Uni­maa­il­mas­sa­ni ahdis­ta­via asioi­ta sym­bo­loi yli­voi­mai­ses­ti useim­min kar­hu. Vii­me yönä nii­tä oli oikein monen­lai­sia, rus­kei­ta ja val­koi­sia. Jäl­kim­mäi­set ovat epäi­le­mät­tä peräi­sin Kul­tai­sen kom­pas­sin julis­teis­ta. #

Edel­li­nen uni, jos­ta tän­ne kir­joi­tin, ei itse asias­sa ollut ahdis­ta­va, vaik­ka kar­hu­han se sii­nä­kin oli. Sii­nä tuo motii­vi oli pel­käs­tään huvit­ta­va, mut­ta omal­la per­vers­sil­lä taval­laan sekin saat­toi tie­tys­ti esit­tää ahdis­tus­ta, joka sii­nä vai­hees­sa oli vas­ta tuloil­laan… tai joka ei oikeas­taan kos­kaan ole täy­sin pois­sa, mut­ta jon­ka pys­tyn aina välil­lä pit­kik­si­kin ajoik­si sul­ke­maan pois mie­les­tä­ni eri­lai­sil­la har­hau­tus­kei­noil­la. #