Ennen olivat lastenohjelmatkin mieleenpainuvampia
#10639. Lauantai, 22. joulukuuta 2007 klo 12.11.40, kirjoittanut Jani. 17
Minä tavoittelen jatkuvasti alle murrosikäisenä kokemieni kulttuurielämysten uudelleen elämistä. #
Ala-asteaikoinani, ökytuhlailun sävyttämällä kultaisella 1980-luvulla koulussa kävi aina silloin tällöin kiertävä elokuvaesitys. Suoralta kädeltä muistin ainoastaan Karhun nimen, ja sen olen nähnyt sittemminkin monta kertaa (DVD löytyy hyllystä), mutta yritin tuossa muistella niitä paria muutakin elokuvaa, jotka muistan meille silloin näytetyn. #
Jäljitin toisen kohtuullisen pian: se oli valaista kertova piirretty, todennäköisimmin nimeltään Simson ja Salli (Samson & Sally: The Song of the Whales). Muistan siitä vain kohtauksen, jossa nimihahmojen piti pysytellä pinnan alla hirveän pitkän ajan (olisiko ollut jäätikön tai 80-lukulaisen ympäristökatastrofitietouden hengessä öljylautan alitse sukeltaakseen). Luultavasti muistan sen siksi kun se oli silloin niin jännittävä. Muistin ilmeisesti väärin sen, että toinen noista hahmoista olisi ollut vaaleanpunainen. #
Toista elokuvaa en onnistunut vielä jäljittämään. Se ei ollut piirretty, mutta muistaakseni se oli ruotsinkielinen ja tekstitetty. Siinä oli jotain peikkoja tai menninkäisiä. Muistan siitä kaksi kohtausta, ensimmäisessä peikko (lapsi) ratsasti (mahdollisesti valkoisella) hevosella puupinon editse nopeutetussa kuvassa. Voi olla että siinä kohtauksessa oli muitakin hahmoja: ihmisiä, jotka ainakaan kaikki eivät olleet niitä peikkoja sitä ennen nähneet. #
Toinen kohtaus tapahtui niiden peikkojen pesässä. Siellä oli joitain ihmisiä, luultavasti kaikki lapsia. Peikot tarjosivat ruuaksi ihan oikeita tai lapsen silmissä oikean näköisiä kastematoja, jotka muutettiin taikatempulla kermakakuksi. Trikkikuva oli tehty yksinkertaisimmalla mahdollisella tekniikalla, leikkaamalla yhteen kuva käsissä olevista madoista ja samoissa käsissä olevasta kakusta, mahdollisesti säestettynä sillä tyypillisellä… mikäs se chime nyt onkaan suomeksi? Kuitenkin se sama ääni kuin mikä soitettiin Disneyn satukaseteissa aina sivun kääntämisen merkiksi. #
Nuo satukasetit ovatkin sitten luku sinänsä. Muistan niistä oikeastaan vain kaksi, jotka perustuivat elokuviin: Robin Hoodin ja Aristokatit. Haikara-valeasuun pukeutunut Robin Hood herätti hämmennystä, sillä kettu ei minun päässäni millään mahtunut haikaran nahkoihin. Aristokateista on päähäni jäänyt ainoastaan lausahdus “illalla he olivat taas takaisin ihanassa Pariisissa”, sillä “olla takaisin jossain” kuulosti minusta ihan kummalliselta ilmaisulta. Anglismilta tuo lause totta puhuen haiskahtaa minusta vieläkin. #
Jo mainittujen lisäksi minua kiinnostaisi nähdä 80-luvulla kokemiani animeja. Niistä muistan ainakin Luolapoika Rain (Genshi Shonen Ryuu), Galaxy Express 999:n, Ihmemaa Ozin ja Liisa Ihmemaassan, johon kosketukseni tuolloin taisi tosin tulla vain väritys- ja tehtäväkirjan muodossa. #
Nykyisin anime on minusta kyllä niin täyttä paskaa kuin vain olla voi, mutta noita lapsuudenkokemuksia uudelleen eläessäni pystyisin kyllä luultavasti pääsemään sen yli ihan helposti. #
Kuvailemasi peikkoelokuva kuulostaa sellaiselta josta olisin lapsena saanut painajaisia. Koulussa katsoimme jonkun samanhenkisen suomalaisen näkkiä ja muita taruolentoja esitelleen filmin, joka oli aika häiriintynyt. Kun kerroin siitä vanhemmille kotona, he kysyivät olenko varma etten ollut nähnyt jotain outoa unta.
Näyttää muuten blogisi nyt pahuksen tyylikkäältä.
Hyvä jos miellyttää silmiä.
Pelottavin muisto ala-asteen tarjoamista kulttuurielämyksistä minulle tuli Nelimarkan ja Seeckin Seitsemästä veljeksestä. En tosin ole ihan varma, että näinkö sen silloin koulussa ensimmäistä kertaa, vai oliko se tullut telkkarista jo aikaisemmin, kun olin vielä sitä kolmos-nelos-luokkalaistakin nuorempi. Lainasin sen joka tapauksessa taannoin kirjastosta ja katselin, eikä se kyllä näin aikuisen silmin katseltuna ollut nykyisin telkkarista tuleviin animaatioihin verrattuna mitään.
Lisätäänpä tuohon listaan road rug eli tiematto. Meillä ei semmoista ollut mutta melko siisti idea ne olivat ja ovat joka tapauksessa.
Edit: Korjasin tämän kommentin aikaleiman.
Mä olin aika äijä lapsena, koska meillä oli tiematto! Tosin se ei ollut tuollainen oikea MATTO, vaan sellainen muovinen, johon ne liikennesysteemit oli painettu eli se ei siis ollut lattialla koko ajan.
Robin Hoodin kettujutussa mua hämäsi aina se, kun se kisan voittaja sai suudella sitä mikä-sen-nimi-nyt-olikaan-tyyppiä ja sillä oli se hervoton tötsä päässä nokkana, että miten se sen kanssa olisi toiminut. Ja kun sen asian takia se siitä kisasta inspiroituikin. Poskisuudelmasta siinä kuitenkin taisi olla kyse? Vai oliko? En ees muista, vaikka juuri pari kuukautta sitten katsoin sen leffan. Pääsikö ne ees tositoimiin missään vaiheessa, kun siellä tuli sitä häslinkiä. Mutta muistan miettineeni asiaa.
Edit: Korjasin tämän kommentin aikaleiman. -Jani
Kas, pääsit näköjään läpi vaikka minä juuri noihin aikoihin säätelin tämän kommenttilootan toimintaa. No hyvä niin! Tosin kellonajat näyttävät nyt kyllä heittävän häränpyllyä, mutta eipä välitetä siitä. Edit: Korjasin parin yllä olevan kommentin aikaleiman. Tästedes noiden pitäisi olla kunnossa.
Noita muovisia versioita en muistanutkaan ollenkaan ennen kuin nyt kun mainitsit sellaisen, olenhan minäkin niitä nähnyt aikoinaan.
Sen sijaan Robin Hood -elokuvaa en ole koskaan nähnyt, vaan tietoni siitä perustuvat kokonaan sen satukasetin versioon tarinasta, enkä nyt kyllä muista edes sitäkään että miten siinä oli tuon suudelma-asian kanssa menetelty.
Kun tässä hetken oikein kovasti yritin muistella, niin olen nyt aika varma siitä, että se tyttö-kettu oli juuri pussaamassa sitä Robinia, kunnes joku repäisi sen haikara-puvun sen päältä ja sitten aiheutui yleinen häslinki, jonka jälkeen ne meni sinne metsään juhlimaan ja mahdollisesti hempeili siellä. Olen siis todennäköisesti miettinyt sitä, että miten ihmeessä se oli kuvitellut voivansa pussailla sen nokan kanssa. Robin Hood on yksi parhaista Disney-piirretyistä :]
Minulla on harmillisen iso aukko sivistyksessä juuri näiden vanhojen Disney-piirrettyjen kohdalla. Liisa Ihmemaassa on oikeastaan ainut jonka tiedän varmuudella nähneeni (minulla on se DVD, tykkäsin siitä niin paljon ja satuin saamaan halvalla) alusta loppuun. Tuon Robin Hoodin lisäksi minua kiinnostaisi nähdä varsinkin Hiidenpata, josta kokemukseni perustuu kaikesta tähän mennessä mainitusta poiketen sarjakuva-albumiin.
Mä taas en muista koskaan nähneeni Disneyn versiota Liisa Ihmemaassasta (mikä taivutus!) :D
Meillä tosiaan täällä kotikotona on aika kattava kokoelma noita. Pitäs vaan hommata jostain jotkut vehkeet, millä ne vhs:t saisi digitaaliseen muotoon, koska joihinkin dvd-versioihin (esim Pieni merenneito) on kuulemma tehty uudet ääniraidat ja on eri ääninäyttelijät, joten ei sellasta paskaa viitsi ostaa, eikä ainakaan katsella.
Ohhoh, vai että sillä tavalla on Disney sekaantunut omaan perintöönsä. Sittenhän se olisi eri juttu, jos DVD:ltä voisi halutessaan valita myös sen vanhemman suomennoksen (se olisi itse asiassa tosi hienoa, koska sellaisella ominaisuudella levylle saataisiin ihan oikeasti lisää arvoa toisi kuin niillä useimmiten ihan turhilla ekstroilla), mutta jos vanha ääniraita on tuolla tavalla kokonaan korvattu jollain uudella, niin se on kyllä melko härskiä hommaa.
Olisipa mielenkiintoista tietää että mitä markkinataloudellista viisautta Disney on näin tehdessään noudattanut. Mieleeni juolahti tietysti heti, että kenties niissä vanhoissa suomennoksissa on sitten jotain nykykielessä kaksimieliseksi tulkittavissa olevia juttuja. Todennäköisemmin kuitenkin vain aika ja Disneyn omat laatuvaatimukset ovat ajaneet niiden vanhojen versioiden ohitse. Ehkäpä Aristokatitkaan eivät enää olisi taas takaisin ihanassa Pariisissa vaan jotain vähän sujuvampaa.
Mä en kans tajua, että mikä järki äänittää uusiksi! En oikein tiedä asiasta sen tarkemmin, kuin että olen kuullut moisesta (ilmeisesti kyse on niistä juhlajulkaisu-levyistä) ja sitten olen Youtubesta katsellut juurikin niitä Pieni merenneito -pätkiä, missä on eri äänet ja ne laulujen sanatkin menee ärsyttävästi vähän eri tavalla ja tietenkään ne ei ole yhtä hyviä, kun juurikin siinä leffassa on niin loistavat ääninäyttelijät tietyillä hahmoilla!
Ehkä ne on vaan halunneet parempilaatuisen äänen ja sitten pistäneet uusiksi niitä suomennoksiakin. Mutta todella törkeetä se on. En tiedä siitä, onko vanha ääniraita niissä mukana vai ei, mutta epäilisin, että ei ole. Siksi siis, vaikka kuvan- ja äänenlaatu olisikin paska, mieluummin katson vhs:ltä, koska se on aito ja alkuperäinen. Mutta jos niistä on saatavilla jokin muu dvd-versio, kuin se juhlapainos, niin niissä saattaa olla se alkuperäinen ääni, mutta tosiaan en tiedä asiasta. Pitäisi ehkä ottaa selvää, ennenkuin alan liikaa aiheesta meuhkaamaan!
Rupesi kiinnostamaan sen verran että etsin toisenkin lähteen, joka vahvistaa tuon: Wikipedian artikkelin mukaan Pieni merenneito on tosiaan dubattu uusiksi 1998. Se on niin aikainen rajapyykki, että luulen, ettei niin vanhoja suomi-DVD-julkaisuja Disney-elokuvista ole, eli, että kaikki julkaistut DVD:t sisältävät juuri tuon uudemman ääniraidan.
Tämän uudelleendubbauksen syistä ei tuossa Wikipedian artikkelissakaan kerrota. En myöskään löytänyt johtolankoja siitä, että onko tämä sitten ollut laajempikin käytäntö vaiko vain kertaluontoinen veto.
Minullahan on tässä koneessani nimenomaan VHS:ien digitointia varten hommattu tv-kortti, jolla ei tällä hetkellä ole mitään käyttöä, kun omat ja suvun VHS:t olen jo digitoinut. Jos kyse on vain tuosta yhdestä elokuvasta, niin minulta sen digitointi luonnistuu kyllä, jos uskallat luottaa sen ainokaisesi Itellan kolhittavaksi.
Näin pitkiksi venyvissä kommenttiketjuissa tällainen kapea palsta ja siitä tuone ylös erotettu lomake ei näemmä ole kovin hyvä, hankaloittaa vastaamista kun joutuu hilaamaan ylösalas.
Joo no, jos se tosiaan on dubattu 98, niin se on kyllä turha toivo mistään saada vanhaa versiota. Mutta hiton hyvä homma, jos tuo on ainut, mihin on tehty uusi ääniraita, niin ei tarvitse joka leffan perään itkeä. Ja vielä parempi homma, jos sulla on tollaset vekottimet, millä sen Merenneidon saa pelastettua! Voi että, parhautta! Taidankin siis pölliä sen vhs:n mukaani palatessani Vantaalle.
Onnistuuhan se. Tämä onkin hyvä juttu, kun minua on kovasti surettanut se että tuo tv-kortti on tosiaan ihan tyhjän panttina nyt.
Nytpä ei tarvi sitten enää surra vähään aikaan :D Laitan sen loppiaisen jälkeen tulemaan, kun täällä mulla ei ole mitään pakkausmateriaalia, eikä kyllä postiakaan lähimailla. Oikein suuri kiitos jo etukäteen! Ja korvaan tietysti sitten postikulut ja muut.
Oolrait, ja ole hyvä jo etukäteen. :)
“Muistan siitä vain kohtauksen, jossa nimihahmojen piti pysytellä pinnan alla hirveän pitkän ajan (olisiko ollut jäätikön tai 80-lukulaisen ympäristökatastrofitietouden hengessä öljylautan alitse sukeltaakseen). Luultavasti muistan sen siksi kun se oli silloin niin jännittävä.”
Melko hullua, olen nimittäin itse etsinyt tätä samaista piirrettyä jo pitkän aikaa. Ja muistan vain yhden kohtauksen leffasta, ja se on TÄSMÄLLEEN sama kuin minkä lainasin yllä. Itse muistan että valaat ja kaverukset olisivat katsoneet horisonttiin ja olivat iloisia siitä, että se on auringonvaloa, mutta sitten joku tokaisi että se onkin tulta. Vissiin joku palava öljylautta tai muu. Eli samoilla linjoilla mennään, mutta tosiaan outoa että muistamme täysin samat kohdat ko. piirretystä :D
Hahaa, se on siis ollut ilmeisen mieleenpainuva kohtaus. Tietysti kun jännitti kuinka pienten valasriepujen käy.