Kävin siis eilen kau­pun­gin­kir­jas­tos­sa (ihan aukio­loai­kaan, en lait­to­min kei­noin), mut­tei se Kulut­ta­ja-leh­den sip­si­jut­tu ollut se syy, vaan etsis­ke­lin kehon­ra­ken­nus­kir­jal­li­suut­ta. Sitä oli kui­ten­kin ihmeen vähän. Jopa tääl­lä Kel­tin­mäen kir­jas­tos­sa sitä tun­tui minus­ta ole­van enem­män, ja enin osa oli peräi­sin jos­tain 70- ja 80-luvuil­ta. Ilmei­ses­ti kaik­ki lihas­ten ja ras­van hal­lin­nan kaut­ta tapah­tu­va kehon­muok­kaus­kir­jal­li­suus kui­ten­kin sil­ti on kehon­ra­ken­nus­kir­jal­li­suut­ta, vaik­ka kehon­ra­ken­nus-sana bodauk­ses­ta puhu­mat­ta­kaan tuo mie­leen vas­ten­mie­li­sen epä­luon­nol­li­sil­ta näyt­tä­vät mus­ke­li­jam­pat, ja juu­ri sel­lais­ten kuvil­la nämä muu­ta­mat, löy­tä­mä­ni alan opuk­set oli­vat­kin lai­das­ta lukien koris­tel­lut. #

Niin­pä sit­ten tänään ajat­te­lin lähes­tyä aihet­ta sen toi­sel­ta, yhtä tär­keäl­tä puo­lel­ta, eli ravit­se­muso­pin kaut­ta. Sii­tä vai­kut­ti­kin sit­ten kir­jal­li­suut­ta löy­ty­vän ihan hyvin, vaik­ken ker­jen­nyt­kään ensim­mäis­tä hyl­ly­ri­viä edem­mäs kun jo löy­sin mie­lei­se­ni opuk­sen: Sarah Brewerin Ravin­to rat­kai­see. #

 #

Kah­dek­saan­kym­me­neen sivuun ei luu­li­si mah­tu­van pal­joa, mut­ta kun tar­peek­si yksin­ker­tais­te­taan, niin sii­hen mah­tuu­kin yllät­tä­vän pal­jon, ja pikai­sen läpi­se­lai­lu­ni perus­teel­la sanoi­sin, että täs­tä löy­tyy kaik­ki kes­kei­sin perus­tie­to ravit­se­muk­ses­ta mie­hi­ses­tä näkö­kul­mas­ta, nais­puo­li­ses­ta kir­joit­ta­jas­ta huo­li­mat­ta. Eivät eri suku­puol­ten ravit­se­muso­pit toki juu­ri­kaan tie­ten­kään toi­sis­taan poik­kea, mut­ta aina­kin minus­ta sel­lais­ten ravit­se­mus­kir­jo­jen luke­mi­ses­ta, jois­sa on kuvi­tuk­se­na rimp­pa­kint­tui­sia nai­sia, tulee sel­lai­nen olo, että tämä on tar­koi­tet­tu nai­sil­le tai hin­te­lil­le mie­hil­le, ja jos nou­da­tan täs­sä ole­via ohjei­ta, niin minus­ta­kin tulee nai­nen tai hin­te­lä mies. #

Yksin­ker­tais­ta­mi­nen voi toki olla myös hait­ta, mut­ta koko ravit­se­musop­pi on niin laa­ja-alai­nen asia, ettei sitä voi miten­kään tii­vis­tää koh­ta­lai­sen help­po­lu­kui­sek­si kir­jak­si yksin­ker­tais­ta­mat­ta ja muu­ta­mia mut­kia oiko­mat­ta. Se ei minus­ta ole vaa­ral­lis­ta kun­han luki­ja muis­taa olla kriit­ti­nen, sovel­taa luke­maan­sa eikä hak­sah­da tart­tu­maan nii­hin opuk­siin, jot­ka lupaa­vat help­poa elä­mää ja hyvää ter­veyt­tä lähes ilman min­kään­lais­ta vai­van­nä­köä. Yleen­sä kir­jan taka­kan­si­teks­tin ensim­mäi­set virk­keet riit­tä­vät pal­jas­ta­maan nämä täl­lai­set kuse­tus­yri­tyk­set. #

Minä suo­ras­taan kai­paan­kin tie­ty­nas­teis­ta yksin­ker­tais­ta­mis­ta. Ravin­to rat­kai­see on täyn­nä minul­le sopi­via nyrk­ki­sään­tö­jä kuten “pyri syö­mään päi­vit­täin aina­kin vii­si annos­ta [hedel­miä, mar­jo­ja ja kas­vik­sia]”, “kui­tua pitäi­si saa­da aina­kin 30 g päi­väs­sä”, “ras­van osuus ener­gias­ta saa olla enin­tään 30 % (mie­hil­lä noin 75 g)” ja “[omega-3:n myön­teis­ten vai­ku­tus­ten takia] ravin­to­suo­si­tuk­se­na on 300 g ras­vais­ta kalaa vii­kos­sa”. #

Itse asias­sa innos­tuin täs­tä kir­jas­ta niin, että kävin kir­jas­tos­ta kier­te­le­mäs­sä kau­pun­gin kir­ja­kau­pat ostaak­se­ni tämän itsel­le­ni, mut­ta onni ei ollut myö­tä. Niin­pä lai­na­sin tämän ja heti kotiin pääs­tyä­ni kii­ka­roin netin myy­mä­lät. Ja kuin­ka olla­kaan, Suomalainen.com möi Ravin­to rat­kai­see -kir­jaa seit­se­män euron pilk­ka­hin­taan! Tila­sin sen heti. #

The End. #