Vikapää
#2632. Perjantai, 2. helmikuuta 2007 klo 18.40.38, kirjoittanut Jani. 14
Rupesin Lordin inspiroimana lukemaan uudelleen Amerikan psykoa. Siinä oli ensimmäisellä lukukerralla jotain häiritsevän tuttua jotain, joka jäi häiritsemään. Se on niin kuin kutina, jota on pakko raapia, ja tätä raavitaan lukemalla. #
Huomasin, että Batemanin aamutoimia kuvaillessaan Ellis vaihtaa minä-kertojan kesken kaiken sinä-opastukseen: #
“Suihkussa käytyäni ja kuivattuani panen ylleni jälleen Ralph Laurenin bokserit, ja ennen kuin leivtän Mousse A Raiseria, Pour Hommesin valmistamaa partavaahdoketta, painan kasvojani kaksi minuuttia kuumalla pyyhkeellä pehmittääkseni jäykimmät partakarvat. Sen jälkeen panen runsaasti kosteusvoidetta (Clinique miellyttää minua eniten) ja annan sen imeytyä minuutin. Sen voi joko huuhtoa pois tai jättää iholle, levittää vain partavaahdoketta päälle - mieluiten sudilla, joka pehmittää parran ja nostaa samalla karvat pystyyn - millä menetelmällä olen huomannut karvan katkeavan helpommin. Se estää myös veden haihtumisen ja vähentää kitkaa ihon ja partaterän välillä. [§] Ennen ajoa kostuta partakone aina lämpimällä vedellä ja vedä karvojen kasvusuuntaan kevyesti ihoa vasten painaen. Jätä pulisongit ja leuka viimeiseksi, koska niissä karva on jäykempää ja tarvitsee enemmän pehmenemisaikaa. Huuhdo terä ja ravista liika pois vesi [sic] ennen kuin aloitat. Jälkeenpäin huuhdo viileällä vedellä kasvoihin mahdollisesti jäänyt vaahdoke. Aina tulisi käyttää partavettä, jossa alkoholia on vähän tai ei lainkaan. Älä koskaan käytä kasvoihin colognea, koska sen korkea alkoholipitoisuus kuivattaa ihon ja tekee vanhemman näköiseksi. […] Sen jälkeen levitä ikääntymistä hidastavaa silmäpalsamia (Baume Des Yeux) ja lopuksi kosteuttavaa “suojavoidetta”. [§] Kuivattuani tukan hieron päänahkaa hoitavaa hiusvettä. Puhallan tukkaa kevyesti myös hiustenkuivaajalla, jotta se tulisi ryhdikkääksi ja helposti kammattavaksi (mutta ilman tahmeutta) ja lisään sitten hiusvettä, muotoilen tukan Kentin luonnonjouhiharjalla, ja suin sen lopuksi taaksepäin leveäpiikkisellä kammalla.” #
Bret Easton Ellis: Amerikan psyko, s.:t 36-37 (§-merkit korostavat kerrontatyylin muutoskohtia) #
Jäin miettimään, että mikä tarkoitus tuolla on. Mikäli kyse ei ole suomennoksessa tehdystä poikkeamasta, niin oletettavasti sillä on tarkoitus, sillä vaikka tuo kauneudenhoitolitania vaikuttaa sinä-opastukseksi muututtuaan jostain suoraan kopioidulta, en pidä kovin todennäköisenä sitä, kyse olisi kirjailijan kömmähdyksestä - siis siitä, että tuo osuus olisi Ellisiltä vain unohtunut työstää minä-muotoiseksi. Ennakoiko Ellis kenties, että min… jotkut Batemania ihailevat sekopäät rupeavat noudattamaan hänen esimerkkiään, ja opettelevat kauneudenhoitoa Amerikan psykosta? #
[#] Minä olisin tietysti salaa toivonut, että minut todetaan siellä tutkimuksissa psykopaatiksi tai edes narsistiksi, mutta ilmeisesti kiinnostus sarjamurhaajiin ei riitä ensinmainittuun, eikä lapsellinen ylpeys nätisti nupullaan olevista rintalihaksista jälkimmäiseen. Sen sijaan sieltä irtosi minulle kolme eri persoonallisuushäiriöluokitusta: minä olen epäluuloinen, estynyt ja vaativa persoona. Psykologi suositteli vahvasti kognitiivista psykoterapiaa. #
Lisäksi tietokonetomografiassa otetusta kuvasta löytyi joku viiva (“summaatio”). Sen tarkemman laadun selvittämiseksi pitää myöhemmin tänä vuonna käydä magneettikuvassa, mutta mikään aivokasvain se nyt ei ilmeisesti ainakaan voi olla, vaan ehkä joku syntymävika tai lievä kehityshäiriö. Se nyt tuskin oikeasti riittää selittämään käyttäytymishäiriöitäni, mutta sehän ei estä minua ajattelemasta niin! Se on minusta aika siistiä! #
Linkataanpa tässä lopuksi vielä Hurmaavaan itsemurhaan ja Veloenaan. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]17.2. 15:11[/klo] Lisäsin summaatio-sanan siitä kertovaan kappaleeseen.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]14.1.2008 10:40[/klo] Lisäsin ikilinkin persoonallisuushäiriökappaleeseen.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]9.5.2008 12:29[/klo] “Amerikan Psyko” → “Amerikan psyko”.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
“sillä vaikka tuo kauneudenhoitolitania vaikuttaa sinä-opastukseksi muututtuaan jostain suoraan kopioidulta”
Veikkaan, että sen on tarkoistus kuulostaa kauneudenhoito-ohjeelta, jonkin lotion-purnukan kyljestä repäistyltä. Hmm. Kun tarkemmin kirjaa ajattelee, tuntuu aivan loogiselta ajatella että Batemanin minä-näkökulma vaihtuu lennossa tuossa. Toinen vaihtoehto, en tiedä olisiko ollut parempi, olisi varmaankin ollut käyttää passiivia (suomennoksessa).
Kyseessä saattaa olla myös suomentajan kömmähdys - olin havaitsevinani lukuisia sellaisia omassa painoksessani (tai siis siinä painoksessa, jonka kirjastosta satuin mukaani nyysimään).
Ja se, että jossain kohdin on osuus, jossa Bateman todella muuttuu kertojasta kolmannen persoonan kuvailemaksi henkilöksi, minusta vahvistaa epäilyjäni siitä, että kyseessä on pelkkä moka.
Luulisi, että pienikin poikkeama aivoissa, kuten vaikka “viiva”, voisi hyvinkin aiheuttaa joitain häiriöitä; Jos ei oikeita persoonallisuushäiriöitä, niin jotain muuta, joka saattaisi useamman mutkaan aiheuttaa sellaisia. Mene ja tiedä, eli go and know, kuten kolmannen kotimaankieliset sanovat.
Minäkin olettaisin, että alkuperäisessä se on varmaankin ollut ihan “you [do this or that]”, eli sen olisi periaatteessa tosiaan voinut suomentaa myös passiivina. Jos veikata pitäisi, niin veikkaan nimittäin, että Ellis on tuossa valinnut you-passiivin, koska se sulautuu englanninkielisessä kerronnassa minä-kerronan perään varsin sujuvasti, vaikka onkin samalla myös kuin suoraan jostain oppaasta.
Nyt kun sovittelen suomalaista passiivia tuohon käskytyksen tilalle (vika)päässäni, niin se itse asiassa vaikuttaisi paremmalta. Sitä passiiviahan kun käytetään myös suomenkielisissä opasteissa, joskin suoraa käskytystä vähemmän, mutta se olisi siihen verrattuna välittömästi minä-kerronnan perässä vähemmän häritsevästi silmille hyppäävä. (Saksalaismallinen sanajärjestys tuohon virkkeeseen tulipa.)
Mutta jos, Lord, jossain vaiheessa luet tämän alkuperäiskielellä, niin kiinnitäpä huomiota tähän kohtaan ja raportoi, että onko jo tuo lähtökohtainen oletukseni you-passiivistakin päin honkia.
Nyysimään kirjastosta? Hyi sinua Lord.
Voihan tosiaan olla tyylikeino tuo - etäännyttää aika tehokkaasti. Mutta tuo you-passiivin kääntäminen sinäksi sinänsä on kyllä valitettavan yleistä ja rasittavaa varsinkin puheessa.
Olen miettinyt tota käännösvirhe juttua: mistä johtuu, että nykyjään ainakin minun silmääni sattuu enemmän selkeitä käännösvirheitä tai kömpelyyksiä kuin vaikka 10 vuotta sitten? Olenko tullut kielitaitoisemmaksi ja tunnistan erheet paremmin, onko käänöstöissä alettu lipsua enemmän vai olenko vain tullut vanhaksi ja kärttyisäksi? Vai onko kirjallisuusmakuni muuttunut niin, että haaviini tarttuu enempi tollasia ärtyisän kärtykkeen kiusankappaleita (eli olisin siirtynyt korkeatasoisesta kirjallisuudesta roskaan, jota olen tietääkseni nauttinut kaiket ajat?).
Minä olen omalta kohdaltani olettanut että se on se oman kielikorvan hioutuminen, josta se niiden virheiden näennäinen lisääntyminen johtuu. Sellainen selitys on tietysti kaikkein paras oman egon kannalta.
Tapahtui kauan sitten, kesällä 1993, kun Erkki Jukarainen käänsi minulle (Pikku-idikselle) Amerikan psykon, edellytin hyvin korkeata käännösmoraalia – ja miksi ei, onhan kyse laatusuomentajasta. Niinpä mitään oikoteitä, lapsuksia tai edes karkeita tahattomuuksia suomennokseen tuskin jäi. En enää muista kyseistä kohtaa, ja jostain syystä en etsimälläkään löytänyt American Psychoa hyllystäni (varmaan ne iltatähtikaksoset…), mutta kirjan henkeen sopivasti uskoisin, että kyse on nimenomaan mainostekstin imitoinnista, ellei suorastaan lainauksesta jostain käyttöohjeista.
Kustannusyhtiö Tammi maksoi Jukaraiselle mukavan lisäkorvauksen käännösoikeuksista, mutta kuten vasta hiljan kommentoin parin vuoden takaista postaustasi, itse jäin Suomen julkaisuoikeuksista rannalle ruikuttamaan.
Haa, minä vähän salaa toivoinkin, että sattuisit lukemaan myös tämän ja kommentoimaan.
Itse asiassa minulla olisi ollut ainakin omasta mielestäni terävä vastaesimerkki koskien tuota suomennoksen laatua, mutta kun ei ole mullakaan AP:a nyt tässä käsillä, niin en muista sitä ihan tarkalleen. Kyse oli kuitenkin kohdasta, jossa joku Batemanin kavereista vinoilee tälle jotain Nahkapäästä, kun tarkoittaa Nahkanaamaa.
[…] Luin Amerikan Psykon loppuun pari minuuttia ennen hoitokokousta, jonka jälkeen kotiuduin. […]
No niin, tämä tulee tietenkin niin myöhään, ettei tätä kukaan lue, mutta tuleepahan nyt kuitenkin:
Teksasin moottorisahamurha ei ole todellinen tapahtuma. Ajattelin tuon luettuani kuitenkin ensin erehtyneeni, ja tutkin asiaa, mutta en ollut väärässä; elokuvan nimi on Teksasin moottorisahamurhaaja (Texas Chain Saw Massacre) ja vaikka elokuvantekijät halusivat hypettääkseen uskotella sen perustuvan tositapahtumiin, se perustui itse asiassa vain hyvin löyhästi Ed Geinin puuhasteluihin.
Seuraavaksi ajattelin, että kyse on ovelasta kikasta, että Ellis on tuossa kohdassa tahallaan hämärtänyt toden ja fiktion välistä rajaa antamalla ymmärtää, että AP:n maailmassa Teksasin moottorisahamurhat olivat todellisia tapahtumia. Batemanin splatter-kuluttajuuden tuntien rupesi kuitenkin loppujen lopuksi tuntumaan siltä, että kaikkein todennäköisimmin alkuperäiskielellä tuo on ollut niin kuin se suomennoksesta takaisin sille käännetteynä kuuluu:
- joka puolestaan, jos se nyt taas käännetään suomeksi niin, että ajatus säilyy, olisi .Pääsin harmillisen lähelle alkuperäiskielistä sitaattia Google Booksin avulla, mutta kuitenkin juuri se olennaisin jäi piiloon.
[…] Siellä olisi ollut myös Kauhun kilometrit (Duel) vajaalla kympillä, mutta vaikka siinä on jotain Amerikan Psykon tavoin minua häiritsevää, en kuitenkaan ottanut sitä sitten. […]
Nyyh! MRI:n tulokset tulivat ja niiden mukaan se CT:n poikkeavuus oli pelkkä kuvaushäiriö, eli päässäni ei olekaan mitään fyysistä vikaa.
[…] ollut myös Kauhun kilometrit (Duel) vajaalla kympillä, mutta vaikka siinä on jotain Amerikan Psykon tavoin minua häiritsevää, en kuitenkaan ottanut sitä sitten. #16.3.2009 21:06 Poistin […]
[…] tavallisesti olen ylpeä itsekuristani ja kaikista muistakin vaativan persoonallisuuteni ilmentymistä, tämä oivallus teki minut jostain syystä kovin surulliseksi. Sitä […]
[…] (toistaiseksi). #Lopetan paroksetiiniin, alotan peratsinin. #Luin Amerikan Psykon loppuun pari minuuttia ennen hoitokokousta, jonka jälkeen kotiuduin. # 15:04 […]