marginaali


 

DısNwζ

#25506. Torstai, 8. maaliskuuta 2012 klo 19.55.31, kirjoittanut Jani. 3 kommenttia.

Näin unta, että näyt­te­lin Dis­ney-ani­maa­tios­sa. Muut hah­mot sii­nä oli­vat enim­mäk­seen aiem­mis­ta Dis­ney-ani­maa­tiois­ta kier­rä­tet­ty­jä, mm. Lumi­kin seit­se­män kää­piö­tä oli­vat sii­tä ja joi­tain koi­ria, ehkä 101 dal­ma­tia­lais­ta tai Kau­no­tar ja Kul­ku­ri. Yhdes­sä koh­tauk­ses­sa jot­kin kep­pos­te­le­vat hah­mot ampui­vat minua ja joi­tain mui­ta hah­mo­ja kul­lan­vä­ri­sil­lä pik­ku­pom­meil­la, mikä aiheut­ti vain näyt­tä­vän ilo­tu­li­tuk­sen Dis­ney-tai­ka­si­ni­sel­lä yötai­vaal­la. Se oli niin lii­kut­ta­van kau­nis näky että aloin itkeä. Vähän sen jäl­keen elo­ku­va tai­si päät­tyä, ja lop­pu­koh­taus­kin, tai se, että se oli minun osuu­te­ni lop­pu, oli sekin niin lii­kut­ta­vaa että taas itkin. #

Aurin­ko­myrs­kyn aiheut­ta­mien revon­tul­ten ohel­la tuo sai vai­kut­tei­ta paris­ta­kin läh­tees­tä. #

Ensim­mäi­nen oli Neil DeGras­se Tyso­nin “The Most Astoun­ding Fact” -haas­tat­te­lu­pät­kä, jota lin­ki­tet­tiin eilen ahke­ras­ti. Minä olin sii­hen hiu­kan pet­ty­nyt, sil­lä minul­la on oma käsi­tyk­se­ni sii­tä mikä on kaik­kein ällis­tyt­tä­vin­tä, ja min­kä rin­nal­la mikä tahan­sa (muu) fysi­kaa­li­nen tosia­sia kuu­los­taa minus­ta mität­tö­män arki­päi­väi­sel­tä: se, että mik­si yli­pään­sä on mitään sen sijaan ettei olis­kaan mitään. Se on minul­le sel­lai­nen kah­va zeniin ettei parem­paa voi olla. #

Paras kek­si­mä­ni vas­taus on, että itse asias­sa myös “ei mitään” on ikään kuin ole­mas­sa (pait­si ettei ole, kos­ka se on “ei mitään”). Eli myös se “ei mitään” sisäl­tyy sii­hen kaik­keen mitä on, ja se, että meis­tä vai­kut­taa, että on vain sitä mikä on, ja että sitä, mikä ei ole, ei ole, on vain har­haa, joka joh­tuu ei-ole­van luon­tees­ta: sitä­hän ei mei­dän mie­les­täm­me ole. Mut­ta siis tosia­sias­sa sekin on muka­na koko­nais­ku­vas­sa. #

(Vai­kut­taa­ko tämä psy­koot­ti­sel­ta? Joko olen ker­to­nut sii­tä osas­tol­le tul­lees­ta kai­mas­ta­ni, joka myös on Kirk­ko­num­mel­ta, mut­ta per­soo­nal­taan aika pit­käl­ti minun vas­ta­koh­ta­ni? Sel­lai­nen­han on kuin suo­raan jos­tain psy­kiat­rian oppi­kir­jas­ta, tai tosi­ta­pah­tu­miin perus­tu­vas­ta Hol­lywood-nyyh­ky­ta­ri­nas­ta.) #

Lisäk­si uneen vai­kut­ti se, että kuun­te­lin eilen DJ Har­veyn Resi­dent Advi­sor -set­tiä, ja sii­nä soi suloi­ses­ti mur­jot­tu Tels­tar. Tuo kap­pa­le on jo läh­tö­koh­tai­ses­ti täyn­nä sitä laa­dul­lis­ta omi­nai­suut­ta, jota minä tun­nun vais­ton­va­rai­ses­ti kai­kes­ta kult­tuu­ris­ta hake­van, ja kap­pa­le oli pahoin­pi­del­ty juu­ri siten, että se vah­vis­taa sii­hen sisäl­ty­vän kau­neu­den mene­tyk­sen tuot­ta­maa hai­keut­ta. #

Se on jon­kin­lais­ta lap­suu­den kor­rup­tio­ta, tai jotain saman­lais­ta kuin minä itse olen, lap­si-aikui­nen-hybri­diä, aikui­sen kuo­ren sisäl­lä yhä elä­vää ihmis­touk­kaa. The Bar­king Grizz­le on ihan sitä samaa, Boards of Cana­dan mel­kein koko tuo­tan­to tun­tuu ole­van sitä. (Jos tie­dät mis­tä puhun, ja tie­dät lisää esi­merk­ke­jä, ker­ro pliis joo­ko.) #

Sen lop­pu­mi­seen en ole kyl­lä val­mis. Sik­si tuo uni ehkä ker­too enem­män­kin pelos­ta kuin jos­tain, mitä koh­ti täy­sin uskoi­sin ole­va­ni menos­sa. Tie­tys­ti sen uskot­te­le­mi­nen sisäi­sel­le lap­sel­le­ni, etten edel­leen­kään ole oikea aikui­nen, vaan kak­soi­sa­gent­ti, jon­ka teh­tä­vä­nä on suo­jel­la sisäis­tä las­ta oikeil­ta aikui­sil­ta aikuis­ta esit­tä­mäl­lä, käy entis­tä­kin vai­keam­mak­si, jos alan käy­dä töis­sä. #

Avainsanat: 101 dalmatialaista, aikuinen, Boards of Canada, Disney, filosofia, Kaunotar ja Kulkuri, lapsi, Lumikki ja seitsemän kääpiötä, musiikki, Neil DeGrasse Tyson, psykologia, Resident Advisor, tiede, uni, zen

Tron: Perintö

#16835. Sunnuntai, 23. tammikuuta 2011 klo 10.28.46, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Tronmainen valopyörä Huom: Spoi­le­rei­ta tulee vas­ta lopus­sa eril­li­sen varoi­tuk­sen kans­sa. #

Kuten Fei­bus­sa eili­sil­ta­na pian elo­ku­van näh­tyä­ni hih­kai­sin, aina­kin seu­raa­vat ehdot täyt­tä­vien kan­nat­taa käy­dä kat­so­mas­sa Tron: Perin­tö: jos #

a) olet näh­nyt Tro­nin ja
b) pidit sii­tä tai aina­kin uskot sen olleen aikaan­sa edel­lä ja
c) tyk­käät kovan luo­kan tek­no­por­nos­ta. #

Näi­den lisäk­si Jeff Brid­ge­siä, var­sin­kin karis­maat­ti­ses­ti van­hen­tu­nut­ta Jeff Brid­ge­siä fanit­ta­vat saat­ta­vat pitää elo­ku­vas­ta, vaik­kei­vät yllä ole­via ehto­ja täyt­täi­si­kään. Kol­mas ryh­mä ovat Daft Punk -fanit, vaik­ka todel­li­set Daft Punk -fanit aina­kin minun las­kuis­sa­ni täyt­tä­vät vähin­tään­kin ehto­luet­te­lo­ni c)-kohdan. #

Tron: Perin­nön juo­ni on pal­jon yksin­ker­tai­sem­pi kuin Tro­nin, mut­ta jat­ko-osan ase­tel­ma nojaa sen ver­ran vah­vas­ti edel­tä­jään­sä, että epäi­len, ettei edel­tä­jää näke­mät­tö­mien ole kovin help­po orien­toi­tua sen ympä­ris­töön jol­lei vir­tu­aa­li­to­del­li­suuk­sis­ta ole muu­ten­kaan koke­mus­ta. Visu­aa­li­ses­ta kar­kis­ta naut­ti­mis­ta se ei tie­ten­kään estä, ja sitä Tron: Perin­nös­sä kyl­lä pii­saa. #

Sii­tä puheen ollen, tämä oli ensim­mäi­nen kol­miu­lot­tei­nen elo­ku­va jon­ka olen näh­nyt, ja täy­tyy­pä sanoa, että… I am disap­point. Osin sitä ehkä selit­tää se, että aina­kin Tron: Perin­tö sisäl­si vähin­tään yhtä pal­jon perin­teis­tä kak­siu­lot­teis­ta kuvaa kuin kol­miu­lot­teis­ta, mut­tei­vät ne kol­miu­lot­tei­set­kaan osuu­det kyl­lä luval­la sanoen miten­kään tajun­taa­rä­jäyt­tä­viä olleet. #

En toki pani­si pahak­se­ni jos kol­miu­lot­tei­suus tuli­si ilmai­se­na lisä­nä — sil­loin jopa suo­si­sin 3D-ver­sio­ta perin­tei­sen kus­tan­nuk­sel­la, jos vali­ta pitäi­si. Kol­miu­lot­tei­suu­des­ta pitää kui­ten­kin mak­saa 15-30 % yli­mää­räis­tä, ja mikä pahin­ta, se edel­lyt­tää elo­ku­van kat­se­lua epä­mu­ka­vien lasien kans­sa. Aina­kaan minul­le jo ennes­tään sil­mä­la­si­päi­se­nä noi­den pola­ri­soi­vien lasien epä­mu­ka­vuus ei kyl­lä ollut niil­lä luo­dun vai­ku­tel­man arvoi­nen saa­ti­ka, että sii­tä lys­tis­tä oli­si kan­nat­ta­nut mak­saa yli­mää­räis­tä. #

Tot­ta puhuen halusin käy­dä tämän kikan nyt kat­sas­ta­mas­sa, sil­lä jo etu­kä­teen suh­tau­tu­mi­se­ni sen vai­kut­ta­vuu­teen oli sen ver­ran epä­luu­loi­nen, että pel­kä­sin, että koko vil­li­tys menee pian ohi eikä kol­miu­lot­tei­sia elo­ku­via sen jäl­keen taas näy­te­tä minun elin­ai­ka­na­ni. Aiem­min perus­tin tämän epäi­ly­ni sii­hen, miten lai­meal­ta 3D:n vas­taan­ot­to on tun­tu­nut, mut­ta nyt voin vedo­ta koke­muk­seen: tuo­hon lai­meu­teen on hyvät syyn­sä. #

Spoi­le­rei­ta. #

Juo­ni oli, kuten jo sanoin, var­sin yksin­ker­tai­nen. Pidin eri­tyi­ses­ti sii­tä, ettei pää­hen­ki­lön muka­na roik­ku­nut väki­näis­tä koo­mis­ta sivu­hah­moa niin kuin surul­li­sen usein toi­min­ta­seik­kai­luis­sa tapah­tuu. Lisäk­si pää­osa­ne­sit­tä­jä Gar­rett Hed­lund ei ollut lähes­kään niin ärsyt­tä­vä kuin täl­lai­sen “nuo­ri kapi­nal­li­nen” -hah­mon esit­tä­jät tur­han usein tup­paa­vat ole­maan. Hed­lund saat­taa jopa olla tur­han­kin lai­mea joi­den­kin (nais­ten) makuun, mut­ta sitä makua tyy­dyt­tä­mään muka­na onkin sit­ten Jeff Brid­ge­siä oikein kak­sin kap­pa­lein. #

Romans­si­ku­vio oli lopul­ta ihan perin­tei­sen tur­ha, vaik­ka sii­hen saak­ka Oli­via Wil­den esit­tä­mä Quor­ra oli kyl­lä ihan riit­tä­vän itse­näi­nen ja vah­va hah­mo ollak­seen ole­mat­ta pelk­kä ärsyt­tä­vä koris­te. Mic­hael Shee­nin Cas­tor oli her­kul­li­nen riek­ku­va gay­hah­mo, ja sitä suu­rem­pi pet­ty­mys oli tuon hah­mon perin­tei­nen pet­tu­rin­roo­li. #

Lisäk­si elo­ku­vas­sa minua ärsyt­ti Dis­neyn lumi­kin­val­koi­nen todel­li­suus, jos­sa mui­ta ihon­vä­re­jä näkyy kor­kein­taan sivu­roo­leis­sa. Tosin toki­han sekin on paran­nus­ta alku­pe­räi­seen ver­rat­tu­na. #

Avainsanat: Disney, Garrett Hedlund, Jeff Bridges, Michael Sheen, Olivia Wilde, Tron, Tron: Perintö

Kääpiöitä ja jättiläisiä

#15668. Maanantai, 18. lokakuuta 2010 klo 11.37.52, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Disneyn seitsemän kääpiötä puunrunkosillalla Kat­sel­tiin lau­an­tai­na Lumik­ki ja seit­se­män kää­piö­tä. Olen jo kau­an halun­nut sen kat­soa, mut­ta nyt tuli tilai­suus kun Tok­man­nin Kis­sa möi dee­vy­köi­tä ale­hin­noin, ja taval­li­ses­ti vähin­tään kym­pin mak­sa­vat Dis­ney-levyt­kin oli alen­net­tu. #

Oli­pa kyl­lä soma elo­ku­va, ei ihme­kään että sitä pide­tään virs­tan­pyl­vää­nä. Ja mikä rai­kas tuu­lah­dus Dis­neyn ani­maa­tio oli­kaan pit­kän ani­mu­kau­den jäl­keen! On se liik­keen ja muun yksi­tyis­koh­dan laa­tu näis­sä pik­kui­sen eri luok­kaa kuin japa­ni­lai­sis­sa mas­sa­tuo­tan­nois­sa. Har­mi vain, ettei tämä ollut­kaan se elo­ku­va, jos­ta minul­le on jää­nyt hämä­rä muis­ti­ku­va jos­tain var­hais­lap­suu­des­ta. Sil­loin telk­ka­ris­sa näy­tet­tiin jou­lun tie­noil­la joku Dis­ney-klas­sik­ko, jos­sa oli hii­riä. Se oli ehkä sit­ten­kin Tuh­ki­mo. #

Eilen kat­sel­ta­va­na oli puo­les­taan vii­kon puheenaiheen[alaviite]Wikipediassa on tätä kir­joit­taes­sa­ni Homoil­ta-artik­ke­li, mut­ta sen mer­kit­tä­vyys on kysee­na­lais­tet­tu. Haen tähän jon­kun var­mem­man lin­kin tuonnempana.[/alaviite] hen­ges­sä Wil­de. Aika surul­li­nen oli se. Jäin miet­ti­mään, että mikä oli se veko­tin, jota pak­ko­työ­läi­set lii­kut­ti­vat. IMDb:n foo­ru­mi­lais­ten mukaan se oli van­ki­lan jau­ho­jen jau­ha­mi­seen käy­tet­tä­vä myl­ly (tread­mill). Ja ne naa­ma­rit­kin. Mel­koi­sen epäin­hi­mil­lis­tä tou­hua. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]12.30[/klo] Vaih­doin Wil­de-lin­kin osoit­ta­maan tekai­se­maa­ni fi-W:n artikkeliin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: Disney, Lumikki ja seitsemän kääpiötä, Tuhkimo, Wilde

Ennen olivat lastenohjelmatkin mieleenpainuvampia

#10639. Lauantai, 22. joulukuuta 2007 klo 12.11.40, kirjoittanut Jani. 17 kommenttia.

Minä tavoit­te­len jat­ku­vas­ti alle mur­ro­si­käi­se­nä koke­mie­ni kult­tuu­rie­lä­mys­ten uudel­leen elä­mis­tä. #

Ala-aste­ai­koi­na­ni, öky­tuh­lai­lun sävyt­tä­mäl­lä kul­tai­sel­la 1980-luvul­la kou­lus­sa kävi aina sil­loin täl­löin kier­tä­vä elo­ku­vae­si­tys. Suo­ral­ta kädel­tä muis­tin ainoas­taan Kar­hun nimen, ja sen olen näh­nyt sit­tem­min­kin mon­ta ker­taa (DVD löy­tyy hyl­lys­tä), mut­ta yri­tin tuos­sa muis­tel­la nii­tä paria muu­ta­kin elo­ku­vaa, jot­ka muis­tan meil­le sil­loin näy­te­tyn. #

Jäl­ji­tin toi­sen koh­tuul­li­sen pian: se oli valais­ta ker­to­va piir­ret­ty, toden­nä­köi­sim­min nimel­tään Sim­son ja Sal­li (Sam­son & Sal­ly: The Song of the Wha­les). Muis­tan sii­tä vain koh­tauk­sen, jos­sa nimi­hah­mo­jen piti pysy­tel­lä pin­nan alla hir­veän pit­kän ajan (oli­si­ko ollut jää­ti­kön tai 80-luku­lai­sen ympä­ris­tö­ka­ta­stro­fi­tie­tou­den hen­ges­sä öljy­lau­tan alit­se sukel­taak­seen). Luul­ta­vas­ti muis­tan sen sik­si kun se oli sil­loin niin jän­nit­tä­vä. Muis­tin ilmei­ses­ti vää­rin sen, että toi­nen nois­ta hah­mois­ta oli­si ollut vaa­lean­pu­nai­nen. #

Tois­ta elo­ku­vaa en onnis­tu­nut vie­lä jäl­jit­tä­mään. Se ei ollut piir­ret­ty, mut­ta muis­taak­se­ni se oli ruot­sin­kie­li­nen ja teks­ti­tet­ty. Sii­nä oli jotain peik­ko­ja tai men­nin­käi­siä. Muis­tan sii­tä kak­si koh­taus­ta, ensim­mäi­ses­sä peik­ko (lap­si) rat­sas­ti (mah­dol­li­ses­ti val­koi­sel­la) hevo­sel­la puu­pi­non edit­se nopeu­te­tus­sa kuvas­sa. Voi olla että sii­nä koh­tauk­ses­sa oli mui­ta­kin hah­mo­ja: ihmi­siä, jot­ka aina­kaan kaik­ki eivät olleet nii­tä peik­ko­ja sitä ennen näh­neet. #

Toi­nen koh­taus tapah­tui nii­den peik­ko­jen pesäs­sä. Siel­lä oli joi­tain ihmi­siä, luul­ta­vas­ti kaik­ki lap­sia. Pei­kot tar­jo­si­vat ruu­ak­si ihan oikei­ta tai lap­sen sil­mis­sä oikean näköi­siä kas­te­ma­to­ja, jot­ka muu­tet­tiin tai­ka­tem­pul­la ker­ma­ka­kuk­si. Trik­ki­ku­va oli teh­ty yksin­ker­tai­sim­mal­la mah­dol­li­sel­la tek­nii­kal­la, leik­kaa­mal­la yhteen kuva käsis­sä ole­vis­ta madois­ta ja samois­sa käsis­sä ole­vas­ta kakus­ta, mah­dol­li­ses­ti säes­tet­ty­nä sil­lä tyy­pil­li­sel­lä… mikäs se chi­me nyt onkaan suo­mek­si? Kui­ten­kin se sama ääni kuin mikä soi­tet­tiin Dis­neyn satu­ka­se­teis­sa aina sivun kään­tä­mi­sen mer­kik­si. #

Nuo satu­ka­se­tit ovat­kin sit­ten luku sinän­sä. Muis­tan niis­tä oikeas­taan vain kak­si, jot­ka perus­tui­vat elo­ku­viin: Robin Hoodin ja Aris­to­ka­tit. Hai­ka­ra-valea­suun pukeu­tu­nut Robin Hood herät­ti häm­men­nys­tä, sil­lä ket­tu ei minun pääs­sä­ni mil­lään mah­tu­nut hai­ka­ran nah­koi­hin. Aris­to­ka­teis­ta on pää­hä­ni jää­nyt ainoas­taan lausah­dus “illal­la he oli­vat taas takai­sin iha­nas­sa Parii­sis­sa”, sil­lä “olla takai­sin jos­sain” kuu­los­ti minus­ta ihan kum­mal­li­sel­ta ilmai­sul­ta. Anglis­mil­ta tuo lause tot­ta puhuen hais­kah­taa minus­ta vie­lä­kin. #

Jo mai­nit­tu­jen lisäk­si minua kiin­nos­tai­si näh­dä 80-luvul­la koke­mia­ni ani­me­ja. Niis­tä muis­tan aina­kin Luo­la­poi­ka Rain (Gens­hi Sho­nen Ryuu), Galaxy Express 999:n, Ihme­maa Ozin ja Lii­sa Ihme­maas­san, johon kos­ke­tuk­se­ni tuol­loin tai­si tosin tul­la vain väri­tys- ja teh­tä­vä­kir­jan muo­dos­sa. #

Nykyi­sin ani­me on minus­ta kyl­lä niin täyt­tä pas­kaa kuin vain olla voi, mut­ta noi­ta lap­suu­den­ko­ke­muk­sia uudel­leen eläes­sä­ni pys­tyi­sin kyl­lä luul­ta­vas­ti pää­se­mään sen yli ihan hel­pos­ti. #

Avainsanat: 1980-luku, anime, Aristokatit, Disney, karhu, lapsi, Luolapoika Rai, Robin Hood, Simson ja Salli

Mikki Hiiri: ei Bushia saa arvostella!

#86. Perjantai, 21. toukokuuta 2004 klo 20.40.27, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Vie­lä­kö joku muis­taa Mic­hael Moo­ren uuden elo­ku­van? Sen, jos­ta mai­nit­sin aiem­min? Ei? Hyvä, ja jos se tulee mie­leen niin koet­ta­kaa unoh­taa se pian! Se on vaa­ral­li­nen ja pelot­ta­va elo­ku­va, sitä ei saa näyt­tää! #

“Dis­ney Has Bloc­ked the Distri­bu­tion of My New Film… by Mic­hael Moo­re” #

Mike’s Let­ter (via Fabu­la) #

Voi &T#¤&!! #

Fah­ren­heit 9/11 voit­ti Can­ne­sin Kul­tai­sen pal­mun. Kult­tuu­ri­uu­ti­set hii­pii hitaas­ti tän­ne län­si-Sipe­ri­aan. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]23.5.[/klo] Lisä­sin mai­nin­nan Kul­tai­ses­ta palmusta.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]20.1.2009 22:11[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Päi­vi­tin Yle-linkin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: Disney, Fahrenheit 9/11
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.4.1 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö