Kuollut hymy
#3677. Torstai, 30. lokakuuta 2008 klo 10.35.29, kirjoittanut Jani. 7
Tähän ensimmäiseen liuskaan se loppuu tämä minun sitalopraamikokeiluni tällä kertaa. Syynä eivät ole nämä paradoksaalireaktiot (tuskaisuus, masennus, tuhoamisvimma), jotka saattaisivat ajan myötä hävitä, vaan ne e:llä alkavat haittavaikutukset, joista tiedän kokemuksesta, etteivät ne niin tee. #
Yksi koominen sivuvaikutus, jonka raportoijia ei ilmeisesti itseni lisäksi ole, on akuutti virnistely. Se on sellainen yhtäkkinen tarve vääntää naama irvokkaaseen hymyyn ilman mitään todellisia ilonaiheita. Kun sitten virnistää oikein kunnolla niin se tarve lakkaa olemasta. Lihaksiinhan tämä lääke kyllä vaikuttaa, ja pikemminkin siitä tässä onkin todennäköisesti kyse kuin mistään keinotekoisesta ilosta. #
Laupias taivas, se hymy. En ollut tullut ajatelleeksi, että sellainenkin sivuvaikutus voisi olla, mutta voi hyvin olla, että hypoteesisi pitää. About siinä vaiheessa näet kun Vomps lopetti sitalopraamin ja siirtyi sertraliiniin, hän lakkasi virnistelemästä yhtämittaisesti. Samoin hän sai takaisin kontrollin toiseen silmäänsä, joka välillä kiihtymyksen tilassa meni kiinni. Valitin tästä ja hän puolustautui, ettei voi sille mitään, mutta kumma kyllä sekin asia loppui lääkityksen vaihtuessa.
Lääkäri oli sanonut V:lle, ettei hänen syömissään määrissä sivuvaikutuksia juuri voi esiintyä, mutta huooh, lääkärit. Viime viikolla lääkäri koetti minullekin kertoa, ettei toimenpide satu, vaikka se sattui niin, että kyynelet vain valuivat silmistä.
AIka hurjaa. Ilmeet ovat kuitenkin jotenkin niin, miten sen nyt sanoisi, yksityisiä. E-vaikeudet tietysti myös, mutta niissä on kuitenkin jotakin mekaanisempaa kuin ilmeissä.