Eili­sil­ta­na rupe­si pale­le­maan ihan per­ke­lees­ti, mut­ta se on minus­ta vain mah­ta­van tun­tuis­ta, var­sin­kin noin saa­ta­nal­li­sen kuu­man kesän jäl­keen. Kyl­lä­hän kaa­pis­ta vaa­tet­ta löy­tyy, mut­ta min­käs rii­sut kesäl­lä kun olet jo alas­ti ja yhä vain hiki pääs­tä kaa­tuu? #

Tuon ja lie­vän nuu­tu­nei­suu­den lisäk­si en ole havain­nut mui­ta merk­ke­jä ketoo­sis­ta. Pää tun­tuu hute­ral­ta, mut­tei sen hute­ram­mal­ta kuin vii­mei­set vii­kot on tun­tu­nut muu­ten­kin sin­ne jat­ku­vas­ti ker­ty­vän rään takia. #

Mis­sään vai­hees­sa ei edel­leen­kään ole ollut näl­kä sil­lä lail­la oikein kun­nol­la, kii­tos jat­ku­van veden­tank­kauk­sen, mut­ta var­mas­ti mel­kein yhtä pal­jon myös sik­si, että sitä on orien­toi­tu­nut tähän “nyt ei syö­dä” -hom­maan. Kär­sin kun­non näläs­tä tätä ennen vii­mek­si armei­jas­sa lei­ril­lä, mis­sä sitä orien­toi­tu­mis­ta ei tasan ollut, ja mis­sä lisäk­si reh­kit­tiin tasai­sen sään­nöl­li­ses­ti, ja kai­ken lisäk­si oli vilu ja väsy ja vitu­tus. #

[#] Jotain ihme ruti­naa on ruven­nut kuu­lu­maan sii­tä, että mikä tämän hom­man tar­koi­tus oikein on, ja onko täs­tä nyt mitään hyö­tyä. Minä en kat­so hyväl­lä sitä sem­mois­ta, että kun avut­to­muus maa­il­maa ja ihmi­siä jat­ku­vas­ti koet­te­le­vien ongel­mien edes­sä tun­tuu yli­voi­mai­sel­ta, niin yri­te­tään kään­tää navat nurin­päin ja ruve­ta väit­tä­mään, ettei jotain pitäi­si teh­dä, kos­ka “eihän sil­lä oikeas­ti mitään saa­vu­te­ta”. #

Hei, minun muu­ta­mat vuo­tui­set hyvän­te­ke­väi­syy­seu­ro­se­ni voi­vat ehkä olla pelk­kä mitä­tön pisa­ra vet­tä koko kur­juu­den Saha­raan ver­rat­tu­na, mut­ta se, mitä niil­lä euro­sil­la saa­daan aikaan (via rope), ei minus­ta sil­ti ole mer­ki­tyk­se­tön­tä! Jos joku lap­si nii­den ropos­ten ansios­ta saa roko­tuk­sen tai mala­ria­lääk­keet, niin minus­ta niin on parem­pi kuin jos oli­si­vat nekin rahat jää­neet minun tilil­le­ni loju­maan ja odot­ta­maan tul­lak­seen tuh­la­tuik­si johon­kin pas­kis­ta pas­kim­paan dvd:hen. #

Ja siis minä, juma­lau­ta, kaik­kien pes­si­mis­tien äiti sanon näin! Minä­hän sain defen­sii­vi­sen pes­si­mis­min tes­tis­tä (via Veloe­na) 59 pis­tet­tä ja kel­pai­sin kuu­lem­ma defen­sii­vi­sek­si pes­si­mis­tik­si­kin. Mitä­hän se tekee teis­tä, jot­ka kuvit­te­let­te, että vain tie­tyn raha­mää­rän ylit­tä­väl­lä hyvän­te­ke­väi­syy­del­lä on väliä? #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]21:39[/klo] Lisä­sin iki­lin­kin ruti­nas­ta ker­to­van kap­pa­leen alkuun.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]20.9. 10:59[/klo] Lisä­sin mai­nin­nan defen­sii­vi­sen pes­si­mis­min testituloksetani.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

ill. epäi­lee tätä paas­to­hom­maa teko­py­häk­si tou­huk­si eikä usko, että täl­lä sääs­te­tään mitään. Mut­ta hänen käsi­tyk­sen­sä paas­ton kus­tan­nuk­sis­ta (“tuplas­ti tai jopa kym­men­ker­tai­ses­ti sen ver­ran kuin taval­li­nen ruo­ka”) on minus­ta ihan pie­les­sä, joten tämän toi­sen paas­to­päi­vän ensim­mäi­nen mer­kin­tä voi­daan­kin näin ollen käyt­tää paas­ton kus­tan­nus­ten ja sääs­tö­jen havain­nol­lis­ta­mi­seen. #

Seu­raa­vas­sa on tau­luk­ko esi­merk­ki­nä päi­vit­täi­ses­tä kulu­tuk­ses­ta­ni. #

Jos nyt tuo­ta rei­lua kol­mea euroa ver­ra­taan sii­hen, että minul­la uppo­aa taval­li­seen ruo­kaan päi­vit­täin seit­se­män euroa (kyl­lä, sen­kin olen las­ke­nut ihan kau­pan kui­teis­ta), niin väi­te paas­ton kak­sin- tai jopa kym­men­ker­tai­ses­ta hin­nas­ta taval­li­seen ruo­ka­va­lioon ver­rat­tu­na näyt­täi­si kyl­lä ole­van ihan silk­kaa kuk­kua. Tätä menoa minä sääs­tän vii­kos­sa ruo­kaan nor­maa­lis­ti uppoa­vas­ta vii­des­tä­kym­pis­tä noin puo­let. #

Kyl­lä­hän paas­toon­kin var­maan saa uppoa­maan rahaa jos ostaa nii­tä val­mii­ta paket­te­ja tai muu­ten vaan kal­leim­mat mehut mitä kau­pas­ta löy­tyy (ja ne tur­hat suo­li­huuh­te­lu­ver­meet sii­hen pääl­le), mut­ta sii­nä­hän taas ei ole mitään jär­keä. Sil­lä lail­la ei minus­ta saa mitään yli­mää­räis­tä etua. Toi­saal­ta taas mui­den päi­vit­täi­nen, nor­maa­liin ruo­kaan uppoa­va raha­mää­rä voi olla omaa­ni huo­mat­ta­vas­ti pie­nem­pi, mut­ta sii­tä­hän minä en taas tie­dä mitään. #

Aina­kin nois­sa vihan­nes­me­huis­sa voi­si var­maan sääs­tää vie­lä­kin enem­män teke­mäl­lä ne itse, mut­ten kyl­lä voi väit­tää edes eri­tyi­sem­min yrit­tä­nee­ni etsiä tuon hal­vem­pia val­mis­me­hu­ja. Ostin kai­ken Pris­mas­ta, jon­ne yri­tän kes­kit­tää ostok­se­ni saa­dak­se­ni suo­ri­tet­tua mah­dol­li­sim­man suu­ren osan osuus­mak­sus­ta bonuk­sil­la. Mut­ta itse­teh­dyil­lä ei täs­sä tapauk­sis­sa oli­si edes sitä etua, että nii­den tie­täi­si ole­van lisä­ai­neet­to­mia: jos puhu­taan nime­no­maan näis­tä kal­leim­mis­ta mehuis­ta eli vihan­nes- ja pork­ka­na­me­huis­ta, jot­ka minä ostin, niin nämä ovat luo­mua. Ei siis tie­toa­kaan lisä- tai säi­lön­tä­ai­neis­ta. Itse asias­sa juu­ri sik­si­pä nämä lie­ne­vät­kin niin kal­lii­ta. #

Tomaat­ti- ja ome­na­me­huis­ta, jot­ka on val­mis­tet­tu suo­lal­la ja soke­ril­la maus­tet­tuun veteen sekoi­te­tus­ta tii­vis­tees­tä, en meni­si van­no­maan, että ne ovat lisä­ai­neet­to­mia. Mut­ta ne ovat­kin mehuis­ta kaik­kein hal­vim­mat, enkä aina­kaan ihan suo­ral­ta kädel­tä usko, että sai­sin vii­den­kym­me­nen sen­tin lit­ra­hin­taa hal­vem­paa ome­na­me­hua osta­mal­la sen sijaan ome­noi­ta ja puris­ta­mal­la niis­tä mehu­ni itse. #

Hulau­tin juu­ri helt­taa­ni ensim­mäi­sen lasil­li­sen tomaat­ti- ja ome­na­me­hu­ja. Ei tuo tomaat­ti­me­hu ollut­kaan niin pahaa kuin olin pel­jän­nyt. Ei sitä ehkä ilok­seen joi­si, mut­ta tus­kin sen juo­mi­ses­ta myös­kään päi­vän syn­kin­tä het­keä täs­sä paas­tol­la muo­dos­tuu. #

Puo­len­tois­ta lit­ran päi­vit­täi­nen vähim­mäis­mää­rä vet­tä tun­tuu minus­ta pie­nel­tä, kun nor­maa­lio­lois­sa­kin kit­taan mie­les­tä­ni vähin­tään sen puo­li­tois­ta lit­raa päi­väs­sä. Janoi­sim­pi­na het­ki­nä jopa puo­li lit­raa yhdel­tä istu­mal­ta. Mut­ta parem­pi tie­tys­ti näin päin kuin jos sen puo­len­tois­ta lit­ran alas­saa­mi­nen oli­si työn ja tus­kan taka­na. #

Aina­kin vie­lä täs­sä vai­hees­sa tun­ne täs­tä hom­mas­ta on hyvä ja innos­tu­nut. Ainut etu­kä­teen aja­tel­len kel­jut­ta­va puo­li täs­sä on se, ettei mitään lenk­kei­lyä kan­na­ta tämän vii­kon aika­na aja­tel­la­kaan, var­sin­kaan minun pyör­tyi­ly­tai­pu­muk­sil­la­ni. #