Kat­sot­tuani doku­men­tin Jones­town: The Life and Death of Peoples Temple en vie­lä­kään kykene löy­tä­mään itses­täni myö­tä­tun­toa enintä osaa Jones­townin mur­he­näy­tel­män uhreista koh­taan. #

Uhrien todel­li­nen luku­määrä oli pal­jon pie­nempi kuin yhdek­sän­sa­taa - uhreja oli minun las­ku­jeni mukaan vain noin kol­mi­sen­sa­taa. Loput kuu­ti­sen­sa­taa kuol­lutta oli­vat Jim Jonesin kans­sa­ri­kol­li­sia. Hei­dän rikok­sensa ei ollut sama kuin hänen, mutta sen seu­rauk­set oli­vat pal­jon pahem­mat kuin hänen rikok­sensa. Yksi mies ei yhdessä pie­nen aseis­te­tun jou­kon kans­sa­kaan pysty teu­ras­ta­maan yhdek­sää­sa­taa ihmistä. #

Yksi enti­sistä Kan­san Temp­pe­lin jäse­nistä kuvasi olo­suh­teita lah­kon sisällä saman­lai­siksi kuin mil­lai­sissa per­he­vam­mais­ten per­hei­den lap­set elä­vät sikäli, että niitä piti niissä eläes­sään ihan nor­maa­leina. Hänen ver­tauk­sensa on osin vir­heel­li­nen, ja vir­heel­li­syy­des­sään hyvin pal­jas­tava. #

Lapsi ei pysty valit­se­maan per­het­tään, eikä lap­sella siksi ole muita vaih­toeh­toja kuin pitää nor­maa­leina niitä olo­suh­teita, jotka omassa per­heessä val­lit­se­vat, oli­vatpa ne sit­ten todel­li­suu­dessa miten sai­raat tahansa. Aikui­sella sel­laista pak­koa ei ole, pois­lu­kien jot­kin poik­keuk­sel­li­set tilan­teet (kuten väki­val­tai­sen puo­li­sen armoilla riit­tä­vän kauan elä­nei­den koh­dalla), jol­lai­sista ei kui­ten­kaan Kan­san Temp­pe­lin tapauk­sessa ensi­si­jai­sesti ollut kyse. Nämä aikui­set ihmi­set valit­si­vat itse per­heen, joka oli sai­ras useam­mal­la­kin eri tavalla. Heillä, toi­sin kuin per­he­vam­mai­sella lap­sella, ei ollut mitään pak­koa pitää sen epä­nor­maa­leja oloja nor­maa­leina. #

Ehkä nii­den kuu­den­sa­dan jou­kossa oli joi­ta­kuita, jotka oli­vat vart­tu­neet lah­kon sisällä aikui­siksi, ja joi­hin per­he­vam­mai­sen lap­sen ver­taus­kuva siksi sopii. Ehkä osa oli vart­tu­nut oikeasti per­he­vam­mai­sissa per­heissä, eikä kyen­nyt siksi irtau­tu­maan sai­raasta mal­lis­taan, vaan etsiy­tyi siksi lah­koon eikä pys­ty­nyt siitä sen jäl­keen läh­te­mään. #

Ehkä jou­kossa oli van­huk­sia, joilla ei lah­kon ulko­puo­lella olisi ollut min­kään­laista (sosiaali)turvaa, ja jotka siksi oli­vat pako­tet­tuja jää­mään. Ehkä jou­kossa oli jopa muu­ta­mia sel­lai­sia, jotka vii­mei­sinä päi­vinä tajusi­vat, että läh­te­mi­nen olisi mer­kin­nyt kuo­le­maa ei vain hen­gel­li­sessä, vaan “kuula kal­loon” -mer­ki­tyk­ses­sä­kin, eivätkä siksi uskal­ta­neet läh­teä. Kaikki nämä ihmi­set minä vapaut­tai­sin syyl­li­syy­destä, sillä heillä ei todel­li­suu­des­sa­kaan ollut vaih­toeh­toja. #

Kai­killa muilla aikui­silla oli, ja he valit­si­vat siitä huo­li­mat­ta­kin itse oman ja las­tensa kuo­le­man. Eivätkä kaikki, hel­vetti soi­koon, kyen­neet näke­mään valin­tansa todel­lista, kam­mot­ta­vaa luon­netta vielä sil­loin­kaan kun lap­set hei­dän ympä­ril­lään alkoi­vat ihan oikeasti kou­ris­tella ja kuolla myr­kyn vai­ku­tuk­sesta. Kaikki oli vain hyvää, iha­naa ja kau­nista. #

Toista esi­merk­kiä ter­veen aikui­sen ihmi­sen teke­mästä, saman­lai­sesta rikok­sesta ei tar­vitse etsiä kovin­kaan kau­kaa his­to­riasta: Magda Goeb­bels sur­masi kuusi las­taan, koska “maa­ilma kan­sal­lis­so­sia­lis­min romah­duk­sen jäl­keen ei ole elä­mi­sen arvoi­nen”. Kan­sal­lis­so­sia­lis­min voi huo­letta kor­vata Kan­san Temp­pe­lillä tai itse asiassa millä hyvänsä uskon­nolla, aat­teella tai ihan­teella; kyse on yhtä kaikki yri­tyk­sestä oikeut­taa hir­vit­tävä ja rikol­li­nen teko. #

Nat­seista puheen ollen, eivät heis­tä­kään ne, jotka puo­lus­tau­tui­vat väit­tä­mällä vain nou­dat­ta­neensa käs­kyjä, olleet yhtään vähem­män syyl­li­siä uhriensa kuo­le­miin kuin ne, jotka antoi­vat käs­kyt. #

Mikäli per­he­vam­mai­suus­ver­tausta ei yri­tetä käyt­tää vir­heel­li­sesti Kan­san Temp­pe­lin entis­ten (elä­vien tai kuol­lei­den) jäsen­ten syyl­li­syys­taa­kan hel­pot­ta­mi­seen, se sopii sii­hen hyvin aina­kin yhdessä mie­lessä: Jim Jones itse oli kotoi­sin per­he­vam­mai­sesta per­heestä, ja kai­kesta pää­tel­len hän onnis­tui jär­jes­tä­mään seu­ra­kun­tansa niin, että sai elää omia trau­mo­jaan uudes­taan sen parissa aina kuo­le­maansa saakka. #

Doku­men­tissa oli dra­maat­ti­sesti sijoi­tettu valo­kuva Jones­townin toi­sek­si­vii­mei­seltä illalta. Juh­la­ma­jan sei­nällä oli George San­tay­anan ehkäpä tun­ne­tuin sitaatti: ne, jotka eivät muista men­nei­syyttä, ovat tuo­mit­tuja tois­ta­maan sitä. Mikäli sitaa­tin sisäl­tä­mään fata­lis­miin haluaa taker­tua sen syyl­li­syyttä vähen­tä­vän vai­ku­tuk­sen takia, on syytä ottaa huo­mioon se, että ensim­mäi­nen sen vapaut­ta­mista Jones­townin rikol­li­sista lie­nee Jim Jones. #

Kat­sot­tuani doku­men­tin Jones­town: The Life and Death of Peoples Temple en vie­lä­kään kykene löy­tä­mään itses­täni myö­tä­tun­toa enintä osaa Jones­townin mur­he­näy­tel­män uhreista koh­taan. # Uhrien todel­li­nen luku­määrä oli pal­jon pie­nempi kuin yhdek­sän­sa­taa...