Olen tässä miettinyt
#2850. Sunnuntai, 27. huhtikuuta 2008 klo 8.58.55, kirjoittanut Jani. 22
Olen tässä viime aikoina miettinyt, että mihin ihmeeseen se luomisentarpeeni oikein katosi, joka sai minut silloin ennen päivittämään marginaalia parhaimmillaan monta kertaa päivässä. Kuvittelin, ettei menisi kauaakaan lopettamisesta ennen kuin se tarve olisi elpynyt, ja joutuisin perustamaan jonkin uuden päiväkirjatyyppisen blogin, mutta mitään sellaista ei ole tapahtunut. Lukuunottamatta satunnaisia kitinöitä muissa blogeissa ja muiden blogeissa tuntuu, ettei minulla edelleenkään olisi mitään kerrottavaa — mikä ei tietenkään voi olla perimmäinen syy, sillä ei minun päivissäni ollut yhtään nykyistä enempää sisältöä silloinkaan, kun aloitin. (Kyynel niiden päivien suloiselle muistolle.) #
Nykyisin saan yksityisen julkiseksi tekemiseen liittyvästä mahtavuudentunteesta kiinni vain hetkittäin, ja silloinkin vain muiden blogaamista seuratessani. Se on toisaalta sääli, koska pidän sitä kuitenkin edelleenkin äärettömän tärkeänä työnä — ehkä tärkeämpänä, kuin mitään muuta. Toisaalta en kuitenkaan edes kaipaa päiväkirjailua, vaan päinvastoin tunnen tuon tuostakin suurta helpottuneisuutta siitä, ettei minun tarvitse tehdä sitä pakonomaisesti vain jonkinlaisesta velvollisuudentunnosta, sillä olen lopettanut. #
Sillä minähän olen… lopettanut? #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]10:42[/klo] Lisäsin linkin kommenttiblogiin.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Toiset osaa lopettaa huipulla. Ja toiset kituu vaan vuodesta toiseen.
Oho, jätkäkin on vielä elossa!
Olenhan minä sen huomannut että olet lopettanut. Kaikki muutkin ovat. Se on jotenkin apeaa.
Noni. Harjoituksen puute näkyy kommentoinnissanni kun lausekorrelaatiot menivät miten sattuu. Tarkoitus oli sanoa että kaikki ovat lopettaneet. Ei että kaikki ovat huomanneet. Vaikka varmaan moni senkin on.
Ai, muutkin ovat (lopettaneet)? Minä en ole huomannutkaan, olen ollut lukijuudestakin ulkopuolella niin perin pohjin. Sen kyllä olen huomannut, miten ne vanhat hyvät ajat, jolloin kaikki olivat hommassa koko sydämestään mukana ihan spontaanisti, tuntuvat kaikonneen jonnekin, mutta sen minä huomasin jo kauan ennen kuin itse lopetin.
Minä huomasin päiväkirjaamisen mahtavuuden silloin, kun sinä linkitit yhteen ensimmäisen blogini ensimmäisistä kirjoituksista ja se sai yhtäkkiä, niinku, jotain miljoona lukijaa sen tavallisen kahden sijaan.
Nykyään niitä fiiliksiä ei pahemmin enää ole, kun sinäkin olet lopettanut, etkä siten enää linkitä yhteen ensimmäisen blogini ensimmäisistä kirjoituksista.
Ei vaan, ole toki kirjoittamatta, jos siltä tuntuu. Eihän se muuta kuin pilaa meidän muiden elämiä!
Niin, tavallisen kahden miljoonan sijaan. (Kokeilen vain, näkeekö tämä sinun internet-valvonta-robottisi tämänkin kommentin spämminä.)
Mistä ihmeestä te kaikki tänne muka heti tiesitte tulla sen jälkeen, kun minä vain vähän päivitin (vaikka olen lopettanut)? Jos te olette pitäneet marginaalin tilauksessa näin pitkän ajan, niin minä kyllä potkaisen teitä siivottomuudesta! Blogithan täytyy hyljätä heti ensimmäisten loppumisvaaran merkkien ilmetessä, ja joskus vain varmuuden vuoksi sitäkin aiemmin! Hylkää tai tule hylätyksi, se on laki, Luke.
Minulla on kaikki ne surulliset lopettaneet blogit roikkumassa blogilistatilauksessa.
No hyi, happanevathan ne siellä! Ainakin kerran vuodessa pitää siivota ja heittää vanhat menemään.
Nimeesi tässä kommenttipalstalla liittyvään osoitteeseen on muuten eksynyt yksi pilkku pisteen tilalle, ja koin äsken kauhun hetkiä, kun koetin sen kautta siirtyä Silmikseen. Ehdin jo ajatella, että tätäkö sinä “kaikkien lopettamisella” tarkoitit, kun en heti huomannut osoitteessa ollutta virhettä, ja selain näytti vain 404:ää vaikka osoite oli muka ihan oikein.
Katopa! Kunpa voisin sanoa tehneeni sen tarkoituksella…
Ja juu. Viime vuoden maaliskuussa näyttävät viimeksi päivittyneen muutamat blogilistani kohteet. Hmh. Osaltaan sillä “kaikilla” tarkoitin sitä sellaista yhteisöllistä kimppafiilistä, joka tästä touhusta tuntuu kadonneen, ja joka siellä vielä, öö, kaks tai kolme vuotta sitten oli. Tai voi tietty olla että on vain oman herpaantumisen seurausta tämä tunne.
Jotta saisin taas vaihteeksi, kuten vanhoina hyvinä aikoinakin, kommentoitua jotain mikä liittyykin vain itseeni… Itse asiassa se kyllä liittyy Marginaalin fanittamiseen. Mutta siis ajattelin kommentoida, että jos kirjoitat lopettamisen jälkeen kaksi merkintää vuodessa, niin montako vuotta kuluu että saan sen kauan odottamani 500 kommenttia täyteen tähän blogiin. Sitten kävin katsomassa, paljonko enää puuttuu ja näin että olenkin kommentoinut 560 kertaa. Järkytyin. Muistin väärin, en voikaan voivotella sitä, että se 500 jäi vajaaksi, kun sinä ehdit lopettaan ennen sitä. Oho.
Mutta siis minäkin roikotan Marginaalia blogilistalla. Mistäs sitä muuten tietää jos täällä vaikka tapahtuu jotain? Vaikka nyt tiesinkin X)
Mmm, yhteisöllistä kimppafiilistä… Kilpikonnana maailmassa…
Nuoria, fasistisen pahoja naisia ei enää tehdä…
Neuleblogejakin on nykyään niin paljon, etteivät ne enää linkitä kaikkiin tietämiinsä neuleblogeihin… Kaverilta kuulin.
Pekonia…
Ugus: Voihan olla, että se alkuaikojen innostus vain tätä nykyä sijaitsee sellaisissa piireissä, että me olemme niistä ulkona. Kun nyt vilkuilen Blogilistaa, se tuntuu olevan täynnä ennestään minulle tuntemattomia blogeja, jotka silti vaikuttavat ihan asiallisilta. Ennen kaikki laadukkaat blogit saattoi kerätä tilauksiin ilman että niitä olisi ollut liikaa säännöllisesti läpikäytäviksi… ei helvetti, nyt minä kyllä lopetan tämän “silloin kun minä olin nuori” -tyylisen valittamisen heti alkuunsa! Asiat muuttuvat ja sillä hyvä.
Vt: Ja tyypit on vieneet miesasian mainstream-mediaan…
Pekonia…
Hei, täällähän kaikuu! Ja vieläpä tuolla lailla jännästi, että se linkittää benropeen ennen sanojen toistamista.
norsis: Olit moderoinnissa enkä huomannut!
Viisisataakuusikymmentähän on jo yli puolivälin matkalla kohti tuhatta ;)
36,5 vuoden ajan kun kirjotat kerran kuussa, niin tulee tuhat täyteen! Tai sitten laskin väärin.
Hitto, onkohan 36,5 vuoden päästäkin vielä olemassa jotain, mitä voitaisiin kutsua blogeiksi? Ihmisiässä tuo on vielä suhteellisen lyhyt aika (alle puolet odotettavissa olevasta kokonaiseliniästä), mutta teknologiassa… sehän on ikuisuus!
Ja vähänkö siinä olisi meriittiä, jos olisi sellaisen ajan pitänyt blogia!
Se jää nähtäväksi :D Mä varmaan kuolen ennen sitä veritulppaan ja maksakirroosiin ja ties mihin.
Mutta siinä kyllä todellakin oisi meriittiä!
Mietin vaan, että miten hitossa ne ekat 560 kommenttia oon kerännyt, mutta ilmeisesti juurikin näin. Taas rapsahti yksi lisää. Tuo 36,5 vuotta kerran kuussa meni sillä oletuksella, että jättäisin vain yhden kommentin per merkintä.
Näinhän näitä kertyy, ja mikäs on kerryttäessä, kun Internetissä tilaa riittää.
Mä huomasin että olet vielä siellä kun kävit kommentoimassa. Kiitos siitä, kiitos tästä ja kiitos siitäkin mistä ei vielä kannata kiittää edes. Tervemenoa blogeista parantuneiden joukkoon mikäli olet jo matkalla. Voin väittää että mikäli et ole matkalla, tervetuloa jonnekin, ei harmita itseäni yhtään jos taas tarvitsee täällä vähän käydä vilkuilemassa.
Ole hyvä, kiitos ja… no, ehkä noilla tulikin katettua kaikki.