Jumalan uniteatteri
#3835. Maanantai, 10. marraskuuta 2008 klo 15.39.12, kirjoittanut Jani. 15
Eriteaiheiset unet ovat oma unenlajinsa. #
Viime yönä alitajuntani viihdytti minua taas yhdellä niistä, joissa mehevä finni toimi puristettaessa niin kuin mikäkin taikinapursotin. Paksua talimatoa olisi voinut rutistaa ulos vaikka loputtomiin. #
Viimeisimmästä virtsaamisunesta on taas aikaa. Niissä sitä tavallisesti saa loistavan idean helpottaa hätäänsä johonkin roskakorin tapaiseen, epätavanomaiseen astiaan. Sitten sitä kusta vain riittää ja riittää, kunnes se alkaa tulla yli sen roskiksen reunoilta, ja vasta siinä vaiheessa sitä tajuaa, että tämähän oli oikeastaan alunalkujaankin aivan älytön päähänpisto, kusta nyt helvetti roskakoriin! Joskus valvetodellisuuden junan vessoissa, joissa se malja ei tyhjene ollenkaan ennen vetämistä, meinaa tulla samanlainen hiipivä ahdistus siitä astian riittävyydestä. #
Vastaavia unia paskasta en onneksi muista nähneeni juurikaan. Ehkä jonkun joskus sata vuotta sitten, mutten siis läheskään yhtä usein kuin näitä kahta edellämainittua. #
Roskiksista puheen ollen. Taisin olla kuuden tai seitsemän ikäinen, kun minut kerran yöllä herätettiin roskiksen luota seisomasta. Hetki vielä, ja uni olisi toteutunut.
Huh huh.
Unissakävelyä en olekaan koskaan harrastanut, enkä edes nähnyt.
Ihan muutama unissakävelyepisodi oli lapsena, mutta sen jälkeen taipumusta ei ole ilmennyt. Onneksi. Jotenkin kammottava koko ilmiö… Brr.
Sitä se kyllä on, minustakin vaikka en siis ole sitä tosiaan koskaan ollut todistamassa.
Justiin nuita pursotinfinnejä on mullaki tämän tästä unissa, ja yleensä niien paikalle jää lopuksi semmonen (k)ammottava aukko.
Örrrrrk.
Blogiini on tultu äskettäin haulla “kakan syöminen unessa”. Kuka tunnustaa?
Onneksi mainitsin jo tuolla ylhäällä, etten ole juurikaan nähnyt noita tuollaisia unia. Nyt tässä vaiheessa, tuon kommentin jälkeen sanottuna se haiskahtaisi liialliselta yritykseltä vakuutella viattomuuttani.
Häkellyttävää että juuri nuo kaksi eriteunta ovat minulla toistuneet vuosien ajan: ikuisesti puristuva finni ja johonkin ihme paikkaan kuseminen, jonka tajuaa huonoksi ideaksi vasta siinä kohtaa kun se kusi alkaa tulvia yli.
Lapsena näin oksennusunia mutta ne ovat loppuneet.
Oksennusunistakin minä olen onnekseni jäänyt kai kokonaan paitsi.
Yh! Minun unimaailmani on onneksi erilainen.
Tuollaiseen verrattavia ovat vain purkkapainajaiset, jotka joskus ilmaantuivat myös muodossa “syön sinitarraa” tai “syön tiskirättejä”.
Psyykeni ei kestäisi mitään eriteunia, ehkä siksi olen kieltänyt sellaisten olemassaolon. Minulle ei tarvitse sanoa kuin “sylki” ja minua jo yököttää.
(Ja siksi en pystynyt edes lukemaan tätä keskustelua muuten kuin silmäillen, joten en oikeasti tiedä, mistä kukin on puhunut.)
Mielenkiintoista! Olisin kuvitellut noiden olevan suorastaan universaaleja, jos nyt ei tarkalleen kuvaamissani muodoissa, niin kuitenkin tuolta yleiseltä aihepiiriltään.
Oli ilmeisesti meidän molempien onni, etten löytänyt CDC:n kuva-arkistosta hyvää, aiheeseen sopinutta kuvaa. Sinulta olisi saattanut jäädä merkintä lukematta ja minulta kommenttisi saamatta.
(Tämä kommentti on testi. Varmistan tällä, että kommentointi toimii WordPressin päivityksen jälkeen.)
(Tämäkin kommentti on testi. Varmistan tällä, että kommenttien esikatselu toimii sen jälkeen, kun päivitin Live Comment Preview -lisäosan.)