Rupe­sin Lordin ins­pi­roi­ma­na luke­maan uudel­leen Ame­ri­kan psy­koa. Sii­nä oli ensim­mäi­sel­lä luku­ker­ral­la jotain häi­rit­se­vän tut­tua jotain, joka jäi häi­rit­se­mään. Se on niin kuin kuti­na, jota on pak­ko raa­pia, ja tätä raa­vi­taan luke­mal­la. #

Huo­ma­sin, että Bate­manin aamu­toi­mia kuvail­les­saan Ellis vaih­taa minä-ker­to­jan kes­ken kai­ken sinä-opas­tuk­seen: #

“Suih­kus­sa käy­tyä­ni ja kui­vat­tua­ni panen ylle­ni jäl­leen Ralph Lau­renin bok­se­rit, ja ennen kuin leiv­tän Mous­se A Rai­seria, Pour Hom­mesin val­mis­ta­maa par­ta­vaah­do­ket­ta, pai­nan kas­vo­ja­ni kak­si minuut­tia kuu­mal­la pyyh­keel­lä peh­mit­tääk­se­ni jäy­kim­mät par­ta­kar­vat. Sen jäl­keen panen run­saas­ti kos­teus­voi­det­ta (Cli­nique miel­lyt­tää minua eni­ten) ja annan sen imey­tyä minuu­tin. Sen voi joko huuh­toa pois tai jät­tää ihol­le, levit­tää vain par­ta­vaah­do­ket­ta pääl­le - mie­lui­ten sudil­la, joka peh­mit­tää par­ran ja nos­taa samal­la kar­vat pys­tyyn - mil­lä mene­tel­mäl­lä olen huo­man­nut kar­van kat­kea­van hel­pom­min. Se estää myös veden haih­tu­mi­sen ja vähen­tää kit­kaa ihon ja par­ta­te­rän välil­lä. [§] Ennen ajoa kos­tu­ta par­ta­ko­ne aina läm­pi­mäl­lä vedel­lä ja vedä kar­vo­jen kas­vusuun­taan kevyes­ti ihoa vas­ten pai­naen. Jätä puli­son­git ja leu­ka vii­mei­sek­si, kos­ka niis­sä kar­va on jäy­kem­pää ja tar­vit­see enem­män peh­me­ne­mi­sai­kaa. Huuh­do terä ja ravis­ta lii­ka pois vesi [sic] ennen kuin aloi­tat. Jäl­keen­päin huuh­do vii­leäl­lä vedel­lä kas­voi­hin mah­dol­li­ses­ti jää­nyt vaah­do­ke. Aina tuli­si käyt­tää par­ta­vet­tä, jos­sa alko­ho­lia on vähän tai ei lain­kaan. Älä kos­kaan käy­tä kas­voi­hin colog­nea, kos­ka sen kor­kea alko­ho­li­pi­toi­suus kui­vat­taa ihon ja tekee van­hem­man näköi­sek­si. […] Sen jäl­keen levi­tä ikään­ty­mis­tä hidas­ta­vaa sil­mä­pal­sa­mia (Bau­me Des Yeux) ja lopuk­si kos­teut­ta­vaa “suo­ja­voi­det­ta”. [§] Kui­vat­tua­ni tukan hie­ron pää­nah­kaa hoi­ta­vaa hius­vet­tä. Puhal­lan tuk­kaa kevyes­ti myös hius­ten­kui­vaa­jal­la, jot­ta se tuli­si ryh­dik­kääk­si ja hel­pos­ti kam­mat­ta­vak­si (mut­ta ilman tah­meut­ta) ja lisään sit­ten hius­vet­tä, muo­toi­len tukan Kentin luon­non­jou­hi­har­jal­la, ja suin sen lopuk­si taak­se­päin leveä­piik­ki­sel­lä kam­mal­la.” #

Bret Eas­ton Ellis: Ame­ri­kan psy­ko, s.:t 36-37 (§-mer­kit koros­ta­vat ker­ron­ta­tyy­lin muu­tos­koh­tia) #

Jäin miet­ti­mään, että mikä tar­koi­tus tuol­la on. Mikä­li kyse ei ole suo­men­nok­ses­sa teh­dys­tä poik­kea­mas­ta, niin ole­tet­ta­vas­ti sil­lä on tar­koi­tus, sil­lä vaik­ka tuo kau­neu­den­hoi­to­li­ta­nia vai­kut­taa sinä-opas­tuk­sek­si muu­tut­tu­aan jos­tain suo­raan kopioi­dul­ta, en pidä kovin toden­nä­köi­se­nä sitä, kyse oli­si kir­jai­li­jan köm­mäh­dyk­ses­tä - siis sii­tä, että tuo osuus oli­si Elli­sil­tä vain unoh­tu­nut työs­tää minä-muo­toi­sek­si. Enna­koi­ko Ellis ken­ties, että min… jot­kut Bate­mania ihai­le­vat seko­päät rupea­vat nou­dat­ta­maan hänen esi­merk­ki­ään, ja opet­te­le­vat kau­neu­den­hoi­toa Ame­ri­kan psy­kos­ta? #

[#] Minä oli­sin tie­tys­ti salaa toi­vo­nut, että minut tode­taan siel­lä tut­ki­muk­sis­sa psy­ko­paa­tik­si tai edes nar­sis­tik­si, mut­ta ilmei­ses­ti kiin­nos­tus sar­ja­mur­haa­jiin ei rii­tä ensin­mai­nit­tuun, eikä lap­sel­li­nen ylpeys nätis­ti nupul­laan ole­vis­ta rin­ta­li­hak­sis­ta jäl­kim­mäi­seen. Sen sijaan siel­tä irto­si minul­le kol­me eri per­soo­nal­li­suus­häi­riö­luo­ki­tus­ta: minä olen epä­luu­loi­nen, esty­nyt ja vaa­ti­va per­soo­na. Psy­ko­lo­gi suo­sit­te­li vah­vas­ti kog­ni­tii­vis­ta psy­ko­te­ra­pi­aa. #

Lisäk­si tie­to­ko­ne­to­mo­gra­fias­sa ote­tus­ta kuvas­ta löy­tyi joku vii­va (“sum­maa­tio”). Sen tar­kem­man laa­dun sel­vit­tä­mi­sek­si pitää myö­hem­min tänä vuon­na käy­dä mag­neet­ti­ku­vas­sa, mut­ta mikään aivo­kas­vain se nyt ei ilmei­ses­ti aina­kaan voi olla, vaan ehkä joku syn­ty­mä­vi­ka tai lie­vä kehi­tys­häi­riö. Se nyt tus­kin oikeas­ti riit­tää selit­tä­mään käyt­täy­ty­mis­häi­riöi­tä­ni, mut­ta sehän ei estä minua ajat­te­le­mas­ta niin! Se on minus­ta aika siis­tiä! #

Lin­ka­taan­pa täs­sä lopuk­si vie­lä Hur­maa­vaan itse­mur­haan ja Veloe­naan. #