Tänään on ensim­mäis­tä ker­taa ikä­vä ruo­kaa. Lähin­nä sil­lä lail­la psyyk­ki­ses­ti, siis sen tuot­ta­maa mie­li­hy­vää ja loh­tua. Kään­täen, nyt tun­tuu tosi loh­dut­to­mal­ta aja­tel­la syö­mis­tä ja sitä ettei sel­lai­nen mäs­säi­ly­her­kut­te­lu, joka sitä loh­tua par­hai­ten tuo, jos sekään, ole mil­loin­kaan vail­la ter­vey­den kan­nal­ta nega­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia. Eikä tätä var­maan yhtään hel­pot­ta­nut se kir­jas­tos­sa Kulut­ta­ja-leh­des­tä luke­ma­ni sip­si­ver­tai­lu. Ole­straa, me tar­vit­sem­me ole­straa! #

Ei tämä sil­ti kui­ten­kaan tähän men­nes­sä ole niin kovak­si hen­ki­sek­si koet­te­le­muk­sek­si osoit­tau­tu­nut kuin etu­kä­teen vähän pel­kä­sin. Tuo samai­nen loh­dut­to­muus vai­vaa minua sil­loin täl­löin muu­ten­kin, siis nor­maa­li­ruo­ka­va­liol­la­kin. Ja huo­men­na puo­lil­ta­päi­vin sitä ollaan jo puo­li­vä­lis­sä kuu­ria. #