Vii­mei­nen tomaat­ti­me­hu­purk­ki tyh­je­ni jus­tiin­sa, vii­mei­nen pork­ka­na­me­hu­pul­lo tyh­je­ni eili­sil­ta­na ja vii­mei­nen vihan­nes­me­hu­pul­lo tyh­je­nee tänä ilta­na. Mitä kulu­nees­ta vii­kos­ta jäi käteen? #

No ensin­nä­kään tämä ei ollut lähes­kään niin kivu­lias­ta hom­maa kuin etu­kä­teen kuvit­te­lin ja pel­kä­sin. Juo­mal­la rut­kas­ti vet­tä ja ryt­mit­tä­mäl­lä päi­vit­täis­ten nel­jä­sa­dan kalo­rin saan­nin tasai­ses­ti nel­jään osaan näl­kä pysyi aisois­sa, eikä täs­tä siten toi­saal­ta myös­kään mitään var­si­nais­ta kär­si­my­se­lä­mys­tä pääs­syt muo­dos­tu­maan. #

Itse asias­sa olo­ni ei mis­sään vai­hees­sa ollut kovin hute­ra, joten jou­duin oikeas­taan käyt­tä­mään enem­män tah­don­voi­maa estääk­se­ni itseä­ni läh­te­mäs­tä len­kil­le kuin syö­mi­ses­tä pidät­täy­ty­mi­seen. Min­kään­lais­ta hen­kis­tä lip­su­mis­ta ei tapah­tu­nut, eli en syö­nyt mitään yli­mää­räis­tä vaan pysyin ihan visus­ti suun­ni­tel­lul­la mehu­lin­jal­la koko vii­kon ja sii­hen tus­kin tulee muu­tos­ta tämän vii­mei­sen­kään illan aika­na. #

Ensim­mäis­ten kol­men päi­vän aika­na (lähin­nä nes­teen­pois­tu­mas­ta joh­tu­va) pai­non­las­ku oli vaa­ti­ma­ton­ta sii­hen näh­den mitä olin odot­ta­nut. Seu­raa­vi­na kol­me­na päi­vä­nä pai­no sit­ten rysäh­ti alas vauh­dil­la. Eili­sen jäl­keen vauh­ti näyt­tää taas hidas­tu­neen, mut­ta yhden vuo­ro­kau­den vaih­te­lun perus­teel­la on tie­tys­ti vai­kea sanoa ete­ni­si­kö tämä kuih­tu­mi­nen täl­lai­sis­sa kol­men päi­vän sykleis­sä myös jat­kos­sa. On joka tapauk­ses­sa mie­len­kiin­tois­ta näh­dä kuin­ka pal­jon vii­kon aika­na kai­ken kaik­ki­aan kadon­neis­ta paris­ta-kol­mes­ta kilos­ta tulee takai­sin ja kuin­ka pian. #

Epä­miel­lyt­tä­vin­tä täs­sä ehkä lop­pu­jen lopuk­si oli tuo lii­kun­nas­ta pidät­täy­ty­mi­nen, kos­ka kun­non käve­ly­len­kis­tä irtoa­vat endor­fii­nit ovat syö­mi­sen ohel­la har­vo­ja pie­niä mie­li­hy­vän­läh­tei­tä­ni, ja arvioi­sin mie­lia­la­ni kär­si­neen sii­tä täl­lä vii­kol­la sel­väs­ti. Viik­koa pidem­pi paas­to ei siis fysio­lo­gi­ses­ti oli­si luul­ta­vas­ti kovin­kaan pal­jon tätä kovem­pi koet­te­le­mus, mut­ta oma­ni kal­tais­ta, pie­nen­pien­tä elä­mää elä­vän masen­nus­po­ti­laan psyy­kel­le se ei vält­tä­mät­tä oli­si hyväk­si. #

“Näl­kä kär­jis­tää kont­ras­tia.” #

Peter Høeg: Lumen taju, s. 116 #