne­taan ehkä par­hai­ten Kor­va­tun­tu­ris­ta, kui­va­li­ha­mark­ki­nois­ta ja kes­ki­kal­ja­fes­ti­vaa­leis­ta. Olin kuu­lem­ma koliik­ki­vau­va. Olin kol­me­vuo­tias kun Jan­ne syn­tyi. Muis­tan punai­set sukat, jot­ka sain, kun menim­me isän kans­sa kat­so­maan äitiä syn­ny­tys­osas­tol­la. Äiti oli per­he­päi­vä­hoi­ta­ja, isä säh­kö­asen­ta­ja. Minul­la oli kel­tai­nen sade­tak­ki ja kol­mi­pyö­rä, myö­hem­min cros­si­pyö­rä jos­ta olin kovas­ti ylpeä, vaik­ka sii­nä oli vii­nin­pu­nai­set eli vähän tyt­tö­jen väri­set peh­mik­keet. Muis­tan naa­pu­rin pojan, jol­le lai­na­sin sitä, ja joka kaa­tui sil­lä, ja jon­ka isä tuli sen jäl­keen huu­ta­maan minul­le sii­tä. Muis­tan toi­sen naa­pu­rin pojan, jol­la oli vih­reät sil­mät ja joka asui äitin­sä kans­sa. Muis­tan tai­tel­ta­van lelu­pe­ris­koo­pin, jol­la lei­kin kun kävin heil­lä kyläs­sä. Muis­tan kun polii­sit vie­rai­li­vat naa­pu­ris­sa. #

Muis­tan naa­pu­rin tytön, johon olin rakas­tu­nut ja joka oli minul­le ystä­väl­li­nen. Muis­tan hänen pik­ku­vel­jen­sä, joka söi hiek­ka­laa­ti­kon hiek­kaa. Muis­tan kun minä­kin mais­toin ja miten ikä­väs­ti hiek­ka nars­kui ham­pais­sa, enkä voi­nut käsit­tää, miten se poi­ka söi sitä. Muis­tan satei­set ja har­maat päi­vät, jot­ka jo sil­loin oli­vat par­hai­ta, rivi­ta­lon sora­pi­has­sa, kel­tai­ses­sa sade­ta­kis­sa. Muis­tan, kuin­ka joku naa­pu­rin pojis­ta pani kie­len­sä mat­to­te­li­nee­seen tal­vel­la. Muis­tan lähi­met­sän suu­ren kiven, ja sen, kun jon­kun kave­rin kans­sa löy­sim­me pul­lo­ja, jot­ka, olin oppi­nut, palau­te­taan kaup­paan, kos­ka niis­tä saa rahaa. Muis­tan, kuin­ka sen kave­rin ylly­tyk­ses­tä kokei­lin minä­kin, mil­tä tun­tui­si palaut­ta­mi­sen sijas­ta nii­den rik­ko­mi­nen. Sain haa­van kätee­ni enkä saa­nut rahaa. #

Muis­tan kor­va­lap­pus­te­reot, jot­ka sain palau­tus­pul­lois­ta saa­tu­ja raho­ja kerät­tyä­ni (en muis­ta sain­ko van­hem­mil­ta lisäk­si pal­jon­kin avus­tus­ta, enkä muis­ta luis­ti­mia, jol­lai­set käsit­tääk­se­ni sain myös). Muis­tan, että olin kor­va­lap­pus­te­reois­ta ylpeä ja se tun­tui suo­ras­taan maa­gi­sel­ta esi­neel­tä. Se oli punai­nen ja myö­hem­min sii­tä irto­si kaset­ti­pe­sän kan­si, niin kuin kai­kis­ta kaset­ti­soit­ti­mis­ta, jot­ka muis­tan, oli irron­nut kaset­ti­pe­sän kan­si. Muis­tan har­maan ja nyky­mit­ta­puul­la mas­sii­vi­sen ja ruman kaset­ti­soi­tin­ra­dion. Muis­tan, kun tele­vi­sios­ta tuli jou­lu­na Dis­neyn Lumik­ki ja seit­se­män kää­piö­tä ja sekin tun­tui maa­gi­sel­ta, usko­mat­to­mal­ta. Muis­tan kat­so­nee­ni ahke­ras­ti Pik­ku­kak­kos­ta ja Las­ten tv puo­li kuut­ta, muis­tan jou­lu­ka­len­te­rin His­ta­mii­ni-hevo­sen ja hii­ren, ja sen ker­ran, kun tajusin mat­kal­la jos­ta­kin jon­ne­kin, etten näki­si tänään Tao-Tao­ta ja minul­la pää­si itku ja äiti huusi vihai­ses­ti (luul­ta­vas­ti, ettei voi Tao-Taok­si muut­tua). #

Muis­tan kun äiti ja isä rii­te­le­vät ja minua pelot­taa aivan val­ta­vas­ti ja itken, mut­ta rii­ta ei lopu, mut­ta sit­ten isä loh­dut­taa ja sanoo, ettei­vät äiti ja isä rii­te­le vaan tämä on vain sana­so­taa, ja minul­la on heti pal­jon parem­pi olo. Muis­tan punai­sen muo­vi­kul­hon, jos­sa teh­tiin mäs­kiä (kaa­kao-kau­ra­ryy­ni-voi­ta) ja johon kerät­tiin nii­tä palau­tus­pul­lo­ra­ho­ja kun nii­tä las­ket­tiin. Muis­tan peh­meän muo­vi­leh­män, johon tuli tai jos­sa oli lovi, jota levit­tä­mäl­lä näki sen sisäl­le, se oli tyh­jä. #

Olin nouse­mas­sa bus­siin, kun kus­ki äräh­ti. Oves­ta, siis etuo­ves­ta, samaan aikaan tulos­sa ollut mum­mu oli­si ilmei­ses­ti hänen mie­les­tään tar­vin­nut rei­tin vapaak­si aina kir­kon por­tail­le asti, kun ei hän­tä var­ten nime­no­maan jät­tä­mä­ni tila ilmei­ses­ti kus­kil­le kel­van­nut. Jäin, kuten taval­lis­ta, sanat­to­mak­si, kos­ka hyök­käys tuli niin yllät­täen. #

On se per­ke­le kum­ma, mis­tä noi­ta oidi­paa­li­komplek­sip­sy­ko­paat­te­ja kus­keik­si saa­daan. Seu­raa­val­la mum­mon­jät­tö­py­sä­kil­lä se jäi jut­te­le­maan sen­ker­tai­sel­le mum­mul­le muka­via. Ajat­te­lin, että seu­raa­vak­si var­maan alkaa nus­si­maan sitä mum­moa siel­lä edes­sä. #

Sitä pait­si mis­tä vitus­ta kyy­tiin nouse­van mat­kus­ta­jan pitäi­si tie­tää, onko siel­tä nyt joku inva­li­di tulos­sa pois, kun jat­ku­vas­ti joka puo­lel­la lin­ja-autos­sa teroi­te­taan sitä, että edes­tä sisään ja kes­kel­tä pois. Sitä olet­taa lii­ken­teen suju­van myös bus­sin sisä­puo­lel­la jos ker­ran ulko­puo­lel­la­kin. #

Minä olen kyl­lä sitä miel­tä, että se on surul­lis­ta, miten kai­kin puo­lin huo­nos­ti mum­mut ja muut hei­kom­pio­sai­set on otet­tu jul­ki­sis­sa kul­ku­neu­vois­sa huo­mioon aina­kin Jyväs­ky­läs­sä, jon­ka autot­kin ovat var­maan saa­ta­na jos­ta­kin enti­ses­tä Neu­vos­to­lii­tos­ta, alueil­ta, jon­ne van­hat lin­ja-auton­raa­kit on vie­ty kuo­le­maan. Kyl­lä koh­te­lias saa ja pitää­kin olla, mut­ta sitä koh­te­lias­ta odot­ta­mis­ta pitäi­si minus­ta kus­kien har­joit­taa sii­nä vai­hees­sa, kun mummu/pappa/invalidi on nouse­mas­sa kyy­tiin, jot­ta mummu/pappa/invalidi pää­see sin­ne mum­mu/­pap­pa/in­va­li­di-pai­kal­le, joka on nime­no­maan sijoi­tet­tu sin­ne kes­kio­ven vie­reen sitä var­ten, että ne mummut/papat/invalidit pää­se­vät siel­tä käte­vim­min pois niin kuin muut­kin. #

Mut­ta ei, kum­mas­ti se vaan sil­loin on kii­re ja mum­mut ovat tämän kyl­lä oppi­neet ja sik­si jou­tu­vat jumit­tu­maan aina sii­hen etu­penk­kiin, kos­ka muu­ten saat­taa löy­tää itsen­sä pian siel­tä auton lat­tial­ta lonk­ka poik­ki, kun kus­ki on jo läh­te­nyt liik­keel­le. #

Ja sit­ten joku täm­möi­nen saa­ta­nan pas­ka­pää kuvit­te­lee teke­vän­sä pal­ve­luk­sen kun hyy­sää nii­tä mum­mo­ja siel­lä edes­sä. Meni­si per­ke­le kotiin­sa runk­kaa­maan mum­mon­ku­vil­le. #

Kyl­lä sai taas haa­veil­la veit­ses­tä mul­kvis­ti­kus­kin kur­kus­sa. Sii­nä­hän pihi­set kus­kin­käs­ky­jä­si, vitun ääliö. #