Tänä ilta­na ykkö­sel­tä viit­tä vail­le kym­me­nen tulee Bas­ker­vil­len koi­ra. Kan­nat­taa kat­soa! Minul­la­pa onkin tämä dee­vy­käl­lä kun sala­kul­je­tin sen ale­hin­tai­se­na (5,95 €) Netant­ti­las­ta äidin ver­ho­jen muka­na (joten sääs­tyin pos­ti­ku­luil­ta ja lopul­ta sit­ten itse levyn­kin hin­nal­ta kun äiti halusi lah­joit­taa sen). #

“Sir Art­hur Conan Doy­len klas­si­nen jän­ni­tys­ta­ri­na uute­na tul­kin­ta­na. Sher­lock Hol­mes ja Dr. Wat­son koh­taa­vat Englan­nin num­mil­la vas­tus­ta­jan, joka ehkä on voit­ta­ma­ton.” #

Yle: “Bas­ker­vil­len koi­ra” #

Muh­keas­ta nimes­tään huo­li­mat­ta Ric­hard Rox­burgh ei sen­tään vedä ver­to­ja Bret­til­le, mut­ta tuos­ta eri­lai­ses­ta Wat­so­nis­ta minä tyk­kään. Mies­pa­ri­val­ja­kon kes­ki­näi­sen suh­teen vinou­tu­nei­suus­kin (etten sanoi­si perä­ti queer­ness) koros­tuu minus­ta jos­tain syys­tä täs­sä tv-elo­ku­vas­sa mie­len­kiin­toi­ses­ti. #

Puvus­to ja goot­ti­lai­set puit­teet ovat tie­tys­ti mah­ta­vat, tum­man­pu­hu­va jousi­musiik­ki sopii kuin nyrk­ki sil­mään ja koko­nai­suu­den kruu­naa­vat hal­val­la teh­dyt eri­kois­te­hos­teet. #

 #

Tänään kerä­sin yhteen vii­mei­set, tääl­lä vie­lä majail­leet jään­teet elä­mä­ni mer­kit­tä­vim­mäs­tä kuu­den ja puo­len vuo­den jak­sos­ta, kun sovit­tiin että ne nou­de­taan tääl­tä pois. #

Lopuk­si leik­ka­sin hänen nimen­sä pois oves­ta­ni veit­sel­lä. #

(Kos­ka tätä ei voi sanoa ilman, että se kuu­los­taa dra­maat­ti­sel­ta, teko­dra­maat­ti­sel­ta tai muu­toin vain sil­tä kuin sii­hen sisäl­tyi­si enem­män kät­ket­ty­jä mer­ki­tyk­siä kuin sii­hen todel­li­suu­des­sa sisäl­tyy, en edes yrit­tä­nyt.) #

Tois­tai­sek­si tämä kaik­ki ei ole saa­nut minua pois tolal­ta­ni. Tun­nen kyl­lä kihel­möin­tiä, jol­lais­ta jo ker­ran veril­le raas­te­tun ja arpeu­tu­mas­sa ole­van, mut­ta sil­ti yhä­kin kutia­van ihon raa­pi­mi­nen aiheut­taa. Mut­ta se, ettei mie­le­ni ole tämän päi­vän aika­na onnis­tu­nut repi­mään taas ker­ran itse­ään pala­sik­si näi­den tapah­tu­mien sil­le tar­joa­mil­la aseil­la, saa minut varo­vas­ti toi­vo­maan, ettei niin tule tapah­tu­maan­kaan. #

Täs­tä illas­ta alkaen seu­raa­vat nel­jä iltaa setä on ihan hil­jaa kel­lo kuu­des­ta yhdek­sään, sil­lä setä tal­len­taa IX:ttä kan­sain­vä­lis­tä Sibe­lius-viu­lu­kil­pai­lua (riip­pu­mat­ta sii­tä, miten Yle sen kir­joit­taa). #

Niin ja tänä ilta­na ja vii­kon pääs­tä setä on koto­na eikä ryh­mäs­sä sil­lä ryh­mäs­sä on loma­viik­ko nyt ja ensi vii­kol­la on itse­näi­syys­päi­vä. w00t! #

“Ryh­män tavoit­tee­na on hank­kia Tom­mi Lin­del­lin All Rights Reser­ved -tai­de­teos. Tai­de­teos ei tule kenen­kään yksi­tyi­seen käyt­töön, vaan teos­ta lai­na­taan museoi­hin ja mui­hin jul­ki­siin tiloi­hin. Lopuk­si (vii­meis­tään 1.1.2008) teos lah­joi­te­taan Nyky­tai­teen museo Kias­mal­le. […] #

Yri­täm­me sopia tai­te­li­jan kans­sa, että teos saa­daan myös jake­luun netis­sä, jot­ta mah­dol­li­sim­man moni kulut­ta­ja pää­see naut­ti­maan sii­tä.” #

L. Romp­pai­nen (via Inner­face to Moi­ra­ver­se): “All Rights Reser­ved -tai­de­teok­sen han­kin­ta” #

“Tom­mi Lin­del­lin »All Rights Reser­ved« - sävel­lys­tä on tal­tioi­tu ainoas­taan yksi kap­pa­le, ja se on lukit­tu […] CD-radio­soit­ti­men sisään Abloy-lukol­la. Lukon avain säi­lyy teok­sen teki­jäl­lä, ja mikä­li teok­sen osta­ja halu­aa teh­dä musii­kis­ta digi­taa­li­sen kopion, on hänen neu­vo­tel­ta­va asias­ta hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti suo­raan teki­jän kans­sa.” #

T. Lin­dell: Myy­dään eni­ten tar­joa­val­le: “All Rights Reser­ved” #

Minus­ta tuli jo toi­sen ker­ran lyhyen ajan sisäl­lä kek­si­mai­nos­ten uhri tänään, kun ostin Domi­no­ja sen jat­ku­van “se on Domi­no vain jos sii­nä lukee Domi­no” -pom­mi­tuk­sen seu­rauk­se­na. #

Mum­mi osti aina ennen van­haan Domi­no­ja ja sit­ten kun menin mum­mi­laan niin minä saa­toin syö­dä nii­tä yhden pöt­kön yhteen pöt­köön myös mum­mi­las­sa juo­maan oppi­ma­ni kah­vin kans­sa. #

Erääl­lä ker­ral­la mum­mi taas kai­voi kaa­pis­ta Domi­not ja minä aloin kuo­la­ta kuin Ivan Pav­lov vain havai­tak­se­ni suu­rek­si häm­men­nyk­sek­se­ni, että mum­mi oli­kin joko kokei­lun­ha­lus­ta tai toden­nä­köi­sim­min epä­huo­mios­sa osta­nut mint­tu-Domi­no­ja. (Kuin­ka aikui­set voi­vat olla niin epä­huo­mios­sa, että ereh­ty­vät täl­lä taval­la?) Kai­ken uuden suh­teen ennak­ko­luu­loi­suu­des­ta­ni huo­li­mat­ta­ni mais­te­lin nii­tä ja ne oli­vat hir­vei­tä! Mikä muser­ta­va pet­ty­mys! #

Nyt ostin mai­to­suklaa­täyt­tei­siä Domi­no­ja vaik­ken sel­lai­sia muis­taak­se­ni kos­kaan aiem­min ole­kaan mais­ta­nut, mut­ta ris­ki­hän näis­sä on ole­ma­ton, kos­ka mai­to­suklaa­täyt­tei­set suklaa­kek­sit nyt vaan yksin­ker­tai­ses­ti eivät voi olla paho­ja. Söin jo pöt­köl­li­sen ja täs­tä var­mis­tuin. Eivät ne nyt kum­min­kaan niin hyviä olleet mai­don kans­sa kuin kah­vin, mut­ta kun en kah­via enää juo. #