marginaali

Kuin unen lävitse

#9368. Maanantai, 31. elokuuta 2009 klo 11.15.02, kirjoittanut Jani.

Koh­ta salil­le, ou jee. Täy­tyy aloit­taa kevyes­ti, siis hen­ki­ses­ti, aero­bi­sel­la. Yhtä ja samaa lii­ket­tä jyys­täes­sä ei tun­ne olo­aan niin epä­var­mak­si kuin eri lait­tei­den kans­sa arpoes­sa. Sil­lä muil­la­han ei siel­lä tie­ten­kään ole mitään muu­ta teke­mis­tä kuin kytä­tä minun suo­ri­tuk­sia­ni. #

Hei­tin lan­soprat­so­lin syö­mi­sen pois kun ei sii­tä ollut mitään hyö­tyä. #

Näin taas jotain TSH-unia vii­me yönä. Herät­tyä­ni pääs­sä soi Lee­vi And The Lea­ving­sin Elä­mä ikku­nan taka­na. Kuin­ka surul­li­nen kap­pa­le elä­mää sekin. Ei tosin sen­tään niin - kuin En tah­do sinua enää. Hrrr. #

•)) 6 kommenttia postaukselle Kuin unen lävitse. ↩
  1. #13862. Maanantai, 31. elokuuta 2009 klo 12.14.26, kirjoittanut Carmabal.
    Carmabal

    Näin kans­sa val­ta­vas­ti unia vii­me yönä, piru vie­te etten muis­ta mitä tosin! Ja len­kil­le­kin piti aamul­la men­nä, mut­ta kuu­me, kor­va­sär­ky ja hem­me­tin­moi­nen sade esti­vät tehok­kaas­ti. Idle on the com­pu­ter siis.

  2. #13863. Maanantai, 31. elokuuta 2009 klo 13.21.25, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Pahus! Ter­veh­ty­mi­siä sinnepäin.

  3. #13864. Maanantai, 31. elokuuta 2009 klo 20.53.11, kirjoittanut ill..
    ill.

    on se kiva tull­la paus­sin jäl­keen takai­sin koneel­le ja pääs­tä luke­maan tois­ten sato­ja vii­kon­lo­pun aika­na luo­mia pos­tauk­sia.. toi­saal­ta se käy myös vähän her­moil­le.. eni­vei tuo Lee­vien bii­si muis­tut­ti sii­tä min­kä halusin lait­taa blo­giin seu­raa­vak­si ja min­kä bon­ga­sin Vival­la tänään..

  4. #13865. Maanantai, 31. elokuuta 2009 klo 21.04.20, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Minä aina­kaan en pys­ty tuom­moi­sia mää­riä sulat­ta­maan, sii­nä käy niin että sitä nap­sut­te­lee enim­mät lue­tuik­si sekun­nin sil­mäi­lyn jäl­keen. Ja sit­ten taas toi­si­naan ei ole mis­sään mitään uut­ta luettavaa.

  5. #13866. Tiistai, 1. syyskuuta 2009 klo 21.18.49, kirjoittanut v..
    v.

    Kun­to­sa­li­kyt­tää­jät! Nii­nä har­voi­na kertoina,kun olen kun­to­sa­lil­la käy­nyt olen tun­te­nut tois­ten kat­seet polt­tee­na nis­kas­sa­ni. En tie­dä joh­tuu­ko se kat­so­mi­sen sie­tä­mät­tö­myys Uus­maa­lai­ses­ta lap­suu­des­ta vai mis­tä. Joka tapauk­ses­sa ei tun­nu kival­ta ei, vaik­ka asi­aan on saa­nut sie­dä­tys­tä run­saas­ti myö­hem­mäl­ti Raahessa.

    Yhden ker­ran mai­nit­sin asias­ta kave­ril­le­ni, ja se ymmär­si asian hie­man vää­rin, kun se vaan sanoi, että mul­la on niin hir­veä läs­ki­per­se, ettei sitä kukaan kyt­tää. Sen jäl­keen ajat­te­lin, että ne vah­taa­vat mua varoit­ta­va­na esi­merk­ki­nä - rau­ta nousee sut­ja­kam­min, kun näkee kuin­ka käy kun ei viit­si pun­ta­ta. Vaik­ka oikeas­ti: tilas­sa, joka on täyn­nä pei­le­jä ja ihmi­siä on vai­kea olla kat­so­mat­ta johon­ku­hun aina­kin hetkellisesti.

  6. #13867. Keskiviikko, 2. syyskuuta 2009 klo 8.42.36, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Sii­nä­pä empaat­ti­nen kave­ri, heti val­mii­na tukemaan!

    Joo, jon­ne­kin se kat­se on koh­dis­tet­ta­va ja suo­ri­tuk­ses­ta tulee oikeas­ti huo­mio­ta­he­rät­tä­vä, jos omaa pää­tä koet­taa samal­la vään­tää niin ettei tuli­si vahin­gos­sa­kaan kat­so­neek­si kenen­kään suun­taan sil­loin kun poruk­kaa on paljon.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.