Vikapää
#2632. Perjantai, 2. helmikuuta 2007 klo 18.40.38, kirjoittanut Jani. 14
Rupesin Lordin inspiroimana lukemaan uudelleen Amerikan psykoa. Siinä oli ensimmäisellä lukukerralla jotain häiritsevän tuttua jotain, joka jäi häiritsemään. Se on niin kuin kutina, jota on pakko raapia, ja tätä raavitaan lukemalla. #
Huomasin, että Batemanin aamutoimia kuvaillessaan Ellis vaihtaa minä-kertojan kesken kaiken sinä-opastukseen: #
“Suihkussa käytyäni ja kuivattuani panen ylleni jälleen Ralph Laurenin bokserit, ja ennen kuin leivtän Mousse A Raiseria, Pour Hommesin valmistamaa partavaahdoketta, painan kasvojani kaksi minuuttia kuumalla pyyhkeellä pehmittääkseni jäykimmät partakarvat. Sen jälkeen panen runsaasti kosteusvoidetta (Clinique miellyttää minua eniten) ja annan sen imeytyä minuutin. Sen voi joko huuhtoa pois tai jättää iholle, levittää vain partavaahdoketta päälle - mieluiten sudilla, joka pehmittää parran ja nostaa samalla karvat pystyyn - millä menetelmällä olen huomannut karvan katkeavan helpommin. Se estää myös veden haihtumisen ja vähentää kitkaa ihon ja partaterän välillä. [§] Ennen ajoa kostuta partakone aina lämpimällä vedellä ja vedä karvojen kasvusuuntaan kevyesti ihoa vasten painaen. Jätä pulisongit ja leuka viimeiseksi, koska niissä karva on jäykempää ja tarvitsee enemmän pehmenemisaikaa. Huuhdo terä ja ravista liika pois vesi [sic] ennen kuin aloitat. Jälkeenpäin huuhdo viileällä vedellä kasvoihin mahdollisesti jäänyt vaahdoke. Aina tulisi käyttää partavettä, jossa alkoholia on vähän tai ei lainkaan. Älä koskaan käytä kasvoihin colognea, koska sen korkea alkoholipitoisuus kuivattaa ihon ja tekee vanhemman näköiseksi. […] Sen jälkeen levitä ikääntymistä hidastavaa silmäpalsamia (Baume Des Yeux) ja lopuksi kosteuttavaa “suojavoidetta”. [§] Kuivattuani tukan hieron päänahkaa hoitavaa hiusvettä. Puhallan tukkaa kevyesti myös hiustenkuivaajalla, jotta se tulisi ryhdikkääksi ja helposti kammattavaksi (mutta ilman tahmeutta) ja lisään sitten hiusvettä, muotoilen tukan Kentin luonnonjouhiharjalla, ja suin sen lopuksi taaksepäin leveäpiikkisellä kammalla.” #
Bret Easton Ellis: Amerikan psyko, s.:t 36-37 (§-merkit korostavat kerrontatyylin muutoskohtia) #
Jäin miettimään, että mikä tarkoitus tuolla on. Mikäli kyse ei ole suomennoksessa tehdystä poikkeamasta, niin oletettavasti sillä on tarkoitus, sillä vaikka tuo kauneudenhoitolitania vaikuttaa sinä-opastukseksi muututtuaan jostain suoraan kopioidulta, en pidä kovin todennäköisenä sitä, kyse olisi kirjailijan kömmähdyksestä - siis siitä, että tuo osuus olisi Ellisiltä vain unohtunut työstää minä-muotoiseksi. Ennakoiko Ellis kenties, että min… jotkut Batemania ihailevat sekopäät rupeavat noudattamaan hänen esimerkkiään, ja opettelevat kauneudenhoitoa Amerikan psykosta? #
[#] Minä olisin tietysti salaa toivonut, että minut todetaan siellä tutkimuksissa psykopaatiksi tai edes narsistiksi, mutta ilmeisesti kiinnostus sarjamurhaajiin ei riitä ensinmainittuun, eikä lapsellinen ylpeys nätisti nupullaan olevista rintalihaksista jälkimmäiseen. Sen sijaan sieltä irtosi minulle kolme eri persoonallisuushäiriöluokitusta: minä olen epäluuloinen, estynyt ja vaativa persoona. Psykologi suositteli vahvasti kognitiivista psykoterapiaa. #
Lisäksi tietokonetomografiassa otetusta kuvasta löytyi joku viiva (“summaatio”). Sen tarkemman laadun selvittämiseksi pitää myöhemmin tänä vuonna käydä magneettikuvassa, mutta mikään aivokasvain se nyt ei ilmeisesti ainakaan voi olla, vaan ehkä joku syntymävika tai lievä kehityshäiriö. Se nyt tuskin oikeasti riittää selittämään käyttäytymishäiriöitäni, mutta sehän ei estä minua ajattelemasta niin! Se on minusta aika siistiä! #
Linkataanpa tässä lopuksi vielä Hurmaavaan itsemurhaan ja Veloenaan. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]17.2. 15:11[/klo] Lisäsin summaatio-sanan siitä kertovaan kappaleeseen.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]14.1.2008 10:40[/klo] Lisäsin ikilinkin persoonallisuushäiriökappaleeseen.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]9.5.2008 12:29[/klo] “Amerikan Psyko” → “Amerikan psyko”.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
“sillä vaikka tuo kauneudenhoitolitania vaikuttaa sinä-opastukseksi muututtuaan jostain suoraan kopioidulta”
Veikkaan, että sen on tarkoistus kuulostaa kauneudenhoito-ohjeelta, jonkin lotion-purnukan kyljestä repäistyltä. Hmm. Kun tarkemmin kirjaa ajattelee, tuntuu aivan loogiselta ajatella että Batemanin minä-näkökulma vaihtuu lennossa tuossa. Toinen vaihtoehto, en tiedä olisiko ollut parempi, olisi varmaankin ollut käyttää passiivia (suomennoksessa).