Gastropoda
#2883. Lauantai, 21. kesäkuuta 2008 klo 14.10.58, kirjoittanut Jani. 2
Keljon sillalla oli hillitön etanojen verilöyly: varmaan toistasataa limalötköä siinä kevyenliikenteenväylällä, ja niistä puolet liiskana. Linnut ei jostaki syystä ollu niitä siitä äkänneet, tai ainakaan en nähäny yhtään niien kimpussa. En kyllä tiiä onko net sitte jotenki pahan makusia tai peräti myrkyllisiä. Tosin, siinä tapauksessahan se kotilo olis turha lisävaruste; miksi turhaan semmosta raahata matkassa jos on joka tapauksessa syötäväksikelepaamaton. #
Ylipäänsä nuita kotilollisia etanoja on minusta aina jännää nähä, ku ei niitä lapsuuen pohojosessa ollu läheskään siinä määrin ku täälä etelässä. Pohojosessa ne on kotilottomia enimmäkseen, jostaki syystä, paitsi veessä, muistaakseni. #
Oho, Wikipedia taas sivistää: #
“Ravintona käytettävistä kotiloista käytetään yleensä “etana”-nimitystä. Tämä on hieman virheellistä, sillä etana viittaa muulloin kuorettomiin kotiloihin, kun taas syötävät kotilot ovat yleensä kuorellisia.” #
Seison suoristettuna. Siis: net pohojosen etanat on etanoja, nuot kotilolliset täälä on jotaki muita kotiloja. #
Kotilot ovat kieltämättä riemastuttavia. Niitä ei mielestänä ollut ennen täällä etelässäkään, ainakaan yhtä runsaasti kuin ennen. Puutarhurit tietäisivät varmasti paremmin.
Kotilot ovat eksoottisia. Niistä tulee mieleen lapsuuden lomareissut etelässä. Voikohan näitä suomalaisia kotiloita syödä?