Tar­peek­si masen­tu­nee­na sitä ei jak­sa jäsen­tää aja­tuk­si­aan sanoik­si, eikä se tie­tys­ti ole edes siel­tä kaik­kein hel­poim­mas­ta pääs­tä teh­tä­viä asioi­ta muu­ten­kaan, ettei se sikä­li ole ihme­kään jos ei jak­sa. Se on kui­ten­kin har­mil­lis­ta, kos­ka se sanal­lis­ta­mi­nen voi­si olla kovas­ti­pal­jon hyö­dyl­lis­tä, tai aina­kin minut on aivo­pes­ty niin usko­maan. En minä pidä läs­nä­ole­vaa kuu­li­jaa edel­ly­tyk­se­nä sil­le jäsen­tä­mi­sen hyö­dyl­li­syy­del­le, minus­ta tun­tuu että aina­kin minul­le blo­gi­muo­toi­nen­kin ker­to­mi­nen asiois­ta enim­mäk­seen äänet­tö­mäl­le, mut­ta kui­ten­kin peri­aat­tees­sa mil­loin tahan­sa kuu­lol­la ole­val­le ylei­söl­le, toi­mii ihan yhtä hyvin. Se läs­nä­ole­va kuu­li­ja voi kyl­lä­kin olla parem­pi moti­voi­ja sii­hen sanal­lis­ta­mi­seen. #