Tohtori Moreaun saari
#2815. Keskiviikko, 15. elokuuta 2007 klo 18.04.12, kirjoittanut Jani. 15
Kun olin saanut Tohtori Moreaun saaren luettua, päätin katsella samannimisen elokuvan (se kun sattui vieläpä sopivasti olemaan tarjolla juupparissa). Elokuva oli toisaalta varsin viihdyttävä siten kuin vain huonot elokuvat voivat olla, ja saattaisin hyvinkin pulittaa siitä ainakin kolme euroa Anttilassa. Toisaalta minua ärsytti siinä tavattomasti se äärihollywoodilainen tapa jolla Wellsin alkuperäistarinaa oli nykyaikaistettu. #
Monissa klassikoissa iso osa viehätystä ovat nimenomaan ne vanhan ajan puitteet, joissa seikkailu tapahtuu. Siksi niiden nykyaikaistaminen ei ole kovinkaan monesti tarinaan lisäämistä vaan siitä vähentämistä. Omana aikanaan nuo puitteet eivät ehkä ole tuntuneet niinkään eksoottisilta, mutta minusta ajan patina on useimmiten varsinkin seikkailukertomuksissa vain plussaa. #
Elokuvantekijän ei tulisikaan mielestäni lähteä tavoittelemaan ajankohtaisuutta puitteissa jollei hän sitten ole lähes varma siitä, että siten lopputulos tulee olemaan jotain enemmän kuin mitä se alkuperäisen ajoituksen säilyttämällä tulisi olemaan. Loppujen lopuksi asia on kuitenkin hyvin harvoin niin, tai ainakin se on niin huomattavasti harvemmin kuin miten usein nykyaikaistamista Hollywood-elokuvissa käytetään. #
Oletettavasti tämäkin on niitä asioita, joista jotkut mogulit ovat vain saaneet päähänpinttymän; että suuri yleisö maksaa mieluummin seikkailuelokuvasta silloin, kun se sijoittuu nykyaikaan kuin silloin, jos se sijoittuu vaikkapa sadan vuoden takaisiin aikoihin. Mielestäni ainakin steampunk-villitys on kuitenkin vahva todiste päinvastaisesta. #
Kaiken lisäksi geeniteknologian, johon alkuperäisen tarinan vivisektio oli tässä elokuvassa vaihdettu, väärinkäyttö ei ollut enää elokuvan valmistumisvuonna 1996 mitenkään omaperäinen kauhuskenaario. Se oli menettänyt omaperäisyytensä viimeistään kolme vuotta aikaisemmin, Jurassic Parkin myötä. #
Sitä paitsi vivisektiokin on edelleen kaikkea muuta kuin menneisyyden haamu. Vaihtamalla vivisektion geenitekniikkaan, joka siihen verrattuna on yleensä paljon kliinisempää, elokuvantekijä on samalla tullut eliminoineeksi suurimman osan siitä inhimillisyyteen niin välittömästi koskevasta raakuudesta, jonka takia vivisektio on edelleen vahvasti kiistanalainen aihe. #
Kirjassakin Prendick joutuu pakenemaan huoneestaan kun ei lopulta enää kestä viereisessä salissa leikeltävänä olevan puuman tuskanhuutoja (sic). Miten elokuvantekijä on voinut kuvitellakaan, että elävien eläinten leikkelyn korvauduttua mikroskoopissa tapahtuvalla neulanpistelyllä, elokuva voisi enää vedota katsojan tunteisiin alkuperäisen aiheen veroisesti? #
[#] Pahin Hollywood-klisee, jonka elokuvantekijä on Tohtori Moreaun saareen lisännyt, on kuitenkin typykkä. #
Typykkä on nais(sivu)hahmo, jolla on elokuvan tarinassa korkeintaan sen verran tekemistä, että vain kaikkein helpoimmin harhautettavat katsojat onnistutaan sillä vakuuttamaan hänen läsnäolonsa oikeutuksesta. Typykällä on vähän jos lainkaan repliikkejä, mutta sen sijaan hänellä saattaa olla runsaastikin kirkumiskohtauksia — siis kohtauksia, joissa hän yhdestä tai toisesta, täysin tyhjänpäiväisestä syystä kirkuu päänsä puhki. #
Jollei pääroolihahmo suoranaisesti osoitakaan rakastuneensa typykkään elokuvan loppuun mennessä, niin kaikki merkit (kuvakulmat, kohtausten asettelu ja muu sellainen) viittaavat enemmän tai vähemmän hienovaraisesti siihen, että jonkinlaista värinää näiden kahden välillä on joka tapauksessa — olkoonkin, että se on täysin käsittämätöntä, koska miespääroolihahmo on tyypillisesti rohkea, älykäs ja karismaattinen, kun taas typykkä on… pelkkä kirkuva nukke. #
Pistää vihaksi. Raadan niska limassa tehdäkseni hyvän elokuvan, ja kriitikot sanovat: “jos siinä olisi rakkaustarina, se olisi menestys.” #
Carl Denham elokuvassa King Kong (Marko Hautalan suomennos) #
Jostain syystä elokuvantekijät tuntuvat pelkäävän pelkistä miehistä tai naisista koostuvan näyttelijäkaartin varassa olevien elokuvien tekemistä. Yksi ilahduttava poikkeus tästä on The Thing – “se” jostakin, josta ehkä juuri siksi pidänkin niin kovasti, että se on puhtaasti uroselokuva“All-male movie” kuten John Carpenter sitä John Carpenter’s The Thing: Terror Takes Shape -dokumentissa kutsuu., jota ei siis ole typyköillä pilattu. #
© New Line Cinema #
Alkuperäinen Tohtori Moreaun Saari olisi sekin ollut muutamia täysin harmittomia ja persoonattomaksi taustaksi jääviä eläinihmisnaisia lukuunottamatta täydellistä uroselokuva-ainesta, ja sitä suurempi olikin pettymykseni, kun vuoden 1996 Hollywood-tulkintaan oli väen vängällä tuupattu typykkä. #
Elokuvan miesnäyttelijöiden roolisuoritukset ovat keränneet kyseenalaista kunniaa, ja kieltämättä Marlon Brando onkin kyllä melko… erikoinen ilmestys viimeistään vedettyään sampanjakulhon päähänsä. Jonestown-dokumentteja vastikään katseltuani minun silmääni ja korvaani pisti kuitenkin enemmän se, miten paljon Brandon Moreau muistutti Jim Jonesia puhua mussuttaessaan valtaistuimellaan, aurinkolasit päässään. #
Kun katsoin tuon Moreaun muutama vuosi sitten, minusta tuntui välillä aivan kuin Brando mutkan kautta parodioisi Kurtz-hahmoaan. Saattaa tietenkin olla toisen elokuvan aiheuttama perspektiiviharha, mutta jotenkin yhteys vain tuntui niin ilmeiseltä.