Maalaisuus ja kaupunkilaisuus
#8349. Tiistai, 26. toukokuuta 2009 klo 17.03.32, kirjoittanut Jani. 13
Miedossa Marinadissa on keskustelua maalaisuudesta. Minä olen jo vuosia suunnitellut tästä aiheesta blogikirjoitusta, mutta se on aina tuntunut jäävän nysäksi jo ihan ajatuksen tasollakin. Yritetään nyt kumminkin. Tosin aion hairahtua tuosta lähtökohdakseni poimimastani teemasta pikkaisen sivuun, tai oikeastaan ihan eri raiteelle, mutta siksipä minä nyt kirjoitankin tänne enkä tuonne Marinadin Marinadin kommentteihin. #
Siis kun maalaisuuteen ja kaupunkilaisuuteenhan liitetään tiettyjä ominaisuuksia, oltiinpa sellaisesta tyypittelystä sitten mitä mieltä tahansa. En minäkään ainakaan omasta mielestäni ihmisiä kohdatessani (mitä tunnetusti tapahtuu hyvin usein) yritä ensimmäisenä hahmottaa heitä sitä kautta, ovatko he maalta vai kaupungista, mutta kieltämättä tiettyjä ominaisuuksia saatan kyllä a posteriori selittää ihmisen alkuperällä. #
Malliesimerkki tällaisesta on luonnosta vieraantuneisuus. Sitä minä pidän hyvin tyypillisenä kaupunkilaisille, mutta sitäkään leimaa minä en siis mielestäni lyö kenenkään otsaan etukäteen, vaan vasta tällaisten tapausten jälkeen ja vain asianomaisiin ihmisiin. #
Maalaisen rumimpia puolia ovat minusta suvaitsemattomuus ja sovinismi. #
Mutta maalaisuuteen ja kaupunkilaisuuteen minun mielessäni liittyvien käsityksien esittely ei nyt tässä ole se pointtini, vaan pointtini on tämä: kukin yksilö voi omalla kohdallaan vaikuttaa näihin tällaisiin käsityksiin edustamalla juuri sellaista maalaisuutta tai kaupunkilaisuutta kuin mitä niihin toivoisi mielikuvissa liitettävän. #
Minä esimerkiksi olen mielestäni yhä kiistatta maalainen, ja sellaisena haluaisin, että minun kauttani ihmiset liittäisivät maalaisuuteen sellaisia ominaisuuksia kuin suvaitsevaisuus, toverillisuus ja suorapuheisuus (ja ehkäpä juuri tässä tärkeysjärjestyksessä). #
Suvaitsevaisuus on tietysti suoraan päinvastainen kuin tuo omassa mielessäni maalaisuuteen valitettavasti liittyvä suvaitsemattomuus, mutta mielestäni suvaitsevaisuudellekin olisi olemassa hyvä perusta maalaisuudessa: “Minä annan sinun mellastaa omilla maillasi niin kuin sinä tykkäät, anna sinä minun mellastaa omilla maillani niin kuin minä tykkään.” #
Toverillisuudella en tässä tarkoita sitä sellaista, mistä kai usein käytetään esimerkkinä ventovieraiden (tai edes naapureiden) tervehtimistä. Tarkoitan tietynlaista lojaaliutta, sellaista että hädässä ystävä tunnetaan: ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa ihmisten kesken. #
Suorapuheisuuden merkitys lienee näistä se itsestäänselvin. Aina ei ole pakko olla naama harmaana, mutta kun ajaudutaan perusasioiden äärelle, ei saa venkoilla. #
Mikään ei tietenkään estä kaupunkilaista assosioimasta näitä samoja arvoja omaan kaupunkilaisuuteensa. Tässä onkin aktiivisen mielikuviin vaikuttamisen ohella kyse omien juurien vaalimisesta, eräänlaisesta apulannoituksesta: minä haluan ajatella, että pidän noita arvoja hyveinä juuri maalaisuuteni takia, ja saatan siten tuntea ylpeyttä maalaisuudestani. #