Wanha
#9379. Tiistai, 1. syyskuuta 2009 klo 12.47.24, kirjoittanut Jani. 13
Tämän blogin ensimmäinen merkintä oli 29. maaliskuuta 2004 kello 12.31 julkaisemani ja mielikuvituksellisesti otsikoimani “Ensimmäinen merkintä”. Otsikon tosin ymppäsin merkintään jälkikäteen, vuonna 2007. Blogini alkutaipalettahan käsittelin jo aiemmin tänä vuonna, Viisi vuotta sitten -sarjassani. #
Kaikkien aikojen ensimmäinen blogimerkintäni oli paria päivää aiemmin Nuudelisoppaan kirjoittamani ja lähes yhtä mielikuvituksellisesti otsikoimani “Ensimmäinen postaus”. #
(Miksi vitussa kirjoitin kaksi kertaa “otsimani” kun piti kirjoittaa “otsikoimani”? *Hakkaa rannetta rintaan ja päästelee hyljemäisiä ääniä suu ammollaan*) #
Oletpas lähtenyt niukkasanaisesti liikkeelle. Kykenetkö jostain näkemään paljonko blogimerkintöjä sinulla on kaikkiaan koossa? Vaikkapa yksin Marginaalissa.
Hyvä kysymys.
Marginaalissa. Nuudelisopassa WordPressiin siirtymisen jälkeen on julkaistu 1736, Bloggerin puolella sitä ennen ties kuinka monta.
Plus erinäiset muut blogit siellä sun täällä… voisikin laskeskella totaalin vaikka tuossa huomenissa.
Mun eka blogimerkintä tais olla tiivistetty esitelmä elämästäni ja ajatuksistani, eli aika saletisti saakelin pitkä jorina jostain joutavasta :D
Eli jotenki tää “testing, testing”-juttu ekassa merkinnässä on, en tarkoita pahalla, jotenki todella miesmäinen :)
Heh, hyvällähän minä kaikki todistukset miesmäisyydestä otankin!
Ohops. Kunnioitettava määrä matskua, toveri. Minulla on Silmiksessä 909 merkintää tällä hetkellä. Tuohon kolmeentuhanteen ja risat pääsen tällä vauhdilla noin 24 vuoden kuluttua. Sitä odotellessa.
24 vuotta blogaamista… se olisi jo itsessään huikea saavutus.
Minä ylitän tuhannen rajan aina uudelleen ja uudelleen, kun deletoin vanhoja postauksia pois. Ensimmäistä en tosin raaski deletoida. Ja muidenkin poistaminen on alkanut kaduttaa, vaikka tein sen vain suojellakseni itseäni (ja minun pitäisi uskoa, että jos kaipaan suojelua, minun on se itselleni sallittava.)
Voisit aina ennen deletointia tallentaa sen deletoitavia sisältävän kuukauden selaimella, niin niitä ei tarvitsisi lopullisesti menettää, ainakaan niin kauan kuin tallennusväline kestää.
24 vuoden kuluttua voisin pitää Silmänkääntövankilan 30-vuotisjuhlia. Mahtaisivat olla blogit perin vanhanaikainen ilmiö tuolloin.
Jo 21 vuoden kuluttua voin juhlallisesti todeta bloganneeni puolet elämästäni. Hm. Riittäisiköhän se.
Entäpä jos Silmis jatkuisi suvussa ikuisesti? Kun lapseni täyttää 27, ojennan hänelle juhlallisesti Silmiksen salasanan ja pyynnön jatkaa. Oih.
Tuostapa viimeisestäpä tulikin mieleeni… heh heh. Kunhan hetki on sopiva…
Noin pidetään hulluja jännityksessä.
Takes one to know one, muhahahaa.